Isovanhemmat vievät meiltä kaiken riemun

[jalkoihin jäänyt äiti]

Meillä on esikoiselle hankittuna luistimet, tarkoituksena oli nyt kevään aikana lähteä jäälle. Se siitä ekasta kerrasta ja uutuuden riemusta kun mummo kehuskeli kuinka olivat lapsen kanssa yksi ilta olleet luistelemassa.

Tarkoituksena oli viime talvena ostaa sukset, lähteä perheen kesken kauppaan, kokea koko riemu kun löytyy hyvät ja sopivat. No sitten saatiinkin papalta lahjaksi, koko sinne päin ja siinä meni sekin "eka kerta" uuden lajin parissa.

Uimapuku ehdittiin hankkia, mutta ei halliin kun mummo kertoi että ovat jo käyneet pariin otteeseen, lapsi ollut siis hänellä päivän hoidossa eikä todellakaan ole ollut puhetta mistään uimisista.

Nyt omat vanhempani kertoivat varanneen talutustunnin tallilta, miksi nämä ei ymmärrä että haluamme ITSE perheen kesken tutustua lajeihin ja harrastaa. On sanottu suoraan mutta ei mene perille.

Jotenkin se että olemme odottaneet hyvää hetkeä ja sitten vedetään matto jalkojen alta on todella surullinen tunne. Kyllähän me lapsi viedään uimaan jne. mutta surettaa että kaikki tällaiset nyt vaan ovat, emme saaneet kuvia ensimmäisestä luistelusta, käydä mehulla uinnin päätteeksi... Onko se niin ettei tässä uskalla antaa lasta heille hoitoon pariksikaan tunniksi kun aina meiltä viedään uusi kokemus, vaikka olisi alkujaan puhe että puuhailevat pihalla lumiukkoa tai käyvät puistossa leikkimässä, perusjuttuja

 

["vieras"]

Taidat ottaa asiat nyt hieman liian vakavasti.

 

["vieras"]

Provo. Kyllä silti täytyy saada lupa vaarallisempiin juttuihin, kuten ratsastukseen.

 

["minn"]

Ajatteles asiaa siltä kannalta, että ihanaa, kun lapsellasi on osallistuvat isovanhemmat. Toisinkin voisi olla.

 

[Mummeliisa]

Kuulostaaa että lapsi on siltä osin onnekas, että elämässään monia aikuisia, niin vanhemmat kuin isovanhemmatkin, jotka haluavat lapselle hienoja kokemuksia antaa.

Toisaalta lapsi siltä osin epäonnekas, että äitinsä ei kaikkea mahdollista hyvää hänelle soisi vaan hamuaa enemmän omia kokemuksia?

 

["mä"]

toivon, ettei tämä ole totta. Mikä onkaan kamalampaa kuin isovanhemmat, jotka haluavat hoitaa lapsenlastaan ja olla tämän seurassa hiihtämässä ja uimassa?

 

["hopla"]

Tiedän, mistä puhut! Tietty isovanhemmatkin haluavat kokea lapsen ekakertoja, mutta eivät saa rohmuta niitä kaikkia. Tai kertoisivat edes valkoisen valheen. Meillä isovanhemmat kisaavat keskenäänkin, kuka on paikalla kun ensi kertaa sitä ja tätä, joten esikoisellekin maistatimme kiinteää ensin rauhassa kotona ja sitten mummoloissa muka ekana kertana. Kumpikin mummo hyrisee tyytyväisyydestä, kun osui juri omalle kohdalle, lällällei vaan sille toiselle. Eivät onneksi tapaa vertailla kokemuksiaan keskenään.

Itse vein viimeksi lasta tyytyväisenä pulkkamäkeen kokeilemaan jotain "uutta", mutta johan se oli senkin ehtinyt kokea. Kesällä nostin pienen syliin ja näytin sateenkaaren, ja johan joku kipitti kertomaan, että "ei se sen eka kerta oo, mä näytin sille jo..."

Pikkuasioita, mutta mä olisin ollut onnellisempi siinä luulossa, että sain jakaa oman lapseni kanssa jotain erityistä.

 

[hermot paloi!]

voi hyvä ihminen sentään. Älä vie hoitoon mummoille/papoille jos on noin vaikeaa, että isovanhemmat vievät lasta mukaviin juttuihin. Itse hyppisin riemusta jos noin tapahtuisi ja itse saisin levätä kotosalla. Ei ole mitään maailman hauskinta sitoa kolmelle luistimia, opastaa ja ohjata aina ja kaikkialla kun apua ei ole saatavilla kun mummot asuvat kaukana. mUmmoille/vaarillekin kurjaa kun eivät näe lapsenlapsia usein ja pääse viemään luistelemaan, laskettelemaan, uimaan kovin usein.

Teillä on lapsi kotona 24/ 7 kai siitä joku aika löytyy, että viette häntä myös itse. Ihme valitusta ja täysin turhaa sellaista!!!!!

 

["Sanna"]

Minä olen stressannut sitä, kun ei ole tarpeeksi aikaa, enkä jaksa viedä lapsia luistelemaan, hiihtämään ja uimaan. Onneksi ovat päässeet päiväkodissa näitä harrastamaan ja isovanhemmat ovat myös vieneet muutaman kerran.

 

[Merengue]

Vähän oudoltahan tuo kuulostaa. Luulisi, että tuollaiset asiat sovitaan yhdessä.
Jo esim.turvallisuuspuolikin. Joku ei ehkä halua antaa lastansa kenenkään muun kanssa uimaan.

 

[jalkoihin jäänyt äiti]

Voi kun olisikin provo. Nuo oli satunnaisia, viimeaikaisia esimerkkejä. Noita juttuja löytyy niin paljon että nämä pettymykset kasaantuu enkä osaa riemuita siitä että jes nyt lapsi luisteli eka kerran mummon kanssa. Kun siitä ei mitään kerrottu ja nyt on kahdet luistimetkin lapselle. Valehtelua ja tuhlausta.

Olisimme niin kovasti tahtoneet olla osana näitä pieniä tapahtumia, etenkin kun olemme odottaneet oikeaa ikää aloittaa uusia juttuja, sopivaa päivää kun isälläkin on aikaa olla mukana. Se ainutkertaisuus katoaa siitä. Onneksi tulee uusia kertoja, mutta esimerkiksi ratsastus on minun lajini. Koen todellakin että minä olen siinä paikalla opastamassa lasta, se on minun ja lapsen juttu, kaikkeen ei isovanhempien tarvitse sekaantua.

Ovat jo mm. ostaneet aikanaan pinnasängyn, kaikki vaatteet kokoon 110cm asti (!), nyt noita harrastusvälineitä... Tiedättekö tunteen ettei ole mitään järkeä ja tarvetta ostaa tulevalle vauvallesi töppösiä tai bodya kun vaatekaappi pursuaa jo niitä?

Perheemme ideologiaan kuuluu kierrättäminen, uusiokäytön suosiminen ja kauhistuttaa se tuhlaus että olisi tuplana hankittu vaatteet, taloudellisesti ja luonnonvaroja ajatellen. Niin ristiriitaisia ja surullisia tunteita pinnassa.

 

[MarieHos]

Musta olis enemmän kuin kiva, jos olisi joku muukin joka tekisi ja käyttäisi lapsia tollasissa. Itse _vihaan_ hiihtämistä, mutta lasten takia sitäkin on pakko mennä tekemään

 

["vieras"]

Minä ihmettelen, miksi lapsi ylipäätään on siellä isovanhemmilla, että pääsevät tekemään tuota kaikkea. Hoitaisit itse kotona ja veisit lapsen noihin juttuihin. Tottakai isovanhemmat koittavat keksiä lapselle jotain aktiviteettejä, kun siellä on. Samaten ihmetyttää, että ovatko hankkineet toiset välineet, jos sellaiset olette noihin kaikkiin lajeihin itse hankkineet?

 

["..."]

...on se niin väärin... Meidän lapsia ei isovanhemmat ole vieneet/eivät ole voineet viedä minnekään - ei uimaan, ei luistelemaan, ei hiihtämään yms yms. Omat vanhempani ovat jo kuolleet ja miehen vanhemmat eivät "halua" osallistua lasten elämään (eläkkeellä eli aikaa olisi muttaei halua). Ilomielin antaisin luvan viedä jos olisi mahdollista. Minun on vaikea suhtautua aloittajan kielteiseen ajatusmaailmaan. Keskustelkaa asiasta vakavasti jos olet noin pahoillasi. Itse olisin tilanteenstasi ylen onnellinen.

 

[6767]

Meillä ei isovanhemmat veis kyllä minnekään ilmoittamatta tai kysymättä enisn meiltä. Varsinkaan pientä lasta.

Ja totta kai on kiva, että lapsi sa auusia kokemuksia. mutta on ne hetket ikimuistoisia myös vanhemmille. Minä haluan jakaa ne lapsen kanssa. vanhemmat tulee aina ennen isovanhempia.

Miksi ette ota asiaa ihan kunnolla puheeksi isovanhempien kanssa?

 

[Madicken04]

Itse tykkään että olisi ihanaa jos lapsilla olisi isovanhemmat jotka voisivat hoitaa heitä ja vieläpä viedä kaikkiin tuollaisiin kivoihin juttuihin.

Joskus esikoisen vauva-aikana ymmärsin vielä nuo eka kerta-jutut, että halusi olla todistamassa noita hetkiä jne. Mutta loppupelissä, se on vaan se eka kerta ja sitten se on ohi. Jos lapselle löytyy kiva harrastus, vanhemmalta edellytetään pitkäjänteisyyttä kulkea niissä mukana ja oikeaa vanhemmuuden iloa on nauttia siitä jatkossakin.

Jos etsii vaan noita huippukokemuksia niin homma jää jotenkin "rikkinäiseksi". Siis jos vanhemman kiinnostus uintia, hiihtämistä ja ratsastusta kohtaan katoaa sen jälkeen kun on saatu varusteet hommattua ja se eka kerta kokeiltua. Oikeasti, mikään ei estä teitä nauttimasta lapsen kanssa noista jutuista vaikka isovanhemmat olisivat lasta sinne eka kertaa vieneetkin.

 

[-]

No voi herran jumala! Älä hoidata sitä lastasi siellä, niin pääset tästäkin "ongelmasta".

Tiedätkö, että on lukuisia ihmisiä, jotka itkevät sitä, ettei isovanhempia kiinnosta lastenlasten asiat yhtään eikä apuakaan saa vaikka olisi kuinka hätä. Ja sinä ruikutat tällaista!

Minä olisin ainakin vaan tyytyväinen asemassasi. Mutta jos sinua tuo tosiaan vaivaa niin älä hoidata sitä lastasi niillä mummoilla. Kyläilkää yhdessä tai ei ollenkaan. Taitaa kuitenkin olla niin, että ilmainen hoitoapu kyllä kelpaa, kunhan kaikki menee sinun mielesi mukaan. Ja ehkä hoidatat lastasi niin paljon, että isovanhemmat alkavat olla lapsellesi jo sinua tärkeämpiä ja olet tästä mustasukkainen? Tämähän se taitaakin olla, miten muuten kaiken uuden kokeileminen ehtisi tapahtua aina isovanhempien luona.

 

["hopla"]

Olisimme niin kovasti tahtoneet olla osana näitä pieniä tapahtumia, etenkin kun olemme odottaneet oikeaa ikää aloittaa uusia juttuja, sopivaa päivää kun isälläkin on aikaa olla mukana. Se ainutkertaisuus katoaa siitä. Onneksi tulee uusia kertoja, mutta esimerkiksi ratsastus on minun lajini. Koen todellakin että minä olen siinä paikalla opastamassa lasta, se on minun ja lapsen juttu, kaikkeen ei isovanhempien tarvitse sekaantua.

Ovat jo mm. ostaneet aikanaan pinnasängyn, kaikki vaatteet kokoon 110cm asti (!), nyt noita harrastusvälineitä... Tiedättekö tunteen ettei ole mitään järkeä ja tarvetta ostaa tulevalle vauvallesi töppösiä tai bodya kun vaatekaappi pursuaa jo niitä?

Mä olen myös halunnut, että isäkin saa osansa ekoista keroista. Muistan, miten ylpeä hän on ollut joistakin jutuista, joita lapsi on tehnyt, etten raaskinut kertoa edes, että itse näin saman tempun kaksi tuntia sitten, kun isä oli töissä. Saan itselleni tuplailon, kun pääsen näkemään isänkin fiilikset.

Joku oma kiva juttu kannattaakin olla, esimerkiksi meillä mummot kiikuttavat lasta erilaisiin tapahtumiin, minne minä en edes välitä mennä ja kiva, että lapsi kuitenkin pääsee. Rantaan en ole antanut viedä, lapsi on nopea ja isovanhemmat kankeita, joten pelkään, että tulee vahinko. Se voi sattua minullekin, mutta eipä sitten tarvitse syyttää kuin itseään.

Jostain syystä mä itse ostelen kaikkea kivaa "liian aikaisin" nykyään, vaatetta huutiksesta yms. Leluja en ole ostanut kuin muutaman, pulkka, sukset, potkukelkka, rattikelkka, kaivuri yms. on tuotu lapselle mummojen lahjoina. Opin myös olemaan sanomatta, mitä aion ostaa lapselle lahjaksi. Toinen mummo kysyy aina, ja vielä muodossa "ettei vaan osteta samaa" ja sitten, kun kuulee, minkä toiveen haluan täyttää, ryntää kauppaan ostamaan ko. jutun ensin. Haluaisin itsekin antaa lapselle joskus jotain, mitä hän todella toivoo. Ja annankin, mutta en vain saa mainita ääneen, mitä se tulee olemaan.

 

[että taasen]

No se on Minä,minä,Minä,Minä,...EIkä kukaan muu..

 

["mie"]

Meillä on esikoiselle hankittuna luistimet, tarkoituksena oli nyt kevään aikana lähteä jäälle. Se siitä ekasta kerrasta ja uutuuden riemusta kun mummo kehuskeli kuinka olivat lapsen kanssa yksi ilta olleet luistelemassa.(

No älä odota vaan tee!
Milloinka sinä sinne luistelemaan meinasit mennä jos et maaliskuuhun mennessä ole mennyt??? Loskakeleillä kun on jo vähän huono luistella...

 

[jalkoihin jäänyt äiti]

On otettu ja sanottu niin suoraan että idiootinkin pitäisi ymmärtää, mutta ei.

Tiesivät kyllä että oli jo luistimet ja mitä meinasimme tehdä ja silti piti mennä salassa hankkimaan toiset ja viedä luistelemaan. Eikä ollut edes kypärää lapsen päässä. Uinnin piti olla lapsen ja isän välinen oma juttunsa ensisijaisesti.
Lapsi on satunnaisesti, ehkä 2krt kuukaudessa isovanhemmillaan jokusen tunnin, muutoin käyvät meillä kahvilla ja tapaavat lapsia siinä sitten lisääkin. On ihanaa että osallistuvat, mutta tulee todella syrjäytetty olo kun tämä alkaa tuntua tarkoitukselliselta ja ilkeältä.

Ja siis isäkin on pahoillaan, oli kaverinsa kanssa sopineet jo ajan milloin menevät lasten kanssa tutustumaan halliin jne.

 

["..."]

Kannattaa ehkä viettää aikaa enemmän sen oman lapsensa kanssa, niin ehtii kokea niitä "ekoja kertojakin". Meillä lapsi on ehkä 4 krt vuodessa mummoilla eikä ole tällaisia ongelmia.

 

[Timppa]

Minusta on hienoa että lapset saavat uusia kokemuksia jos vanhemmat eivät saa aikaiseksi viedä heitä. Enkä ymmärrä miksi pitäisi mitään lupia kysellä johonkin uimiseen tai poniratsastukseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="hopla";25804535]Tiedän, mistä puhut! Tietty isovanhemmatkin haluavat kokea lapsen ekakertoja, mutta eivät saa rohmuta niitä kaikkia. Tai kertoisivat edes valkoisen valheen. Meillä isovanhemmat kisaavat keskenäänkin, kuka on paikalla kun ensi kertaa sitä ja tätä, joten esikoisellekin maistatimme kiinteää ensin rauhassa kotona ja sitten mummoloissa muka ekana kertana. Kumpikin mummo hyrisee tyytyväisyydestä, kun osui juri omalle kohdalle, lällällei vaan sille toiselle. Eivät onneksi tapaa vertailla kokemuksiaan keskenään.

Itse vein viimeksi lasta tyytyväisenä pulkkamäkeen kokeilemaan jotain "uutta", mutta johan se oli senkin ehtinyt kokea. Kesällä nostin pienen syliin ja näytin sateenkaaren, ja johan joku kipitti kertomaan, että "ei se sen eka kerta oo, mä näytin sille jo..."

Pikkuasioita, mutta mä olisin ollut onnellisempi siinä luulossa, että sain jakaa oman lapseni kanssa jotain erityistä.[/QUOTE]

Jos jo sateenkaaren näyttäminen ärsyttää, niin en ymmärrä. Se on luonnonilmiö, sitä ei pysty tilaamaan silloin kuin haluaa. Koskeeko sama ärtymys, jos isovanhempi näyttää ekaa kertaa perhosen, leppäkertun, lumisateen yms. Ärtymyksen jostain ekasta uimisesta jotenkin ymmärrän, mutta jos jostain sateenkaaresta ärsyyntyy, kannattaa tarkistaa omaa asennetta.

 

["vvv"]

Ehkä isovanhemmat ovat huomanneet, että olette niin saamattomia, että kaikki jää vaan sen meinaamisen tasolle. Ette ole maaliskuuhun mennessä luistelemaankaan ehtineet? Hyvä vaan, että pitävät lapsen kehityksen tukemisesta huolta jos se on vanhemmilta hukassa.