Esikoinen oli syntyessään yli 4 kg ja oli pitkä kaiken lisäksi. Itse taas olen hyvinkin siro ja pienikokoinen. Synnytys oli muuten helppo ja nopea, paitsi ponnistusvaihe oli kylläkin vaikea minulle. Välilihaa ei leikattu. TULEVA SYNNYTYS MIETITYTTÄÄ ja kauhistuttaa...
Nyt uudelleen raskaana ja miehen suvussa tosiaan syntynyt noita "isoja lapsia". Vähän hirvittää jo tuleva synnytys ja nimenomaan se ponnistusvaihe, se oli aika tuskallinen, ponnistamaan aloin klo 9 aamulla ja 9.45 vauva oli maailmassa. Muistan että sattui kyllä ihan kamalasti kun en kerennyt saamaan lääkettäkään, lääkettä ei voinut antaa enää siinä vaiheessa kun ponnistuvaihe läheni. Onko muilla kokemuksia jostakin ponnistusvaiheeseen sopivasta lääkkeestä tai onko muille annettu?
Mietin onkohan noin isoilla /yli 4kg vauvoilla riskit saada itsekin joku murtuma tai hermovaurio, onko turvallista synnyttää alateitse isoa vauvaa?
Onko seuraava lapsi yleensä isompi kuin ensimmäinen?
Nyt uudelleen raskaana ja miehen suvussa tosiaan syntynyt noita "isoja lapsia". Vähän hirvittää jo tuleva synnytys ja nimenomaan se ponnistusvaihe, se oli aika tuskallinen, ponnistamaan aloin klo 9 aamulla ja 9.45 vauva oli maailmassa. Muistan että sattui kyllä ihan kamalasti kun en kerennyt saamaan lääkettäkään, lääkettä ei voinut antaa enää siinä vaiheessa kun ponnistuvaihe läheni. Onko muilla kokemuksia jostakin ponnistusvaiheeseen sopivasta lääkkeestä tai onko muille annettu?
Mietin onkohan noin isoilla /yli 4kg vauvoilla riskit saada itsekin joku murtuma tai hermovaurio, onko turvallista synnyttää alateitse isoa vauvaa?
Onko seuraava lapsi yleensä isompi kuin ensimmäinen?