Isompia lapsia jo kotona?

[AnniinaA]

Onko täällä muita vastaavassa tilanteessa olevia, että odotatte lasta nro n ja teillä on jo koululaisia tai ihan pikkulapsi-ikää isompia? Meillä on 2 ihanaa tyttöä, 9- ja 7-vuotiaat ja nyt on tulossa kolmas, la 17.12. Toissapäivänä kävin np-ultrassa ja sen jälkeen kerroin tuleville isosiskoille ja katsoimme kuviakin. Se oli heistä jännää, mutta varmaan kuitenkin konkretisoituu vasta myöhemmin, kun vatsa alkaa kasvaa. Rupesivat kuitenkin jo miettimään, milloin joulun tienoilla tulokkaan kannattaa pitää synttärikutsuja kavereille :-D

Eli olisi kiva kuulla, milloin kerroitte sisaruksille, miten he suhtautuivat ja ovatko olleet odotuksessa mukana kuinka innolla. Jos jollekin muullekin sattui tulemaan tällainen pitkä väli raskauksille, oletteko kokeneet asiat nyt eri tavalla? Entä mitä mieltä olette, aioitteko ottaa mukaan vai suorastaan velvoittaa isommat lapset vauvanhoitoon sitten kun ihan alkuhässäkästä on selvitty?

 

[Kaija]

Meillä esikoinen on jo 10,5 vuotias poika, jolle syntyy useiden ultrauksien perusteella pikkusisko reilun viikon päästä (suunniteltu sektio).

Esikoinen odottaa ihan innolla ja kuuntelee tosi mielellään omasta vauva-ajastaan kivoja juttuja. Toisaalta emme ole vouhottaneet kovin ja muutenkin juttelua on aloiteltu enemmän nyt, kun asia alkaa olla ajankohtainen. Tuntuu, että poika on kovin iloinen saadessaan sisaruksen, mutta ei toisaalta kauheasti puhele asiasta.
Uskon hänen olevan ihan mukavasti mukana vauvan hoidossa, mutta päävastuuhan on vanhemmilla. En aio alkaa tekemään erityisiä velvotteita, mutta toki normaali auttaminen kuuluu asiaan. Joutuuhan hän esim. nytkin kerätä entistä tarkemmin lattialla olevia tavaroita, kun enhän minä tällä rantapallon kokoisella massulla kovin hyvin taivu! Ja sen onneksi esikoinen ja isukki ymmärtävät ja auttavat nyt jo ilman käskemättä tällaisissa arkisissa jutuissa...

 

[vipe]

Heippa!

Minulla on 15 v. tyttö ja 11 v. poika ja uusi tulokas tulossa marraskuun lopussa.

Vähän ""pelkäsin"" etenkin tuon murkkuikäisen reaktiota asiaan, mutta pelko oli turhaa. Poika huusi ""jippii"" ja oli aivan innoissaan ja tyttö hymyillen nyökkäsi, että ihan mukavaa. Tosi hyvin meni.

Nyt ei raskaudesta sen koommin ole puhuttu. Poika joskus jotakin mainitsee. Ehkä se sitten tulee esille enemmän kunhan massu kasvaa ja todella näkyy.

Itse olen 38 v ja jotenkin ""näin vanhana"" raskauden kokee
aivan eri tavalla. Nuoruudessa se tuntui olevan vain sellainen ""itsestään selvyys"". Minusta nyt tämä uusi äitiys tuntuu tosi ihanalta. Ei siksi, ettenkö aikaisemmistakin nauttinut, mutta ikä tuo varmuutta yms. niin tuntuu paljon turvallisemmalta. Ei tarvitse miettiä osakko hoitaa yms. vauvaan liittyviä asioita. Tietenkin ikä tuo omat pelkonsa raskauden edistymisessä, mutta ainakin tähän asti kaikki on mennyt hyvin.

En usko, että alan mitenkään pakottamaan lapsia vauvanhoitoon. Pitää ottaa hyvin ""pehmeästi"" ja luulen, että isot lapset ihan innossaan lasta sitten hoitavat.

 

[Tehotyttö]

Meillä on aikaslailla samanlainen tilanne kuin teillä eli perheessä on poika 04/96 ja tyttö 08/98. Nuorempikin siis menee syksyllä kouluun, joten tämän kohta syntyvän vauvelin kanssa ollaan sitten syksyllä kaksistaan kotona. Nyt rv 37+3. Itselläni on ikää 33v, syksyllä täytän 34.

Meillä on odotettu ihan hirveällä innolla vauvaa. Varsinkin nuorempi on pitkään jo laskeskellut viikkoja. Kerroin heille myös raskaudesta np-ultran jälkeen. Rv 30 olimme yhdessä lasten kanssa ultrassa. Se oli heille jotenkin suuri elämys. Esikoinenkin tuumasi, että voi kun se oli söpö, vaikkei siitä nyt niin hirveän selvästi näkynytkään

Vauvanhoitoon aion lapset ottaa alusta asti niin paljon kuin intoa löytyy. Uskon sitä löytyvän melkoisesti. Kotitöiden määrä myös varmaan vähitellen heidän kohdallaan lisääntyy. Tosin se on tähänkin asti ollut heille ihan mieluista. Nyt raskaana ollessa kauppareissuille olen ihan velvoittanut lähtemään kantoavuksi. Esikoinen vahvana poikana ottaa sen ihan kunniatehtävänä.

Lapset arvostavat kovasti sitä, että äiti on nyt kotona. Esikoinen puhui jo pitkään ennen lomalle jäämistäni, miten kivaa on kun äiti on kotona koulusta tullessa. Toisaalta myös tälle tulevalle pikkuiselle on ihanan paljon aikaa, kun isommat ovat koulussa. Meillä kovasti harkitaan, että josko tälle syntyvälle vauvelille vielä sitten tekisi ikäisensä kaverinkin, jos vain sellainen vielä suodaan.

Tehotyttö

 

[AnniinaA]

Kiitokset vastauksista! Täällä on vain niin hurjasti keskustelijoita, että kun en joihinkin päiviin ehtinyt käydä paikalla, olikin jo työlästä löytää ketjumme uudestaan... Nostan tämän nyt ylös, jos joku haluaisi vielä kertoa tilanteestaan.
Aika lailla samoja fiiliksiä kuin teillä, jotenkin suhtautuu rauhallisemmin vanhempana ja varmasti meilläkin isommat lapset auttavat mielellään. Tehotytön kanssa olen tosiaan samanikäinenkin eli 34 (ja puoli). Ja alunperin mietin, että jos kaikki menee hyvin, hankkisimme myös ""toisen sarjan"" eli kaverin tälle nuorimmaiselle. Mutta en nyt enää tiedä, kun äitini raskaudesta kuultuaan oli sitä mieltä, että olen jo liian vanha... Toinen ongelma on se, että kummit loppuvat kesken... Suvut ovat pienet ja luotettavia kavereitakin on rajallinen määrä. Tähän saavat kommentoida muutkin kuin ""alkuperäiseen kohderyhmään kuuluvat""