Isomman lapsen kastaminen?

[Murehtija]

Mulla ois outo tilanne: ei kuuluta tällä hetkellä kirkkoon mut haluisin liittyä. Samalla liittyis puolitoistavuotiaammekin, joka siis kastettaisiin. Itseni on kastettu pienenä.

Ongelma: en haluaisi tästä mitään sen kummempaa showta tehdä eli ihmeempiä juhlia järjestää, kun nimiäisetkin pidettiin aikanaan, mutta kai se pitää sukulaisille kertoa? Kummejakin tarvittaisiin yks lisää, kun vain yksi lapsen kummeista kuuluu kirkkoon. En haluaisi sen kummemmin perustella ihmisille kirkkoon liittymistäni jne.

Kellään kokemuksia omilla jaloillaan kävelevän lapsen kastamisesta? Teenkö tästä nyt ihan turhaan ongelman? Pelkään et tulee älytön ruljanssi ja sukulaiset ihmettelee suureen ääneen meidän - hmm - toimintajärjestystä, kun kastetaan tässä vaiheessa. :/ Äh, saan tän kuulostamaan tosi sekavalta, mahdatteko ymmärtää...

 

[tyttö Tenonvarrelta]

mut eikös hänet voi kastaa myöhemminki (en siis tiiä, mut oletan näin?)... muuten en osaa kyl vastata

 

[pillipulla]

kannattaa soitta kirkkoherran virastoon ja kysyä asiasta.

 

[ap]

mut eikös hänet voi kastaa myöhemminki (en siis tiiä, mut oletan näin?)... muuten en osaa kyl vastata

ymmärtäisin, että ei... vaan että kirkkoon liityttäis kasteen kautta?

Tää menee nyt älyttömäks, luulen että pelkästään uskovaiset voi tän ymmärtää, mutta siis pelkään kamalasti, että jos jotain tapahtuis lapselle eikä ois kastettu niin miten sille kävis...

mietin onko noilla kirkkoherranvirastossa kovasti kokemusta tästä tilanteesta, kun useimmilla tuntuu oma uskonnollinen kantansa olevan selvillä jo lapsen syntyessä.

 

[vieras]

Mitään showta ei tarvitse järjestää. Kummit vain hankit. Kastaminen onnistuu vaikka jumalanpalveluksen yhteydessä ja on nopeasti ohi tai sitten voitte järjestää oman tilaisuuden, mutta turhaahan sitä on erikseen järjestää, jos ette halua juhlia ja vieraita kutsua.

 

[vieras]

Kastetaanhan sitä esimerkiksi rippikoululaisia joka kesä... Ei ole myöskään mitenkään outoa että tuon ikäinen lapsi kastetaan. Varsinkin suurissa seurakunnissa ihan tavallista. Hassua jos kirkkoon liittymistä pitää jotenkin erityisesti perustella. Itse tosin oon ateisti perheestä lähtöisin ja liityin ripari-ikäisenä kirkkoon ja lähdin opiskelemaan teologiaa.Että tavallaan ymmärrän ton tunteen...

Mitään juhlia teidän ei tarvitse järjestää, jos ette halua. Kasteessa pitää olla kaksi todistajaa. Usein todistajina ovat kummit, mutta jos kummit eivät pääse paikalle, myös muut todistajat käyvät. Käytännössä kastetilaisuus kulkee samoin kuin vauvanakin, mutta lapsi voi esimerkiksi istua tuolilla (itsekseen tai kummin sylissä) - tai siis kuinka paljon tuon ikäiset paikallaan istuu, mutta lapsen ehdoilla mennään.

On siis kasteita, joissa on paikalla vain vauva, äiti ja kaksi todistajaa. On myös kasteita joissa on paikalla koko suku. Koska te ootte jo nimiäiset pitäneet, niin voittehan ajatella että ristiäisiin kutsutte vain ne kaikkien läheisimmät ja ilmoitatte että ette pidä kahvitilaisuutta. Jos oikein haluaisi olla esillä ;-)) niin voisihan sitä kastaa lapsen jumalanpalveluksen yhteydessä ja sitten mennä vain seurakuntasaliin kirkkokahveille koko kirkkoväen kanssa.

Ei muuten oo pitkä aika siitä, kun lapset kastettiin kirkossa jumalanpalvelusten jälkeen. Siinä oli useampi lapsi rivissä. Eikä se ollut sen kummoisempi stressin aihe. Rennosti vaan. Ajattele että kyse ei nyt oo siitä mitä sukulaiset odottaa tai ajattelee - kaikkia kun ei voi koskaan miellyttää. Oikeastaan ootte toimineet tosi fiksusti. Lasta ei ole kastettu vaan tavan tai näytelmän vuoksi, vaan nyt kun olet päättänyt kirkkoon liittyä niin myös lapsi siihen liittyy ja kastetaan.

 

[vilpuriina]

mut eikös hänet voi kastaa myöhemminki (en siis tiiä, mut oletan näin?)... muuten en osaa kyl vastata

ymmärtäisin, että ei... vaan että kirkkoon liityttäis kasteen kautta?

Tää menee nyt älyttömäks, luulen että pelkästään uskovaiset voi tän ymmärtää, mutta siis pelkään kamalasti, että jos jotain tapahtuis lapselle eikä ois kastettu niin miten sille kävis...

mietin onko noilla kirkkoherranvirastossa kovasti kokemusta tästä tilanteesta, kun useimmilla tuntuu oma uskonnollinen kantansa olevan selvillä jo lapsen syntyessä.

Vaikka lapsellesi tapahtuisi mitä niin ei kaste sitä pelasta.Eli lapsesi on jumalalle yhtä arvokas kun sellainenkin joka on pienenä kastettu.Perisynnin voi tässä yhteydessä unohtaa.pieni viaton lapsi ei peri kenenkään syntejä.Voit vaikka siunata lapsesi herran siunauksella joka päivä.

 

[Kummi]

Lapsen voi hyvin kastaa ilman sen kummempia suurenteluja.Kirkkoon kuuluvia kummeja pitää olla kaksi. Kummijärjestelyn voitte hoitaa haluamallanne tavalla; tunnen mm. pariskunnan, jonka miestä ei ollut lapsena kastettu, mutta joka halusi liittyä kirkkoon aikuisena. Hänellä on vaimo toisena kummina.

Siunausta ja onnea!

 

[vielä]

seurakunnan jäseneksi liitytään kasteen kautta, eli lapsi tosiaan tulee kastaa kun liittyy jäseneksi. Aikuisiällä liittyessä pitää käydä rippikoulukin, jos ei oo jo käynyt.

Ja jos nyt paljastan et oon pappi (hoitovapaalla nyt) isossa seurakunnassa... ja kyllä isompia lapsia kastetaan! Rohkeasti vaan yhteyttä omaan seurakuntaan. Iloisiahan ne vaan on kun saavat uusia jäseniä!

 

[ap]

Kiitoksia kovasti vastauksista kaikille! Alkaa tuntua, että ehkä tää nyt sitten menee ihan hyvin. Totta, ei voi miellyttää kaikkia.

Oon jotenkin ollut niin raivoissani ja turhautunut siitä, että oon "joutunut" tuntemaan huolta tämmöisestä asiasta samalla kun useimmat syntymästään asti kirkkoon kuuluneet ilman sen kummempaa uskoa (no mistä mä sen toisaalta tiedän) antaa just tavan vuoksi kastaa lapsensa... Ja samaan aikaan mun pitää mahdollisesti joutua sen tilanteen eteen, että ateistisukulaiset tivaa multa syitä ja perusteluita. Ja sitten itsekin mietin, pitäiskö tällainen ratkaisu jättää lapselle itselleen. Mutta toisaalta, eihän kaste kellekään haittaakaan tee? Ristiriitaisia mietteitä...

Ja tosiaan ripari on itselläni edessä, aika kypsässä iässä

 

[muhvi]

Jahas, luin sit pikkasen väärin ton otsikon
"Isomman lapsen pakastaminen"
Hetkinen meni kun mietin että onkohan toi nyt joku vitsi tai sit linkki johonki hassuun videoon :wave:

 

[ap]

Jahas, luin sit pikkasen väärin ton otsikon
"Isomman lapsen pakastaminen"
Hetkinen meni kun mietin että onkohan toi nyt joku vitsi tai sit linkki johonki hassuun videoon :wave:

Hahhaa, kaikeksi onneksi ei nyt ollut kysymys mistään semmoisista kauheuksista! Menee makaaberiks mutta meillä tuo tuottaiskin erittäin suurta vaikeutta, kun pakastimesta tila loppumaisillaan. Joo mutta siis ei sen sorttista videota tarjolla, pahoittelen.

 

[vieras]

Onnea matkaan! Toivottavasti sulle tulee hyvä ripari. Aikuisille niitä pidetäänkin monella tapaa. Itse oon enemmän ollut nuorten kanssa tekemisissä.

Lapsikasteesta ollaan niin monta mieltä. Muistan kun itse menin riparille (vaikka siis ateisti isä sitä vastustikin) niin mulle oli tosi tärkeätä se että mut oli kuitenkin lapsena kastettu. Tuntui että mua oli rakastettu ja haluttu että Jumalakin mua rakastaa. Vaikka osa suvusta ei kasteessa niin ole ajatellut niin osa on... Nuorena se tuntui tärkeältä ja teki kirkkoon liittymisestä helpompaa.

Ehkä olin jotenkin oppinut häpeämään uskoa ja mulla on ollut tunne että usko tekee ihmisestä heikon. Ei pärjää omillaan... Se on sitä ateismin perintöä. Monella tapaa huomaan että olin silloin paljon suvaitsemattomampi kuin nyt. En voinut sietää uskovaisia... Nyt taas oon paljon avarakatseisempi. TOsin oon aika kriittinen ja epäileväinen - en niele pureskelematta. Uskon että kirkon sisälle mahtuu monia ajatuksia ja mielipiteitä. Ja loppujen lopuksi usko onkin just sitä kyselemistä tai ehkä vielä enemmän rauhassa kuulostelemista. Itse en odota valmiita vastauksia. Joskus vastauksia ei löydy ollenkaan. Tässä sitä vaan ihmettelee.

Enkeleitä teille!

"Minä painan ihan vähän vaan,
Kun tähtien kiloihin verrataan.
Mutta Jumalan kädellä levätä saan,
lailla tähtien taivaan kodin ja maan."

Hyvää yötä!

 

[LisaMarie]

Mulla on aikuisena kirkkoon liittyneitä tuttuja useampikin, joku tahtoi kirkkohäät, toista taas toivottiin kummiksi.
Molemmat kävi ihan vaan kummien kanssa hiljaisuudessa asian hoitamassa, ei siis mitään julkista juhlaa tms. Jos en väärin muista, niin hoitui kirkkoherranvirastossa virka-ajalla. Rippikoulu tietty piti ensin käydä, mutta sinnekään ei aikiunen joudu teinien kanssa, vaan sekin tais hoitua muutamalla käynnillä kirkkoherranvirastossa. Mitään isompaa numeroa asiasta ei kumminkaan syntyny.

 

[ap]

Onnea matkaan! Toivottavasti sulle tulee hyvä ripari. Aikuisille niitä pidetäänkin monella tapaa. Itse oon enemmän ollut nuorten kanssa tekemisissä.

Lapsikasteesta ollaan niin monta mieltä. Muistan kun itse menin riparille (vaikka siis ateisti isä sitä vastustikin) niin mulle oli tosi tärkeätä se että mut oli kuitenkin lapsena kastettu. Tuntui että mua oli rakastettu ja haluttu että Jumalakin mua rakastaa. Vaikka osa suvusta ei kasteessa niin ole ajatellut niin osa on... Nuorena se tuntui tärkeältä ja teki kirkkoon liittymisestä helpompaa.

Ehkä olin jotenkin oppinut häpeämään uskoa ja mulla on ollut tunne että usko tekee ihmisestä heikon. Ei pärjää omillaan... Se on sitä ateismin perintöä. Monella tapaa huomaan että olin silloin paljon suvaitsemattomampi kuin nyt. En voinut sietää uskovaisia... Nyt taas oon paljon avarakatseisempi. TOsin oon aika kriittinen ja epäileväinen - en niele pureskelematta. Uskon että kirkon sisälle mahtuu monia ajatuksia ja mielipiteitä. Ja loppujen lopuksi usko onkin just sitä kyselemistä tai ehkä vielä enemmän rauhassa kuulostelemista. Itse en odota valmiita vastauksia. Joskus vastauksia ei löydy ollenkaan. Tässä sitä vaan ihmettelee.

Enkeleitä teille!

"Minä painan ihan vähän vaan,
Kun tähtien kiloihin verrataan.
Mutta Jumalan kädellä levätä saan,
lailla tähtien taivaan kodin ja maan."

Hyvää yötä!

Voi kiitos, aivan ihana viesti! Tuossa on sanoiksi puettuna paljon sellaista, mitä en oo itse osannut tai uskaltanut sanoa - paljon on mussa sellaista häpeääkin, josta on niin vaikea päästää irti. Haluaisin, että usko ois mulle rauhan ja ilon asia, mutta on helppo edelleen nähdä uskovaiset sen kiivaan ateistin silmin, joka on kauan mussa elänyt. Uskon alkutaipale on ollut rosoista, kuin olisin syönyt jotain vastenmielistä vain hengissä pysyäkseni. Kyllä se on ravinnut aiemminkin, mutta makuun alkaa vasta hiljalleen päästä. Ei taida kyllä kyseenalaistaminen ikinä loppua multakaan, ehkä hyvä niin. Kun vaan olisi uskonasioissa vielä tukea miehestä, suvusta ja ystävistä, mutta ehkä joku päivä niinkin...

Kiitoksia LisaMarie sullekin vastauksesta!

Nyt petiin, öitä kaikille!

 

[kutku]

Luin tän jo aiemmin, mutta nyt myöhemmin luin otsikon: ison lapsen pakastaminen...

zzzz