Esikoistyttö oli vimpoissa painoarvioissa 3,8 kg (heittoa +-500 g). Käynnistettiin melkein 2 viikkoa yliaikaisena, syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla, paino 4850 g. Ei olisi ikinä mahtunut tulemaan, vaikka "ihan hyvin mahtuu" sanottiin vielä synnytyksen ollessa jo käynnissä.
Kuopuspoika oli muistaakseni viikolla 36 painoarviossa 4000 g, lupailtiin sektiota melko varmasti. Olin kuitenkin viikolla 38 ja 39 kahteen otteeseen käynnistettävänä osastolla, kokeiltiin Cytotecia. Ei juuri tehonnut. Sitten viikon 39 lopulla käynnistettiin oksitosiinilla, synnytys kesti puolitoista vuorokautta, ponnistusvaihe 1,5 tuntia. Poika saatiin maailmaan viimein imukupilla. Oli heikossa kunnossa, sai alkuun vain pisteet 2-6-7, joutui ensin lastenteholle monenlaisten ongelmien vuoksi. Solisluu murtui synnytyksessä ja ensimmäiset kuukaudet menivät jännittäessä, että onko mahdollisesti myös olkahermo vaurioitunut, ei onneksi ollut. Ja painoa oli pojalla siis 4140 g.
Jos kolmannen vielä saisin, vaatisin ilman muuta sektion. Painoarviot ei loppuvaiheessa välttämättä pidä paikkaansa, toisaalta lapsi voi olla pikkuisempikin kuin arviossa.
Omalla kohdallani molemmat synnytykset ovat menneet siinä mielessä hyvin, että lapset ovat lopulta olleet terveitä ja itsekin olen melko pian ollut kunnossa, mutta uskon, että on ollut enkeleitäkin matkassa paljon. Synnytystä hoitaneet kätilöt ja lääkärit ovat tehneet parhaansa, mutta silti olen jälkikäteen kuopuksen kohdalla miettinyt, mitä ajattelisin, jos olisi jäänyt jotain pysyviä vaurioita alatiesynnytyksen vuoksi. Toisaalta leikkauksessakin on riskinsä.
