Iso koirarotu lapsiperheeseen?

Mielipiteita kiitos. Mies haluaisi ison koiran (kun on itsekin iso) ja itse odottaisin jahka lapset kasvaa (nyt 5, 4 ja 2-v).

 

meillä tanskandoggi, rotikka, berni ja kaukaasianpaimenkoira..ne kait isoja rotuja ja meillä 7 lasta...mut ei koirat oo lasten leluja..ja koirat on mun ja mä en oo iso

 

on teilla varmaan melsketta kotona
vahditaanko teilla miten tarkkaan kun koirat ja lapset on samassa taloudessa, esim. jos koirille tulee riitaa luusta ym vai miten hyvin teidan yhteiselo sujuu?
kiinnostaa kaikki kaytannon jutut

 

Meillä kaks Bordeauxin doggia nykyään ja kun neiti oli pieni löytyi meiltä Dobbereita ja kaks Greytä sopu toimii kunhan on kuri kaikilla ja koirat pidetään koirina ei ihmisinä.

 

Meillä on newfoundlandinkoira-uros ja 2v tytär. Koira on 100% luotettava ja kiltti, ei ole ikinä lapselle tai kellekään muulle murissut. Tytär saa ottaa luut suusta sun muuta. Meille on toinenkin nöffi tulossa. Hyvin tyytyväisiä ollaan. Iso ja lapsiystävällinen rotu :hug:

 

on teilla varmaan melsketta kotona
vahditaanko teilla miten tarkkaan kun koirat ja lapset on samassa taloudessa, esim. jos koirille tulee riitaa luusta ym vai miten hyvin teidan yhteiselo sujuu?
kiinnostaa kaikki kaytannon jutut

vilskettä ja vipinää riittää...joo siis silloin kun koirat saavat luita niin joko ovat ulkona tai sitten erihuoneessa kuin lapset, mutta muuten saattaa lapsi välillä olla koirien kanssa jopa samalla ruokakupilla "syömässä" eikä mitään ongelmia ole...
mutta niinkuin sanoin meillä koirat eivät ole lasten leluja vaikka välillä makaavat niiden päällä tai ajavat autolla yli..rajansa kaikella..ne on minun karvallisia vauvoja :hug:

 

mä suosittelisin leonberginkoiraa

 

meillä ollut kanssa jo ennen lasten syntymää sakemanni ja mäykky. hyvin tulevat toimeen. vaikka saisi luita lapsille ei murista vaikka veisi nokan edestä.

 

ja lapsia 5
hyvin tulevat kaikki toimeen.Haavena minulla saada vielä vanhaenglanninlammaskoiran

 

Meillä Landseer ja 4 lasta, hyvin tulevat juttuun keskenään, mitään ongelmaa ei ole ollut. Kun koira tuli taloon oli 3 lasta iältään 6v, 5v, ja 3v.

 

Meillä on nyt rotikka kun vauva on tulossa, eikä koira ole täältä mihinkään lähtemässä lapsen tieltä. On osoittautunut varsin pitkäpinnaiseksi yksilöksi, tosin on kyllä jo vanha ja koulutuksen kanssa on tehty töitä. Jatkossakin meillä tulee olemaan suurinpiirtein saman kokoluokan koiria, joiden kanssa tuo koulutus on erityisen tärkeää. Tällä mä tarkoitan sitä, että pienikokoinen koira voi helposti jäädä kouluttamatta koska on kooltaan hallittavissa paremmin kuin esim. 40-kiloinen hihnan päässä innoissaan tempova nuori koira.

 

meillä on rotikka ja 1v4kk lapsi. hyvin koira otti neitosen vastaan ja käyttäytyy aika suojelevasti tätä kohtaan.

 

Meillä on Mastiffi uros ja kolme lasta(5v 3v ja 1v5kk). Mitään ongelmia ei ole ollut. Ainoat "vaaratilanteet" on ollut joskus, kun joku on tullut meille ja sekä lapset että koira ovat rynnistäneet eteiseen vastaan, siinä melskeessä on pienimmät meinanneet jäädä jalkoihin. Nykyään koira tosin odottaa vuoroaan, eli päästää lapset tervehtimään tulijaa ensin.

Koira rakastaa meidän lapsia mutta "sietää" vieraita, eli ei ole sillä tavalla lapsirakas että pitäisi jokaisen muksun kanssa päästä "juttusille".

 

kiitos kun jaksoitte vastata. edelleen asiaa mietitään ja lisäksi kysyn vielä miten te jaatte ajan koiran- ja lastenhoidon välillä? tuntuu jo nyt ettei aika ja voimat riitä kaikkeen...

 

Meillä koira kulkee aika paljon mukana, kun ulkoillaan lasten kanssa jne. Iltaisin kun muksut jo nukkuu, on mun ja koiran "laatuaikaa", eli ulkoillaan pitkään yms.
Meidän koira ei tosin ole harrastuskoira, ei siis käydä missään koulutuksissa tms, on ihan kotikoira.
Ja tuo meidän lurkkihan on jo "ikämies" eli oppinut ja tottunut talontavoille, pennun kanssa tietysti on alkuun hankalampaa ja enempi aikaa vievää.
Varmasti yksi tärkeimmistä asioista on se, että perheen molemmat aikuiset haluavat koiran ja ovat valmiita panostamaan aikaansa siihen jotta sekä koira että lapset tulee huomioitua.

paljonhan jaksaminen ja onnistuminen on kiinni omasta innosta ja halusta.
Tunnen yh-äidin jolla on erittäin hyväkäytöksinen ja "toimiva" bullmastiffi, lapsen ohella kasvatettu ja koulutettu.

 

Minulla ei ole vielä vauvaa, mutta tulossa kovaa vauhtia ja taloudesta löytyy yksi 70kg nuori Tanskandoggi-uros. Eikä todella hirvitä pätkääkään koiran koon puolesta :hug: . Vauvaa ja koiraa ei jätetä yksin ja muutenkin tuo iso-vauva on hyvin koulutettu. Jossain aiemmassa keskustelussa myös kyseltiin lapsiperheistä ja isoista koirista.
Omasta mielestäni jos koirista ei ole kokemusta niin en itse ottaisi isoa rotua ensimmäiseksi. Jos ei koulutus sitten onnistu ja iso koira pistää ranttaliksi päätyy se helposti "kiertoon" hankalana. Pienemmässä rodussa häiriökäyttäytyminen (vetäminen, hyppiminen jne.) ei häiritse niin paljon, kun jos 70kg koira rehaa.
Jos koira hankitaan kannattaa varautua siihen, että sen kanssa on käytävä koulutuksissa jos ei omat taidot riitä ja siihen on panostettava aikaa. Kaikki koirat eivät todellakaan mene "siinä sivussa". Jos valmiutta on panostaa ohjattuun koulutukseen / tai on kokemusta kouluttamisesta eli aiemmin ollut koiria, ei iso rotu eroa mitenkään lapsi sopivuutensa kannalta, jokainen koira on kuitenkin yksilö. Isommat koira tosin esim. eroahdistukseen taipuvainen Tanskandoggi saa kämpän silpuiksi helpommin, kun esim spanieli. Jotkut isot rodut kuolaavat yms. Ja 60kg vauvan aivoilla varustettu pentukoira voi todella koetella perheen hermoja, koska ei reppana ymmärrä omaa kokoaan.
Kun koiraa sitten haette, hankkikaa ammattimaiselta kasvattajalta, joka osaa kertoa pennun luonteesta (onko lauman pomo vai rauhallisempi, ei kannata sitä lauman terroristia ehdoin tahdoin hankkia).
Iso vastuu ison koiran hankinnassa on, kestääkö sen kanssa hermot. Ihania lössyköitä mammankultia ovat nuo Tanskandoggit, mutta on mamma ollut kovilla. Mihinkään itse en vaihtaisi, mutta vahavan koulutuksen on vaatinut, että elämä sujuu helposti.

 

mä suosittelisin leonberginkoiraa

KOMPPAAN :saint: Meidän koiruus ainakin on lapsirakas pakkaus. Virtaa toki löytyy mut koiran luonne on aivan mahtava.

 

mä suosittelisin leonberginkoiraa

KOMPPAAN :saint: Meidän koiruus ainakin on lapsirakas pakkaus. Virtaa toki löytyy mut koiran luonne on aivan mahtava.

Mitäpä tähän lisäilemään :heart: Iso koira, voi tehdä pitkiä lenkkejä muttei pane pahakseen sohvalla makoiluakaan. Suht helppo kouluttaa ja ehkä maailman lapsirakkain =)

 

mä suosittelisin leonberginkoiraa

KOMPPAAN :saint: Meidän koiruus ainakin on lapsirakas pakkaus. Virtaa toki löytyy mut koiran luonne on aivan mahtava.

Mitäpä tähän lisäilemään :heart: Iso koira, voi tehdä pitkiä lenkkejä muttei pane pahakseen sohvalla makoiluakaan. Suht helppo kouluttaa ja ehkä maailman lapsirakkain =)

Kyseessä olevassa rodussa kyllä paljon eroja luonteissa ja koulutettavuudessa. Osalla ei ole juuri lainkaan miellyttämisenhalua, kun taas toisilla paljonkin.

Oma leonbergi on ainakin erittäin vilkas ja energinen. Valitsee takuulla mieluummin vapaana juoksemisen täysillä, kuin sohvalla makoilun. Pää on kova kuin kivi, mutta tykkää myös erittäin paljon tehdä töitä. Vaatii paljon toimintaa ja tekemistä. Huomattavasti aktiivisempi, kuin meidän kahden pk-rodun sekoitus. Koulutettavuutta löytyy nimenomaan tuosta, kun sillä on halu tehdä töitä. Mutta ensimmäiseksi koiraksi en tuota osaisi kuvitella.

Leonbergeissä kannattaa ottaa selvää vanhemmista ja miettiä millaista luonnetta etsii. Kysellä vanhemmista ja niiden toimivuudesta. Mutta lapsista kyllä pitää, joskaan ei tietenkään lapset voi taluttaa, kun vie mennessään jos haluaa ne.

 

mä suosittelisin leonberginkoiraa

KOMPPAAN :saint: Meidän koiruus ainakin on lapsirakas pakkaus. Virtaa toki löytyy mut koiran luonne on aivan mahtava.

Mitäpä tähän lisäilemään :heart: Iso koira, voi tehdä pitkiä lenkkejä muttei pane pahakseen sohvalla makoiluakaan. Suht helppo kouluttaa ja ehkä maailman lapsirakkain =)

Kyseessä olevassa rodussa kyllä paljon eroja luonteissa ja koulutettavuudessa. Osalla ei ole juuri lainkaan miellyttämisenhalua, kun taas toisilla paljonkin.

Oma leonbergi on ainakin erittäin vilkas ja energinen. Valitsee takuulla mieluummin vapaana juoksemisen täysillä, kuin sohvalla makoilun. Pää on kova kuin kivi, mutta tykkää myös erittäin paljon tehdä töitä. Vaatii paljon toimintaa ja tekemistä. Huomattavasti aktiivisempi, kuin meidän kahden pk-rodun sekoitus. Koulutettavuutta löytyy nimenomaan tuosta, kun sillä on halu tehdä töitä. Mutta ensimmäiseksi koiraksi en tuota osaisi kuvitella.

Leonbergeissä kannattaa ottaa selvää vanhemmista ja miettiä millaista luonnetta etsii. Kysellä vanhemmista ja niiden toimivuudesta. Mutta lapsista kyllä pitää, joskaan ei tietenkään lapset voi taluttaa, kun vie mennessään jos haluaa ne.

Toki rodussa kuin rodussa on eroja yksilöiden luonteiden välillä, mulla ollu kaks leoa ja ne oli kuin yö ja päivä =) Narttu oli touhukkaampi ja miellyttämisenhaluisempi, uros oli toooosi rauhallinen ja miellyttämisenhalu puuttui lähes kokonaan. Koulutus oli silti helppoa molempien kanssa, ja tässä tarkotan nimenomaan ihan arkista perustottelevaisuutta.
Näitä kahta yhdisti kuitenkin valtava lapsirakkaus ja mukautuvaisuus eri tilanteisiin. Pakko vielä lisätä, että meijän urosta annoin lastenkin välillä taluttaa (tosin vieressä ite kokoajan) koska se oli niin rauhallinen jässikkä, oikeastaan perässävedettävää mallia. Narttu tarkkaili enemmän ympäristöään ja oli muutenkin valppaampi.
Olipa kyseessä mikä tahansa rotu, niin aina kannattaa ottaa selvää vanhemmista!

 

Meillä Landseer ja 4 lasta, hyvin tulevat juttuun keskenään, mitään ongelmaa ei ole ollut. Kun koira tuli taloon oli 3 lasta iältään 6v, 5v, ja 3v.

Suosittelen kanssa lansua!!! Ihana koira ja niin kiltti kuin mikä

:attn: Meillä kaksi vilkasta poikaa 6v. ja 3v. Meidän "pikkunen" täytt ijust vuoden :heart:

 

Sen kummemmin suosittelematta kenellekään, meillä asustaa 4 bullmastiffia ja kolme alle 5-vuotiasta lasta. Hyvin on mennyt yhteiselo.

 

meillä on 5vee ja 2vee neidit ja amerikanbuldoggi ja hyvin on mennyt mut nöffi on ainakin yks eikä vaadi kauheasti vissiin kokemustakaan eikä kait koulutustakaan