I
iso ikävä
Vieras
Mulla oli suhde avioliiton ulkopuolella mieheen, mutta en pystynyt jättää miestäni ja lopetin sen noin vuosi sitten. Nyt saimme mieheni kanssa lapsen josta olen todella onnellinen. Miehen kanssa menee ihan ok, olemme olleet yhdessä n.20 vuotta ja naimisissa 10v. Hän on enemmänkin kuin ystävä tai veli, intohimoinen rakkaus on hiipunut. Hän kohteli minua ennen huonosti, henkistä väkivaltaa oli paljon, nyjyään harvoin mutta välillä, kuten tänään. Mutta siis, ikävöin sitä toista ihmistä ihan hirveästi. Näimme eilen vilaukselta ja nyt mielessä pyörii miten hyvänä hän minua piti ja sanoi rakastavansa edelleen vaikka kumpikin tietää ettei meillä ole tulevaisuutta yhdessä. En tiedä miksi tätä kirjoitan, ehkä toivon että se vähän helpottaa kun voi purkaa edes kirjoittamalla. Tuomitkaa vaan, ette pysty siihen kuitenkaan niin paljon kuin minä itse...
Musta ei kannata voida pahoin jos on toinen hyvä ihminen lähellä.