Iso ikäero lapsilla

Meidän sisarussarjassa on isot ikäerot. Minun vanhimpana ja keskimmäisen veljen ero on 7 vuotta, keskimmäisen ja nuorimman veljen ero 5 vuotta.
Ketään ei ole lellitty, kummankin pikkuveljen kanssa olen läheinen. Kukaan ei tunnu kärsineen mitenkään tilanteesta. Kavereita löytyi aina naapureista ja sukulaisista.

Oma viisivuotias tyttö toivoo pikkusiskoja. Hänelle tulee pakostakin isompi ikäero (mahdollisiin) nuorempiinsa, kun sellaisia pikkuisia ei vielä ole edes tulossa lähiaikoina...

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

En sitten tiedä onko asia noin yksioikoinen. Itse tiedän paljon sisaruspareja pienellä ikäerolla jotka eivät olleet toistensa parhaita leikkikavereita lapsena, saati aikuisena.

Minä taas en tiedä yhtiäkään sisaruksia, jotka eivät toisistaan tykkäisi, vaikka tappelevatkin, mutta se kuuluu sisaruuteen. Vaan turha tästä on keskustella, koska sinun lapsellesi se on jo myöhäistä.

mä tiedän moniakin, itseni kanssa. Mun sisko ainakin on laittanut mut kärsimään koko mun lapsuuden ajan.
:/

Peesi

 

Minen vaan tajua sitä, miksi ei halua suoda omalle lapselleen leikkitoveria ja parasta ystävää lähes samanikäisestä siskosta tai veljestä, jos kuitenkin aikoo tehdä toisen lapsen. Puhdasta itsekkyyttä.

No aina ei ole mahdollisuutta pieneen ikaeroon. Meilla tosin molempia. Esikon ja keskimmaisen ikaero 6 vuotta. Ja kahden nuoremman ero vain 13kk. Ei vain ollut mahdollisuutta aikaisemmin haluta edes lisaa lapsia. Ja tyytyvainen olen tahan. Esikko ei ole sen hemmoteltumpi kuin nuoremmatkaan. Eika myoskaan ollut mustasukkaisuutta mitenkaan. Oli vain innoissaan kun sai veljen ja toisen viela peraan.
Mulla on hyvia kokemuksia isosta ja pienesta ikaerosta. Esikko osasi jo itse syoda hyvin, pukea seka leikkia itsekseen. Apua myos ollut veljien hoidossa. Ja kylla valilla on rankkaa pyorittaa arkea kun kaksi alle kolme vuotiasta. Molemmat viela vaipoissa, tosin vanhempi harjoittelee kuivaksi. Ruokailussa seurattava seka syotettava. Kumpaakaan ei missaan nimessa voi jattaa hetkeksikaan ilman valontaa, kuuloetaisyydella oltava koko ajan. Ja talo kolmessa kerroksessa. Onneksi kaikki lapset terveita, mita nyt korvatulehduksia kuopuksella ollut nyt muutama, jonka vuoksi valvottu oitakin. Toivotaan vaan, etta pojat tulevat toimeen keskenaan viela kun kasvavat. Yhteista huonetta kun ollaan suunniteltu.

 

Mä olisin toivonut lapset pienellä ikäerolla. Mun terveydentilasta johtuen toinen lapsi ei ole mahdollinen aikoihin. Väkisinkin lapsille tulee isompi ikäero, mikäli ees meille koskaan suodaan toista lasta. 2 keskenmenoa on tässä parin vuoden sisällä ollut.
Mulla ei ole sisaruksia ja toivoisin kovasti, että lapsemme saisi sisaruksia.

 

Näin meillä.

Negatiivista isosta ikäerosta: Kuopusta tulee pidettyä aina pienempänä kuin hän todellisuudessa on.

Ikäerosta piittaamatta ylipäänsä mahdollisuus sisaruksiin on arvokas juttu. Nämä ihmissuhteethan ovat ihmiselle yleensä pitkäkestoisimpia elämässä.

Peesaan!

Meilla on esikoisen ja kakkosen valissa 9 vuotta ja minusta se toimi oikein hyvin. Esikoinen oli jo niin iso etta mustasukkaisuutta ei ollut ja osallistui vauvanhoitoon ja on todella iso apu ollut pienemman kanssa. kakkonen oli 3 kun kuopus syntyi ja mustasukkaisuus oli alkuun aika rankkaa. Omasta kokemuksesta mieluummin iso kuin pieni ikaero, mutta tamahan on "makuasia".

 

Meillä ikäeroa 4,5 vuotta ja tähän asti on ollut erittäin hyvä ikäero.
Plussana myös se, että olen nauttinut todella paljon molempien vauva-ajasta kun olen päässyt helpommalla kun ei ole ollut kahta pientä. Liian usein saa lukea siitä, kun on niin rankkaa pienellä ikäerolla ettei edes muista ekasta vuodesta mitään. Kuulostaa järjettömältä. JOS haluaisin joskus kolmannen tulisi sekin vasta 4-5 vuoden ikäerolla.

Aivan totta tuo. Kuopuksen vauva aika meni kun siivilla. Keskimmainen oli juuri oppinut kavelemaan ja pikkuhiljaa alkoi sanoja tulla lisaa ja lisaa, kun kuopus tuli maailmaan. Ehkapa kuopus onkin kehittanyt korvatulehdukset saadakseen myös huomiota Mutta onneksi olen sentaan jaksanut tayttaa vauvakirjat kaikista lapsista, joten tullut aina keskityttya lapsen kehitykseen ja huomioitu talla tavoin kaikki yhtalaisesti.
Mutta kylla itsekin olen sita mielta, etta nyt pieni tauko lasten haluamisella. Mutta ehka jo parin vuoden paasta kuitenkin viela yksi. Onhan kuopus sitten jo kolmen...

 

Meiltä löytyy sekä pieniä että "isoja" ikäeroja, mites nyt, kun kaikille ei löydy sitä "parasta kaveria" (viitaten kommenttiin, että itsekästä (???) tehdä lapsia isolla ikäerolla).

 

Puhtaasti lapsen kannalta tarkastelutuna on Tiina Kaitaniemen kirjassa "Luonnollinen lapsuus" määritelty n. 4 vuotta. Näkökulma on evoluutiossa sekä biologiassa ja perustelut kattavat. Suosittelen lukemaan, ketä aihe kiinnostaa