Isin tyttö/normaalia käytöstä (11kk)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mustisko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mustisko

Vieras
Hei!

Meillä on esikoistyttö 11kk. Eroahdistusta (äitiin) oli aika lievänä 8-9 kk ikäisenä. Mutta, neito on nykyään tosi kiinni isässään. Aina kyläillessämme konttailee isän syliin, kotona isi on paras rauhoittaja ja lohduttaja. Isille irtoaa myös parhaat naurut... Johan tässä äiti alkaa olla hieman mustasukkainen... Onko ketään muuta, joille isi olisi ollut se "ykkönen" tässä iässä? Oikeasti, voiko kiintymyssuhteessa äitiin olla jotain vialla?????

Olen ollut kotona tähän asti, isä käy töissä ja silloin tällöin työmatkoilla, mutta pääasiallisesti kotona.
 
Eikös se ole hienoa, että isä on niin tärkeä lapselle? Liian moni äiti valittelee, kun mies ei ole kiinnostunut lapsestaan tai työ vie niin paljon aikaa, että lapsen ja isän välille ei muodostu kunnon suhdetta.

Ainakin omasta lapsuudestani (70-luvulla) muistan sen, että iskän kanssa tehtiin kaikkea kivaa: hiihdettiin, käytiin pulkkamäessä, iskä vei kalastamaan, yleisurheilukentälle, sienimetsään jne. Äiti oli se, joka oli aina keittiössä kokkaamassa ellei sitten ollut imurinvarressa tai vaatteita paikkaamassa...

Ei minun mielestäni äitisuhteessa ole sinun tapauksessa mitään vikaa. Lapsi nimittäin vaihtelee niitä kiintymyksen kohteita ja senkin vuoksi on hyvä, että lapsella on lämmin ja rakastava suhde kumpaankin vanhempaansa. Voihan olla niinkin, että koska olet "aina" kotona, lapsen ei ole kovasti tarvinnut vielä kohdata sitä tosiasiaa, että sinun läsnäolosi ei olekaan itsestäänselvää. Kun hän menee päivähoitoon, tulet kyllä huomaamaan sen, miten kurja on jättää hysteerisesti sinun perään itkevä lapsi sinne päiväkotiin...

Ymmärrän, että haluat tuntea itsesi rakastetuksi ja tarpeelliseksi, mutta kyllä se aika vielä koittaa, että saat halauksia ja tyttösi sanoo, että: "Sä oot maailman palas äiti ja mä lakastan sua!".
 
Meillä on aina ollut iskän tyttö. Olen tarkoituksella rohkaissut typyn ja iskän suhdetta. Iskä kun on "aina" töissä. Niin lopun aikaa typy on iskän perään myös kylässä ja muualla. Päivän kohokohta on kun iskä tulee kotiin myös äidille.

Kerran oli närää , enkä ollut ovella vastassa iskää, enkä typylle iskän kotiintuloa "hehkuttanut" niin.. Typykään ei sitten niin innoissaan rientänyt iskää vastaan, kuin mitä "normaalisti".

Meillä ainakin tuo "iskän tyttö" juttu on paljon äidin käytöksestä riippuvainen.

Mutta "suosikit" vaihtuu, välillä äiti on pop ja sitten taas iskä. Ja jos olet "aina" kotona, ei siinä ole mitään "ihmeellistä", kun TAAS ollaan äidin kanssa. Äiti myös komentaa päivän mittaan ja on aina paikalla. Sitä ei tarvitse erikseen niin huomioida ;)

Iskä taas tulee ja menee ja tekee kaikkea "kivaa", eikä ole välttämättä aina siinä paikalla kalustoon kuuluvana ;)
 
En lukenut tarkkaan, halusitko poikien äitien kommentteja. Mutta vastaanpa silti! : )
Isä on siis päivät töissä, illat ja viikonloput rakentaa. Eli poika ei isäänsä paljon näe, ehkä aamulla hyvällä tuurilla..
Nyt joulun aikaan oli isä enemmän kotona ja huomasin kuinka tärkeää se oli pojalle. Isän kanssa availivat lahjat,poika kiipeili isän syliin, ruokailussa iskä oli in. Äitistä ei niin väliä ollut, senkun kävi välillä kitisemässä oloaan. ; )
Itkemään kävi kun isä lähti esim. roskia viemään, ja silloin äiti kelpasi. Joten tärkeä isäkin on!!
Ehkäpä ensimmäiset kuukaudet on läheisempiä äidin kanssa, kun syö rintaa jne. On riippuvaisempi äidistä kaikinpuolin. Sitten kun alkaa liikkumaan enemmän ( lapsi siis... ) niin välillä vaan tarkastaa, että äiti on paikalla.
Ehkä siinä samassa tulee tämä vaihe, että isä onkin tosi tärkeä! Ilolla katselen kun pojan silmät loistaa kun istuu isän sylissä ja leikkivät yhdessä..
Ja näin arjen taas alettua, harmittelen sitä etteivät paljon näe toisiaan...
 

Yhteistyössä