Isin reaktio lapsen tottelemattomuuteen..:/

eilen 3v. söi sohvalla leipää, komensin keittiönpöydän ääreen. katseli lastenohjelmia,joten en tiedä kuuliko edes, mutta toki voi olla ettei vaan halunnut totella.
yritin komentaa vielä,ennen kuin isi tulee paikalle.. kun tiedän että isin reaktiot menee aina yli
noh,isi ehti tulee paikalle,sanaakaan sanomatta tukisti tosi lujasti lasta ja nappasi käsivarresta lattialle mua oti niin sydämestä katsoa,kun tiedän kuinka lujasti mies voi ottaa kiinni ja pientä ihmistä aikuisen otteet muutenkin voi sattua lapsi tuli tottakai mun luokse itkemään.

sanoin miehelle että oliko ihan pakko tehdä noin ja tuliko hyvä mieli. ei vastannut mitään:/

muutenkin haluaa kuin pitää aina oman tilan,oman mukavuuden. esim ei halua että lapsi tulee yöllä viereen. minä otan sitten lähelleni sänkyyn ja katson ettei vaan huido tai potkaise miestä. jos näin sattuu tekemään,mies huitaisee lapsen jalan/käden kovakouraisesti pois :/

 

kiva isä, ei voi muuta sanua.

 

[QUOTE="Rakkaani";23328479] mua oti niin sydämestä katsoa,kun tiedän kuinka lujasti mies voi ottaa kiinni ja pientä ihmistä aikuisen otteet muutenkin voi sattua[/QUOTE]

Mies teki väärin, jos se ei mene muuten perille, ota yhteys vaikka perheneuvolaan. Tuo lainaamani pätkä aloituksestasi herättää kysymyksen, että mistä tiedät? Eihän sinullakin satu olemaan yhtäläinen avun tarve kuin lapsella?

:hug:

 

Teet sitten tänä päivänä ls-ilmoituksen lapsestasi? Ei tainnut olla eka kerta kun reaktiotkin tiiät. Perheesi tarvitsee tukea.

 

Miksi muuten olet sen kanssa? Viitaten tuohon tukistus/maahanheittotapaukseen.

Tuo yöllä nukkuminen on ehkä vähän eri tyylin asia minun mielestäni, voit kai laittaa vaikka sängyn seinän viereen ja ottaa sitten lapsen nukkumaan itsesi ja sängyn väliin, niin ei tarvitse siitä yöllä murehtia.

 

Tiedät varmaan itsekkin ettei noin saa tehdä enää nykyään. Kantsisko nyt harkita mitä tän isukin kanssa tekee, muuttuuko "rangaistukset" sitten murrosiässä ja lättylätisee kun kotiintuloajasta myöhästytään se 5min???????
onko sinuun käynyt käsiksi??

 

Mä en yleensä näihin kantaa ota mutta nyt haluan kysyä että miksi esim. sinä ap jatkat suhdetta jossa lapsi kärsii?? Itsellä menee lapset kaiken edelle ja jos mies, olkoonkin lasten isä satuttaisi lapsia en takuulla jäisi sitä katselemaan...

Siis ihan oikeasti miksi jäät tuohon liittoon?

 

Miksi muuten olet sen kanssa? Viitaten tuohon tukistus/maahanheittotapaukseen.

Tuo yöllä nukkuminen on ehkä vähän eri tyylin asia minun mielestäni, voit kai laittaa vaikka sängyn seinän viereen ja ottaa sitten lapsen nukkumaan itsesi ja sängyn väliin, niin ei tarvitse siitä yöllä murehtia.

kerran oltiin asumuserossa minun toimestani.meillä 3 lasta joista vanhimmat kovasti kärsi erosta,niillä oli tosi ikävä isiä ja ne murehti kauheasti kun ei asuta yhdessä ja olla perheeenä mä en kestänyt lasten tuskaa ja haluan että ollaan perheenä jotta lapsilla olisi parempi olla.
on miehessä kuitenkin paljon hyvää,pitää huolta meistä. on aina läsnä jne.

meillä on yhtenäinen parisänky. ja lapsi nukkuu eri huoneessa kerrossänkyssä siskon kanssa.

 

[QUOTE="Rakkaani";23328479]
noh,isi ehti tulee paikalle,sanaakaan sanomatta tukisti tosi lujasti lasta ja nappasi käsivarresta lattialle
:/[/QUOTE]

Olisikohan aika jo miettiä, mikä olisi pojan kannalta parasta? Poikasi oppii pelkäämään omassa kodissaan. Miehesi pahoinpitelee lasta ja sinä vain katsot vierestä. Tee nyt ihmeessä jotain. Vaikka ls-ilmoitus. Kai nyt sen tiedät, että tukistaminen oli rikos Suomen lain mukaan.

 

kannattaisko muuttaa erilleen?

 

Mä en yleensä näihin kantaa ota mutta nyt haluan kysyä että miksi esim. sinä ap jatkat suhdetta jossa lapsi kärsii?? Itsellä menee lapset kaiken edelle ja jos mies, olkoonkin lasten isä satuttaisi lapsia en takuulla jäisi sitä katselemaan...

Siis ihan oikeasti miksi jäät tuohon liittoon?

Tähän peesi... En edes uskalla kuvitella mitä tapahtuisi, jos tuo mies olisi humalassa kotona. Ap, oikeasti lapsen hyvinvointi täytyy mennä kaiken edelle.

 

[QUOTE="Rakkaani";23328539]kerran oltiin asumuserossa minun toimestani.meillä 3 lasta joista vanhimmat kovasti kärsi erosta,niillä oli tosi ikävä isiä ja ne murehti kauheasti kun ei asuta yhdessä ja olla perheeenä mä en kestänyt lasten tuskaa ja haluan että ollaan perheenä jotta lapsilla olisi parempi olla.
on miehessä kuitenkin paljon hyvää,pitää huolta meistä. on aina läsnä jne.

meillä on yhtenäinen parisänky. ja lapsi nukkuu eri huoneessa kerrossänkyssä siskon kanssa.[/QUOTE]

Tästä tarinasta ei nyt käy ilmi, kuinka usein tuon kaltaisia asioita tapahtuu ja millaisia ne muuten ovat. Jos tilanne on kuitenkin se, että periaatteessa ihan missä tahansa arkisessa tilanteessa mies voi hyökätä paikalle ja käydä esim. käsiksi, niin te kaikki elätte jännittyneessä tilassa miehen ollessa paikalla. Tuntuuko sinusta siltä, että jännität miehen läsnäoloa? (Tosiaan, kysyn, kun en tiedä yleisyyttä ja miten muuten menee). Jos tällainen jännitys on selvää, niin en usko, että lapsilla on parempi olla. Miten mies pitää teistä huolta?

Ps. Piti lukea tietysti, että itsesi ja seinän väliin laitat lapsen nukkumaan niin, että mies ei ole kosketuksissa.

 

Sä et kestänyt lapsien tuskaa asua erossa mutta se on ok että isä fyysisesti satuttaa pienintä? Eikö se ole pienelle tuskaa?

En nyt oikein ymmärrä tätä ajatusta....ja tarkotus ei ole haukkua mutta oikeasti tuntuu pahalta pienen puolesta :|

 

Joo ja just tuo, että mies ei sitte vastaa mitään. Ei yhtään selitä. Raivostuttavaa :/

 

[QUOTE="Lila";23328545]Olisikohan aika jo miettiä, mikä olisi pojan kannalta parasta? Poikasi oppii pelkäämään omassa kodissaan. Miehesi pahoinpitelee lasta ja sinä vain katsot vierestä. Tee nyt ihmeessä jotain.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Menkää perheenä perheneuvolaan (tai kun sinne ei monessa kunnassa tahdo päästä jonojen takia niin känti yksityisellä psykologilla miehesi kanssa. Jos ei miestä kiinnosta niin sano että pitääkö tässä tehdä lastensuojeluilmoitus.

 

no kasvatuksellisesti ajatellen ei ole ihme jos lapsi ei sit mitään tottele, kun teillä on aivan eri linja ja mitätöitte toisianne lapsen edessä kasvattajina. En sano että miehesi menetelmät olisi hyväksyttäviä, koska ne EI ole. Mutta teidän pitäis löytää joku yhteinen kasvatuslinja sen lisäksi, että miehes täytyis todella miettiä onko tarpeellista käydä heti käsiksi lapseen. Miehelläs taitaa olla jotain ongelmia, jotka sitten heijastuu näin lapseen..

 

.....kun tiedän että isin reaktiot menee aina yli
noh,isi ehti tulee paikalle,sanaakaan sanomatta tukisti tosi lujasti lasta ja nappasi käsivarresta lattialle

Kun tiedät mitä tulevan, TEE asialle jotain kun vielä voit!

 

Itse olen sairastanut masennuksen ja sellainen voi olla yksi syy miksi tulistuu lapseensa liian herkästi, valitettavasti. Voi olla että miehesi temperamentti on sellainen ettei jaksa tuollaista ja siis syitähän voi olla vaikka mitä, kuten sekin jonka jo mainitsit tavallaan, mukavuudenhalu, joka näkyy ilmeisesti muillakin elämänaloilla. Entä omat lapsuudenkokemukset/saadut mallit, ne vaan kummasti voivat nousta sielun syövereistä silloin kun itse on kasvattajan roolissa. Teidän on puhuttava siitä, ehdottomasti, sinun on sanottava ettet aio hyväksyä tuollaista!
Minusta on todella hienoa että sinä uskallat puolustaa lastasi ja jatka ehdottomasti sitä ja tavallaan 'huomaamatta opeta miestäsi' tekemällä itse toisella mallilla asiat. Yksi hyvä keino on se että sanot lapsellesi asian hänen vierellään/tasollaan että hän kuulee ja jos ei usko niin sitten sinä kannat lapsesi pöydän ääreen (tai mikä asia milloin onkin) etkä jatka sanomista moneen kertaan, sekin vie voimia. Lapsi tottuu vähitellen että ne vie kuitenkin ellen jo tottele. Ja tosiasiahan on että 3v. vähän 'kuuluukin' olla tottelematon kun hän on vielä 3 pieni uhmaikäinen. Eikä muistitoiminnot toimi vielä että muistaisi joka kerta tehdä miten on 'sovittu'. En tiedä mitä muuta äkkiä sanoa mutta opetelkaa sama 'hellä linja' ja pitäkää siitä kiinni, yhdessä. Lapsen tähden!!!
Kaikkea hyvää!

 

Niin tuttua naisen tekstiä tuo " Muuten kyllä mies on ihan mukava". Mut onko se tosiaan mukava, jos joutuu aina suojella lasta omalta isältä ja hänen tekemiseltä? Varmaan tosi mukavaa, jos isä on paljon läsnä ja saa jatkuvasti olla pelko perseessä, milloin se hermostuu ja käy käsiksi lapseen. Tosi mukavaa perhe-elämää se. Ajatelkaas naiset joskus siitä lapsenkin kantilta, eikä pelkästään oman navan takaa. Lapselle voi tilanne olla hyvinkin ahdistavan. Isä kun suuttuu, niin äidistä ei ole minkäänlaista tukea tai turvaa, täysin ovat isän armoilla. Itse olen tätä kokenut, niin tiedän mistä puhun.

 

[QUOTE="minsku74";23328747]Itse olen sairastanut masennuksen ja sellainen voi olla yksi syy miksi tulistuu lapseensa liian herkästi, valitettavasti. Voi olla että miehesi temperamentti on sellainen ettei jaksa tuollaista ja siis syitähän voi olla vaikka mitä, kuten sekin jonka jo mainitsit tavallaan, mukavuudenhalu, joka näkyy ilmeisesti muillakin elämänaloilla. Entä omat lapsuudenkokemukset/saadut mallit, ne vaan kummasti voivat nousta sielun syövereistä silloin kun itse on kasvattajan roolissa. Teidän on puhuttava siitä, ehdottomasti, sinun on sanottava ettet aio hyväksyä tuollaista!
Minusta on todella hienoa että sinä uskallat puolustaa lastasi ja jatka ehdottomasti sitä ja tavallaan 'huomaamatta opeta miestäsi' tekemällä itse toisella mallilla asiat. Yksi hyvä keino on se että sanot lapsellesi asian hänen vierellään/tasollaan että hän kuulee ja jos ei usko niin sitten sinä kannat lapsesi pöydän ääreen (tai mikä asia milloin onkin) etkä jatka sanomista moneen kertaan, sekin vie voimia. Lapsi tottuu vähitellen että ne vie kuitenkin ellen jo tottele. Ja tosiasiahan on että 3v. vähän 'kuuluukin' olla tottelematon kun hän on vielä 3 pieni uhmaikäinen. Eikä muistitoiminnot toimi vielä että muistaisi joka kerta tehdä miten on 'sovittu'. En tiedä mitä muuta äkkiä sanoa mutta opetelkaa sama 'hellä linja' ja pitäkää siitä kiinni, yhdessä. Lapsen tähden!!!
Kaikkea hyvää![/QUOTE]

kiitos vastauksestasi!

tilanne on ollut jo pitkään meidän perheessä ahdistava. mulla on vuosien kestävä masennus ja ahdistus,joka jatkuu vaan. lääkitys on ja psykoterapia alkamassa.perhe-elämällä on parhaimmillaan voimaannuttava vaikutus,meillä se ei niin ole.
mies huomauttelee ja moittii asioista, on usein "kylmäkiskoinen". on kyllä meille läsnä,ei huitele baareissa tms. mutta päivät kuluu miehellä enimmäkseen tv:n ääressä.

jos otan puheeksi isoja asioita,perhettämme koskien mitkä vaivaa mun mieltä, mies menee vaikeaksi ja puhumattomaksi :/ sitten ne asiat vaan kasaantuu kun niitä ei saa selvitetyksi,tuntuu niin turhauttavalta ottaa niitä puheeksi. ja lopulta en enää ota vaan vatvon niitä päässäni ja ne vie niin paljon mun voimia:/

 

Ap, mietipä nyt ihan ajatuksella, mihin tarvitset miestäsi? Onko hänestä perheellenne mitään iloa tai apua? Mies, joka nalkuttaa, rähjää, käy lapsiin käsiksi ja muun ajan röhnöttää telkkarin edessä... Aiheutat tuolla yksinjäämisen pelollasi lapsillesi elinikäiset traumat. Se, että vanhemmat lapset haluavat pitää isän kotona, ei ole mikään syy jäädä kurjaan suhteeseen. Loppupeleissä ero koituu myös isompien lasten eduksi. Kuten sanoit, tilanne on perheessänne ollut jo pitkään ahdistava. Kuinka ajattelit tilanteen yhtäkkiä kääntyvän parempaan...?

 

[QUOTE="vieras";23328991]Ap, mietipä nyt ihan ajatuksella, mihin tarvitset miestäsi? Onko hänestä perheellenne mitään iloa tai apua? Mies, joka nalkuttaa, rähjää, käy lapsiin käsiksi ja muun ajan röhnöttää telkkarin edessä... Aiheutat tuolla yksinjäämisen pelollasi lapsillesi elinikäiset traumat. Se, että vanhemmat lapset haluavat pitää isän kotona, ei ole mikään syy jäädä kurjaan suhteeseen. Loppupeleissä ero koituu myös isompien lasten eduksi. Kuten sanoit, tilanne on perheessänne ollut jo pitkään ahdistava. Kuinka ajattelit tilanteen yhtäkkiä kääntyvän parempaan...?[/QUOTE]

vaikean kysymyksen heitit..on meillä hyviäkin hetkiä.
mieleen vaan muistuu se aika kun oltiin erossa. mies vaan toitotti sitä että minä halusin erota ja se mun syy. ikäänkuin mies olisi ollut uhri. uhkasi vahingoittavansa itseään, pyysi lääkäriltä mielialalääkkeitä,kun oli niin maassa jne. ja kaikki tietenkin mun syytä.

ei suostunut kuin pari kertaa ottamaan lapsia, ei suostunut oikein ottamaan pienintämme edes syliin nähdessämme.maksoi mitätätöntä elatusmaksua, minä en hennonnut mennä lasketuttamaan mitä mulle oikeesti kuului. mies sanoi kuinka vaikeeseen tilanteeseen myös taloudellisesti hänet ajoin. hän oli kuitenkin palkkatyössä,minä kotihoidontuella.

mulla ei ole minkäänlaista tukiverkostoa,pelkään jääväni aivan tyhjän päälle jos eron otan. ja toisaalta pelkään myös miten miehen käy. ja miten jaksan.. vaikeeta.

ei tuo lasten tukistaminen tms. yleistä mieheltä ole,mutta se on totta että että minä ainakin elän vähän jännityksessä jatkuvasti. yritän pitää lapset "nätisti" ettei isi hermostu ja ala karjuun ja räyhään jms.

 

Miehesi käytös vaurioittaa lapsianne, ole heistä huolissasi älä ukosta.

Et voi mennä omissa ratkaisuissasi sen taakse, että lapset ikävöivät isäänsä. Sinä tiedät mikä heille on parasta ja se ei ole elämä tuollaisen isän lähellä.

 

No mitäs hyvää on miehessä, joka ei siedä lapsia vaan hermostuu pienestäkin ja on kylmä? Ei mun käsitys hyvästä isästä eikä miehen mallista. Selvästi itse koet, että sinun pitää olla lasten ja isän välissä puskurina, ja varmaan kotona olonne on aika lailla varpaillaan oloa, ettei isä vain hermostu. Lapset eivät varmasti tunne olevansa turvassa ja rauhassa, kun yhtäkkiä isä voi käyttäytyä arvaamattomasti. Ei hyvä kasvuympäristö lapsille. Kannattaa harkita eroa, jos mies ei suostu hakemaan apua esim. perheneuvolasta. Lasten oikeus on kasvaa turvallisessa kodissa, ja fyysisesti koskemattomina. Ja sinun tärkein tehtäväsi äitinä on suojella lapsiasi. Pahaa tekee lastesi puolesta.

 

[QUOTE="Rakkaani";23328479]eilen 3v. söi sohvalla leipää, komensin keittiönpöydän ääreen. katseli lastenohjelmia,joten en tiedä kuuliko edes, mutta toki voi olla ettei vaan halunnut totella.
yritin komentaa vielä,ennen kuin isi tulee paikalle.. kun tiedän että isin reaktiot menee aina yli
noh,isi ehti tulee paikalle,sanaakaan sanomatta tukisti tosi lujasti lasta ja nappasi käsivarresta lattialle mua oti niin sydämestä katsoa,kun tiedän kuinka lujasti mies voi ottaa kiinni ja pientä ihmistä aikuisen otteet muutenkin voi sattua lapsi tuli tottakai mun luokse itkemään.

sanoin miehelle että oliko ihan pakko tehdä noin ja tuliko hyvä mieli. ei vastannut mitään:/

muutenkin haluaa kuin pitää aina oman tilan,oman mukavuuden. esim ei halua että lapsi tulee yöllä viereen. minä otan sitten lähelleni sänkyyn ja katson ettei vaan huido tai potkaise miestä. jos näin sattuu tekemään,mies huitaisee lapsen jalan/käden kovakouraisesti pois :/[/QUOTE]

Säpä valitsit viisaasti. Voi lapsiparkaa.