Isättömyys on pojan kohtalosta kovin

[Skid row]

Isättömyys on kasvavalle pojalle ja myös vanhenevalle miehelle kohtaloista kovin. Isättömyyteen sisältyy samanlaista jumalten kirousta, mistä Raamatun Job kärsi. Kaikki eivät kuitenkaan kestä isättömyyden kohtaloaan jobimaisesti. Psykiatrian erikoislääkäri Liisa Kemppainen osoitti väitöskirjassaan vuonna 2001, että isättä kasvanut poika syyllistyy aikuisena kahdeksan kertaa todennäköisemmin vankeusrangaistuksen tuottavaan väkivallantekoon kuin poikalapsi, jonka kasvatuksessa isä on ollut mukana. Tutkimuksessa on seurattu 11 000 henkilöä 32 ensimmäisen ikävuoden ajalta.

Meille alkaa suomalaisessakin yhteiskunnassa pikkuhiljaa valjeta, ettei miehuus toteudu itsestään. Vain aktiivisesti asioihin puuttuvat vanhemmat miehet voivat toivottaa nuoremmat tervetulleiksi ikivanhaan, mytologiseen, vaistonvaraiseen miehuuden maailmaan, perimiehuuteen, jossa miehen sielu palaa kotiinsa.

Meillä keski-ikäisillä miehillä oli isänä sodassa olleiden isien isättömät pojat. Isättömyys on syvällä meidän yhteiskunnassa.

http://www.juhakemppinen.fi/index.php?id=njilcgswxnsuaq

 

[hahaha]

Ja paskat tuolle .. Poika tarvitsee isää yhtä paljon kuin kala polkupyörää.

 

[Skid row]

Isättömyys jättää aukon lapsen sisimpään

Isä on korvaamaton ja ainutlaatuinen, eikä hänen olemassaoloaan voi kieltää tai unohtaa. Tämän takia isä-asia pitää käsitellä, oli hän läsnä lapsen elämässä tai ei. Lapsen elämään voi muuten jäädä valtava aukko, minkä seurauksia ei voida etukäteen takasti ennustaa.

 

[isättömän miehen ex-vaimo]

Exäni kasvoi ilman isää (on nähnyt isänsä yhden kerran koko elämänsä aikana) ja hän olisi mainio esimerkki väkivaltarikoksista vankilassa istuneesta miehestä, jos olisin hänet haastannut aikoinaan oikeuteen. Pahoinpiteli toistuvasti niin minua kuin alle 2-vuotiasta lastaan niin kauan, kunnes sain kerättyä voimia juosta suhteesta lapsen kanssa ja lujaa... Eipä ole isukki enää minua eikä lasta sen jälkeen nähnytkään eikä häntä edes pahemmin kiinnosta kummankaan näkeminen.

 

[Skid row]

Minulla on aukko sisimmässä, pystyn samaistumaan tähän ajatukseen minkä poimin netistä, minulla ei ole ikinä ollut isää.

 

["vieras"]

Eiköhän syrjäytymiseen tarvita jotain muutakin kuin isättömyys. Mun miehen isä kuoli sairaskohtaukseen kun mieheni oli 5-vuotias ja hänen nuorempi siskonsa oli 2-vuotias. Molemmat on pärjänneet elämässä hyvin. Myöskään äitini, hänen sisaruksensa ja isäni ja hänen sisaruksensa eivät ole ajatuneet vankilakierteeseen eikä muuhunkaan vaan ovat eläneet hyvää elämää.

 

[Skid row]

Toivottavasti mahdollisimman monilla olisi isä tulevaisuudessa, mutta meille on tulossa isättömien lasten sukupolvi. Minusta se on surullista.

 

[isättömän miehen ex-vaimo]

Eiköhän syrjäytymiseen tarvita jotain muutakin kuin isättömyys. Mun miehen isä kuoli sairaskohtaukseen kun mieheni oli 5-vuotias ja hänen nuorempi siskonsa oli 2-vuotias. Molemmat on pärjänneet elämässä hyvin. Myöskään äitini, hänen sisaruksensa ja isäni ja hänen sisaruksensa eivät ole ajatuneet vankilakierteeseen eikä muuhunkaan vaan ovat eläneet hyvää elämää.

Luulisin, että silläkin on merkityksensä, millä tavoin on isänsä menettänyt. Onko esim taustalla hylkäämiskokemus tms. Esim miehesi on menettänyt isänsä kuolemalle, isä ei ole häntä hylännyt sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä paitsi hän sai kasvaa 5-vuotiaaksi ehjässä perheessä ja varmasti hänelle on jääneet muistikuvat rakastavasta isästä. Mun exän kohdalla asia oli eri, isänsä oli hylännyt exäni äidin, kun sai tietää tämän raskaudesta.. Ehkä siihen liittyy kipeä hylkäämiskokemus tai pikemminkin sen tiedostaminen, että hän ei kelvannut isälleen ja näin on exälleni saattanut syntyä vääristynyt kuva isästä/isän toimintamallista, kun ei ole koskaan tervettä isän mallia nähnytkään.. Asia olisi saattanut olla toisin, jos hänkin olisi saanut elää edes jonkin aikaa ehjässä perheessä, niin, että hän olisi ehtinyt nähdä, millaista on olla isä omille lapsille... Kun ei ole itsellä koskaan ollut isää, ei sitä välttämättä osaa toimia itsekään isänä ja jos ei ole koskaan saanut nähdä, millaista on olla aviomies, ei välttämättä osaa itsekään toimia aviomiehenä.. Näin ainakin itse ajattelen, tiedä sitten, miten on asian oikea laita.

 

[Perspektiiviä, kiitos]

Kun käytetään superlatiivejä "..kohtaloista kovin", olisi syytä tarkastella muita vaihtoehtoja. Onko parempi katsella ja kokea, kuinka isä pahoinpitelee ja raiskaa äitiä ja lapsia, käy vieraissa, riehuu juovuspäissään ja tuo yhtä kohteliaita kavereitaan kylään keskellä yötä? Onko parempi kasvaa orpokodissa tai katulapsena kuin yksin äidin hoidossa? Ymmärrän toki, että isättömyys voi olla iso ja kipeä asia (myös tyttölapsille). Ilmeisesti otsikon kirjoittaja (otsikko lienee lainattu) on onnellisesti elänyt elämäänsä mukavan pehmeässä pumpulissa...

 

[Skid row]

Mukavasti pumpulissa kertoilen tunteistani, lapsuuteni on ollut rankka myöskin mutta isättömyyttä mietin.

 

["vieras"]

Luulisin, että silläkin on merkityksensä, millä tavoin on isänsä menettänyt. Onko esim taustalla hylkäämiskokemus tms. Esim miehesi on menettänyt isänsä kuolemalle, isä ei ole häntä hylännyt sanan varsinaisessa merkityksessä. Sitä paitsi hän sai kasvaa 5-vuotiaaksi ehjässä perheessä ja varmasti hänelle on jääneet muistikuvat rakastavasta isästä. Mun exän kohdalla asia oli eri, isänsä oli hylännyt exäni äidin, kun sai tietää tämän raskaudesta.. Ehkä siihen liittyy kipeä hylkäämiskokemus tai pikemminkin sen tiedostaminen, että hän ei kelvannut isälleen ja näin on exälleni saattanut syntyä vääristynyt kuva isästä/isän toimintamallista, kun ei ole koskaan tervettä isän mallia nähnytkään.. Asia olisi saattanut olla toisin, jos hänkin olisi saanut elää edes jonkin aikaa ehjässä perheessä, niin, että hän olisi ehtinyt nähdä, millaista on olla isä omille lapsille... Kun ei ole itsellä koskaan ollut isää, ei sitä välttämättä osaa toimia itsekään isänä ja jos ei ole koskaan saanut nähdä, millaista on olla aviomies, ei välttämättä osaa itsekään toimia aviomiehenä.. Näin ainakin itse ajattelen, tiedä sitten, miten on asian oikea laita.

Toisaalta ex-miehes ei ole koskaan saanut tietää millaista on elää ydinperheessä, joten hän ei ole menettänyt isäänsä samalla tavalla kuin mieheni joka oli 5-vuotias tulleessaan hyljätyksi kuoleman kautta. Kyllä minun mielestä ympäristötekijöillä on huomattavasti suurempi merkitys siihen miten elämä muodostuu, kuin sillä missä vaiheessa lapsesta tulee isätön. Tuli isättömäksi sitten ennen syntymää, lapsena tai vaikka teini-iässä. Oli kyseessä ydinperhe tai eroperhe.

Ja täytyy lisätä, että 5-vuotiaan muistot ydinperheestä ja isänmallista on aika olemattomat.

 

["teija"]

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lapsen (pojan tai tytön) on tärkeämpää saada miehenmalli kuin huonoa isää. Miehenmalliksi käy enot, sedät, papat, jne... jotka osallistuvat lapsen elämään.

 

["mä"]

[QUOTE="teija";22192634]Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että lapsen (pojan tai tytön) on tärkeämpää saada miehenmalli kuin huonoa isää. Miehenmalliksi käy enot, sedät, papat, jne... jotka osallistuvat lapsen elämään.[/QUOTE]

Näin juuri, vaikka olenkin perinteisen ydinperheen kannattaja. Joskus kuitenkin toinen mies voi olla tärkeämpi kuin oma isä, kaikista miehistä isyyteen ei ole. Meille äideille se on suuri vastuu; yrittää tarjota lapselle miehen malli mihin samaistua. Ja molemmat lapset, niin tytöt kuin pojatkin tarvitsevat tuota mallia.

En lähtisi tuomitsemaan ettei lapsi voi kasvaa tasapainoisesti ilman isää, mutta haaste se on. Silläkin taatusti on merkitystä miten lapsi isänsä on menettänyt; ja miten asia on hänelle kerrottu. Toivon sydämmeni pohjasta etten koskaan juodu tuollaiseen tilanteeseen, on todella vaikea ajatella miten toimisin tilanteessa.

 

["Lila"]

Minulla on aukko sisimmässä, pystyn samaistumaan tähän ajatukseen minkä poimin netistä, minulla ei ole ikinä ollut isää.

Minulla oli isä, joka oli lähinnä pieni psykkopaatti. Kiusasi ja nälvi päivittäin. Ainaista pelkoa. Olisi ollut parempi kasvaa ilman isää.