Isästä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Janette
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itsekin kaipailisin samansuuntaisia kokemuksia. Meillä pikkuneiti jää isättömäksi, ja lapselle asia pitäisi osata selittää niin, ettei hän tuntisi huonommuutta verratessaan itseä muihin lapsiin. tyyliin 'Mussa on varmaan joku vikana kun mun isi ei tykkää musta, mutta kaikkien muiden isit tykkää niitten lapsista...' jne. Olen ajatellut pienessä mielessäni, että olisi hyvä, jos lapsella olisi kaveri joka on samassa tilanteessa, eli isätön, tai vastaavasti äiditön, jotta lapsi ymmärtäisi ettei ole ainoa jolta toinen vanhemmista puuttuu. Keskellä yötä tällaisia mietteitä =)

laittakaahan kommenttia, miten muut ovat selvinneet vastaavasta tilanteesta!
 
musta se riippuu kokonaan lapsesta miten sitä selität. Esim. mulla erosta on kaksi vuotta ja lapset kaipaa isäänsä ihan mielettömästi. Isää ei ole kiinnostanut heitä tavata kun muutamia kertoja kokoaikana,ihan vaan kostaakseen minulle kun hänet jätin ja kai siinä täytyy päässäkin olla vikaa kun omat lapsensa hylkää. Olen selitellyt vaikka mitä ja yrittänyt lohduttaa ikävää, mitä tässä nyt muutakaan voi tehdä. Lapset ovat niin pieniä etten voi heille kertoa totuutta. Siis sitä tarkoitan että se riippuu lapsesta siksi että kaikki lapset eivät ehkä kaipaa ja kysele niin isäänsä, mutta meillä kaipaa ihan mielettömästi ja sydän särkyy joka kerta kun nään ne jokapäiväiset ikävänkyyneleet niiden silmissä, eikä se näytä helpottavan, onhan nytkin viime näkemisestä monta kuukautta. :'(
 
Meillä isä ei ole kuin kännissä kiinnostunut lapsistaan, silloin soittelee ja tulis käymään, mutta en päästä. Tämä tapahtuu kerran pari vuodessa vaikka on kyllä kännis melkein joka päivä nykyään...
Seurustelen ihanan miehen kanssa joka on miesmallina pojille ja pitää poikia kuin ominaan, häneen voin luottaa. Nimellä pojat kutsuvat molempia, isää myös.
Tulevaisuudessa kerron lapsille totuuden siinä määrin aina miten he sen ymmärtävät, nyt eivät oikein tiedä mitä isä tarkoittaa kun puhutaan ja kulee toisten lasten huutavan isää.
Jos joskus nykyisen miehen kanssa hankimme lapsen tai lapsia ja he toki sanoo isäksi häntä niin ei kuulemma mies pistä pahakseen jos minunkin pojat häntä isäx sanoisi.
Aina pitää pyrkiä totuuteen, mutta liian nuorelle lapselle on turha kertoa asiaa, koska ei sitä kuitenkaan ymmärrä sillai...
 
Lapsi sopeutuu kaikkeen,myös isättömyyteen.Etenkin jollei sellaista ole ikinä ollutkaan,ei hän sellaista osaa kaivata.Ja sit jos kyselee,voi hyvin sanoa että sun isä asuu siellä ja siellä,emme ole tekemisissä hänen kanssaan.ei se ole sen kummempaa.mä olin 17v tyttäreni isän kanssa naimisissa,erottiin kun tyttö tasan 1v.Jätkä ei ollut kiinnostunut pitämään yhteyttä oulusta turkuun,joten heille ei muodostunut mitään sidettä.Tyttö tietää kuka isänsä on,mutta eipä ole ikinä kaipaillut.Se on kuitenkin niin normaali olotila että perheessä on vain äiti ja lapsi nykyään.Ps.Jätkä otti tyttäreeni yhteyden pari viikkoa sitten,oli yhtäkkiä halukas tapaamaan,mutta arvatkaas mitä tyttö siihen..?"Olen pärjännyt ilman sua tähän asti,teen niin jatkossakin.Olet vähän myöhään liikkeellä".Ja että olin ylpeä tytöstä!tietysti siinä on saanut olla sekä isänä että äitinä lapselle,mutta onpahan vaan lujittanut suhdettamme.Me naiset kun pystymme mihin vaan.
 

Yhteistyössä