Isän osallistuminen

[Olenko turhan vaativa?]

Ajattelin täältä kysellä mielipiteitä kun tästä aiheesta on vähän vaikea jutella ystävien kanssa...

Meillä on vuoden ikäinen lapsi, jota vielä toistaiseksi itse hoidan kotona, mies käy päivätöissä. Mieheni saa hoitaa omat aamutouhunsa rauhassa (suihkussa käyminen, syöminen, lehden lukeminen), minä hoidan samaan aikaan lapsen aamutouhut koska poitsu herää jo kuudelta eli samaan aikaan kuin mekin. Päivä kuluu minulta lapsen kanssa touhutessa, en tosiaankaan ehdi/pysty/halua siinä samalla tehdä ruokaa tai siivota. Kun mies tulee kotiin, hoidamme lasta vuorotellen ja teemme yhdessä kaikki kotityöt. Viikonloppuisin jaamme myös lapsen hoidon tasapuolisesti, käytännössä toki touhuamme yhdessä lähes koko ajan. Mieheni käy työpäivän yhteydessä salilla, itse käyn iltaisin lenkkeilemässä jolloin mies hoitaa lasta. Molemmat käymme silloin tällöin ulkona tuulettumassa, mies useammin kuin minä koska lähes kaikilla kavereillammekin on lapsia joten minun baariseurani on melko harvinaista. Ja tästä pääsemmekin itse asiaan...

Eli lähes kaikissa ystäväperheissämme tilanne on se, että nainen kantaa ehdottoman päävastuun lasten hoidosta, usein myös kodin hoidosta. Miehet käyttävät kokonaisia viikonloppuja omiin aikaavieviin harrastuksiina (kalastus, metsästys, purjehtiminen, golf), samoin iltoja, ja kaiken päälle käyvät vielä baareissakin joskus monena viikonloppuna kuussa. Naiset saattavat hieman tätä tyttöporukassa valitella, mutta sallivat kuitenkin miestensä käyttytyä näin.

En viitsi ystävilleni arvostella heidän miestensä käyttäytymistä, mutta minusta tilanne on ihan järkyttävä! Siis eikö tuollainen työnjako ole ihan kuin jostain 50-luvulta? Jos naiset ovat itse tuollaiseen tilanteeseen tyytyväisiä, niin onhan se tavallaan ihan ok sitten, mutta en kuitenkaan usko että kovinkaan moni haluaa täyttä vastuuta yhdessä hankituista lapsista ja kodista kantaa. Ymmärrän toki sen, että lasten ollessa pieniä naisten on vaikeampi lähteä omiin menoihinsa jos vaikka vielä imettääkin lasta ja sillä lailla on ymmärrettävää että mies on enemmän menossa. Ymmärrän myös sen että useimmat eivät edes halua lapsen saamisen jälkeen juhlia ja harrastaa kuin ennen, mutta luulisi että miehetkin haluaisivat tinkiä omista harrastuksistaan ja bilettämisestä lasten myötä. Olen ollut ihan ihmeissäni kaveritteni mukautumisesta tähän tilanteeseen, ovat kuitenkin tosi fiksuja ja itsenäisiä naisia, ainakin ovat olleet.

Olen itse tosi tyytyväinen omaan tilanteeseeni, vaikka toki vielä kannankin suuremman vastuun lapsen ruokailusta, pukeutumisesta ym. koska sehän on mun päätyöni tällä hetkellä. Miehenikään ei valita, vaikka joskus olenkin sanonut hänelle etten halua hänen lähtevän esim. baariin tai kalareissulle viikonloppuna. Mielestäni minun ei kuulu hoitaa yksin lasta viikonloppuna miehen kalastellessa tai maatessa krapulassa, kun kuitenkin yksinäni poikaa hoidan kaikki arkipäivät, vaan viikonloput ovat perheen yhteistä aikaa. Kuitenkin miestäni varmasti välillä harmittaa kun kaverit voivat jatkaa samaa elämäntyyliä kuin lapsettomana ja itsellä elämä on täysin muuttunut lapsen myötä.

Kertokaapa mielipiteitä, kuulostaako tutulta? Vaadinko omalta mieheltäni liikoja? Nykyään kun kuitenkin naiset käyvät töissä ja tienaavat siinä missä miehetkin ja huoltoyhtiö hoitaa useimmilla ulkotyöt, mun mielestäni on ihan pöyristyttävää ettei tasa-arvo useimmilla toteudu lasten ja kodin hoidossa.

 

[maija79]

Meillä on muuten sama meininki, mutta myös omat viikonloppumenot ovat sallittuja. Tosin jos viihteelle jompi kumpi on lähdössä, niin yleensä sitten vasta kun tyttö käy nukkumaan ja meillä se onnistuu aika usein viikollakin, eli minä pääsen tarvittaessa viihteella, kun mies on iltavuorossa ja pystyy näin ollen seuraavan aamun hoitamaan lasta.
Meillä viihdytään kodin ulkopuolella niin, että kerran kuussa kumpikin pääsee kavereittensa kanssa syömään, oluelle, leffaan tai ihan vaan suomeksi sanottuna vetämään kännit jos siltä tuntuu ja kerran kuussa käymme miehen kanssa ulkona yhdessä. Jos perjantaina lähtee viihteelle, niin vielähän siinä on la iltapäivä ja koko sunnuntai aikaa viettää yhdessä.
Minusta ei ole reilua vaatia, että lapsentulon jälkeen sinkkukavereiden kanssa näkeminen on kielletty. Tottakai saa ja pitääkin olla omia menoja. Ei tieteenkään joka viikko ja kuka haluaa joka viikko mihinkään lähteäkään. Kyllä minun äitikaveritkin käyvät yöelämässä ja tekevät muutenkin asioita ilman lapsia. Minun mielestäni perheen hankkiminen ei tarkoita sitä, että koko "edellinen" elämä jätetään taakse ja eletään vain ja ainoastaan lapsille ja perheelle. Toki perhe on tärkein asia, mutta ei suinkaan ainut asia. Minä ahdistuisin itse todenteolla jos mieheni kieltäisi minulta oman ajan ystävieni kanssa tai laatisi jonkin näköisen aikataulun monelta pitää tulla kotiin, etten vaan makaisi karapulassa seuraavana päivänä. Nykyään sitä tulee suuremmaksi osaksi otettua alkoholia sen verran aikuismaisesti, ettei tarvitse koko seuraavaa pivää maata, vaikka olisi myöhään mennytkin..

 

[Meillä samoin]

Mielestäni et vaadi liikoja. Meillä oikeestaan ihan samanlaista kuin teilläkin. Alusta asti (meillä nyt tyttö 1v) ollan jaettu lastenhoito ja kodinhoito puoliksi. Tällä hetkellä minä olen hoitovapaalla (toinen lapsi syntyy vuoden lopussa) ja mies töissä, eli päivät tietysti hoidan tyttöä yksin ja siinä sivussa pidän kodin suht siistinä (tiskaan ja järjestelen paikat + teen ruokaa jos ehdin). Viikkosiivous tehdään aina yhdessä ja iltaisin sekä viikonloppuisin kaikki hoidetaan puoliksi. Jos minä teen ruokaa niin mies leikkii tytön kanssa ja toisinpäin.

Mies käy välillä salilla ja minä esim uimassa tai jumpassa. Baareissa kumpikin käy äärimmäisen harvoin. Oiskohan mies ollut kavereidensa kanssa baarissa 2 kertaa vuoden sisällä, eikä hänellä useammin kuulemma ole edes kiinnostusta. Aina välillä viedään tyttö hoitoon ja käydään kaksistaan syömässä, leffassa ym.

Omassa kaveripiirissäni on aika paljon samanlaisia työnjakoja, mutta toki myös niitä joissa mies ei sitten tee paljon mitään... Yksi ystäväni juuri valitteli että toinen lapsi olisi kiva, mutta ei jaksa sitä uudestaan että mies kiinnostuu lapsesta siinä vaiheessa kun lapsi osaa kävellä ja kommunikoida eli käytännössä hoiti lasta ensimmäisen vuoden yksin... Omalle kohdalle en osaisi kuvitella tuollaista tilannetta, jotenkin pidän itsestäänselvyytenä että kaikki jaetaan puoliksi, onneksi mies on samaa mieltä

 

[tsäbä]

Meillä kans hoidetaan lapset ja koti yhdessä. Mies käy toki päivät töissä, mutta muulloin meillä perhe "pyörii" yhteisvastuullisesti. Kotihommia teen päivän aikana jonkin verran, lähinnä pyykki- ja tiskihuoltoa. Mutta varsinainen siivous yhdessä tai niin että toinen lähtee lasten kans ulos ja toinen siivoo. Meistä ei kumpikaan ole innokas baarissa kävijä eli silloin harvoin kun on menossa se ei ole kummallekaan ongelma. Ja lenkille ja jumppaan pääsen kyllä halutessani, mies pelaa sählyä 2 - 3 krt viikossa. Olen tilanteeseen oikein tyytyväinen ja nähdäkseni mieskin koska tästä ei ole tarvinnut koskaan edes keskustella.

 

[outolintu?????]

Minä kai olen sitten outo tässä porukassa..? Hoidan lapsen, kaupassakäynnit, ruuan laitot, pyykit, tiskit ja siivoukset oikeastaan ihan yksin. Omaa aikaa ei juurikaan ole, ehkä kerran viikossa pari tuntia, harrastuksia ei ole, niihin ei aikaa eikä lapselle hoitajaa. Ei, en ole yksinhuoltaja, vaan mies asuu kanssamme. Hän päivät töissä, illat rakentaa ja tekee pihatöitä, joku aika sitten vaslmistuneessa talossamme. Eli emme näe kovin usein. Käytännössä katsoen, lapsemme synnyttyä olen hoitanut häntä yksin, helppoa ei aina ole ollut ja väsymys valtava. Yhteistä aikaa ei miehen kanssa olla paljonkaan vietetty. Toki ollaan asioista riidelty, mutta kun kerran päätimme saada talon valmiiksi, on minun nieltävä "kiukkuni" ja sopeuduttava tilanteeseen. Ei auta valittaa, ei se ole miehelläkään helppoa ollut rakentaa huonoilla yöunilla.
Joten olkaa te tyytyväisiä, että miehenne osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, vaikka välillä sitten kävisikin kavereitten kanssa iltaa istumassa ja harrastuksissa.
Kyllä se meilläkin kohta muuttuu asiat toisin, saan minäkin enemmän omaa aikaa! : ) Alkaa olla hyvällä mallilla rakentaminen...

 

[mami5]

Olen hoitovapaalla kotona ja perheeseen kuuluu 1,6 v lisäksi neljä kouluikäistä lasta/teiniä, mieheni käy yöt töissä ja hänellä on vapaata 1-2 vrk viikossa.
Hoidan meillä kotityöt kokonaan (nuoriso huolehtii omat huoneensa), pesen pyykit, käyn kaupassa, laitan ruoan (päivittäin), siivoan, hoidan pihan jne...
Mieheni on päivittäin lapsemme kanssa ennen töihin lähtöään ja vapaapäivinään annan heidän olla yhdessä, miestä kotitöihin patistamatta.
Kerran viikossa käymme mieheni kanssa syömässä, leffassa jne, iltatähden jo mentyä nukkumaan ja kerran pari kuukaudessa käyn ulkona ystävieni kanssa.
Vaikka olenkin nyt päävastuullinen kodinhoidosta, en valita vaan teen sen mielelläni

 

[UK]

Kun olin vielä kotona, siis poika oli alle 1v., niin tein aika paljon kotihommia ihan yksin. Jotenkin olisi tuntunut tyhmältä odottaa, että mies tulee töistä, ja alkaa vasta sitten yhdessä siivoamaan, tekemään ruokaa, hoitamaan pyykkiä. Siivoilin (ja siivoilen edelleen) päivittäin niin, ettei aihetta suurempaan siivoukseen ollut kuin harvoin. Koti pysyi (pysyy) siistinä pienellä vaivalla, inhoan suursiivouksia!
Minulta ruoalaitto onnistuu lapsenkin kanssa, sillä teen harvemmin mitään pitkään aikaa ja keskittymistä vaativia ruokia...

Summasummarum, kyllä miehen pitää jonkin verran osallistua, mutta meillä ainakin töissäkäynti katsotaan "puolustukseksi", jos haluaa vapaa-ajallaan tehdä muutakin kuin siivota. Voi vaikka leikkiä lapsen kanssa =)

 

[Smurffi]

Meillä alusta asti hoidettiin lasta yhtälailla silloin kun molemmat olivat kotona. Mies kävi arkipäivisin töissä, itsekin aloin opiskella lapsen ollessa vasta viisi kuukautta (lapsi oli joinakin päivinä pari tuntia mummolassa hoidossa). Silloin kun olin itse vaan kotona hoidin niinä päivinä kodin ja ruuan. Viikonloppuisin tehtiin sitten isommat siivoukset ja mies myös kokkasi silloin välillä. Mies oli viikonloppuisin enemmän lapsen kanssa kuin minä, itse kävin kampaajalla ja kaupungilla viettämässä omaa aikaa. Arki-iltaisin käytiin yhdessä lenkillä, muutama iltana kävin itse jumpassa. Sellaista oli meillä ja on nykyäänkin, sillä erotuksella että lapsi on isompi ja me molemmat töissä. Meille oli alusta asti selvää että molemmat ovat täyspäivisiä vanhempia, isä vaan sattuu olemaan se joka on arkipäivisin töissä. Kotihommiin ei tullut muutoksia sillä aina meille on tehty niin että se tekee kuka ehtii ja on kotona eli välillä yksin ja välillä kaksin.

 

[Smurffi]

Lisäyksenä vielä, että halusin hoitaa arkipäivisin kodin ja ruuan koska halusin että arki-iltaisin mies voi keskittyä lapseen ja minuun (parisuhteeseemme) eikä kotiin.

 

[olkaa onnellisia!!!]

meillä tilanne on vähän niinkuin outolinnulla paitsi miehelläni ei iltaisin ole mitään rakennuspuuhia vaan yksinkertaisesti viettää aikansa netissä!!!
meillä on kaksi lasta, 1v8kk ja 4kk. minä hoidan pyykit,siivouksen,kaupassakäynnin, maksan puolet laskuista ja lainasta sekä kaikki automaksut (auto on minun,mutta perheen yhteisessä käytössä) äitiysrahallani,teen miehelle joka aamu aamupalan ja vaihdan työvaatteet toisiin kun ovat likaantuneet. älkääkä nyt alkako sanomaan että oma vikani kun olen tuollaisen kanssa. ei oo helppoa lähteä kun on kaksi pientä lasta ja sillä pienellä äitiysrahalla pitäisi sitten maksaa kaikki.
omaa aikaa on päivisin pari kolme tuntia,kun laitan lapset samaan aikaan päiväunille,sekä illalla kun laitan lapset jo seitsemän jälkeen nukkumaan. viikonloppuisin omaa aikaa ei ole,koska esikoinen ei oikeen suostu päiväunille,koska on niin tohkeissaan että iskä on kotona ja välillä on hetkiä jolloin se ei edes ole netissä!
asiasta on riidelty tuhannet kerrat,olen heitellyt sormuksia ja haukkunut miestäni.mutta kun ei luonne riitä lähtemiseen ja kuitenkin jotain tunteita on,niin minkäs teet.
karua todellisuutta kuvastaa vielä se,että mies tosiaan tulee viideltä kotiin,syö ja menee koneelle,jossa viihtyykin sitten yömyöhään. niin ja minä menen sitten joka ilta yksin nukkumaan. ah mikä ihana parisuhde!
en voi muuta sanoa,kuin että on kyllä kriteerit muuttunut miesten suhteen sitten kun sen aika on että tuon heitän pellolle!!!

 

[........]

Entä jos jättäsit tekemättä aamupalan, sano, että tee itse, minä en ehdi. Ja vaihtakoon itse työvaatteensa, sano, että et ehdi kun pitää hoitaa lapsia.

 

[no niinhän]

mä varmaan voisinkin tehä ja usein miehen ryyppäysviikonlopun jälkeen oonkin niin raivona,etten sitä aamupalaa tee. mutta tuntuu niin pahalta,kun mies ei tee sitä sitten yöskään ite vaan lähtee kokonaan syömättä töihin. tai sitte menee jonnekin huoltoasemalle syömään 5euron kahvin ja sämpylän ja se tekee aika ison loven budjettiin kun miettii mitä se kuukaudessa kustantaa.
ymmärrän kyllä mitä tarkotat. ei mies tajua ollenkaan mitä se lasten hoitaminen on,kun ei oo ikinä sitä tehnyt. tän nuoremman synnyttyä se ei oo kertaakaan hoitanu niitä yksin. tietty syy on mussakin kun en oo ikinä sitä vaatinut. on vaan vaikeeta jättää se noiden kanssa,kun musta tuntuu että se esim.huudattaa vauvaa eikä ota sitä syliin jos se sitä vaatii. ainakin niin se tekee silloin jos mä oon just suihkussa tai jossain ja pyydän sitä ottaa vauvan syliin kun se huutaa,ni mies pitää sitä hetken makuuasennossa sylissään ja laskee sitten yksinään lattialle "kun ei se hiljentynyt".

 

[mikä osallistuminen..]

Mulla taas on hyvin itsenäiseksi oppinut mies, jonka on ollut hyvin vaikea sitoutua KOSKAAN, ja joka entisessä suhteessaan tuli ja meni miten huvitti, äidin ja exän pois pilaama tapaus. Rakas renttu..

Itsekin vihaan takertumista ja olen ollut mieheni tavatessani hyvin helpottunut kun molemmilla oli myös omaa aikaa ja selkeästi omat tulot, työt, jne.

Tilanne on nyt vain vähän toinen vauvan syntymästä lähtien, m i n u l l e. Mies ja vauva palvovat toisiaan mutta minä teen kaiken. Enkä oikein halua lähteä sille linjalle, että kun mies tulee, itse lähden omiin menoihini. Priorisoin siis perheen yhteisen ajan. Eihän vauva-aika loputtomasti kestä. Ei tämä tietenkään ole oikein eikä reilua, mutta ei olisi sekään jos minun nalkutukseni seurauksena mies väkisin viettäisi enemmän aikaa kotona ja "auttaisi minua" kotitöissä.

Toivoisin tietysti että mies ymmärtäisi mikä on oikein minun ja perheen edun kannalta. Mutta ellei tajua, niin ei, minkä sille voi..