Isän oikeuksista

[hmm]

Ei voi kuin ihmetellä miksi pitää tehdä lapsia tuollaisen paskaläjän kanssa!!??!!

Kun tapasin miehen, hän ei käyttänyt päihteitä ollenkaan. Kuten sanoin, päihteiden käyttö tuli täysin yllätyksenä. Muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen alkoi lisääntynyt alkoholinkäyttö, sitten työttömyys ja kunnon alkoholinkäyttö, ja kun muutimme erilleen, alkoi myös muiden päihteiden käyttö.

Tää on aina tätä. Mitä johtopäätöksiä voi vetää siitä kun KAIKKI paskaläjien kanssa lapsia tehneet plussalaiset kertovat siitä ihanasta ihkusta tulleen paskaläjä vasta kun ovat menneet kimppaan sen niin fiksun plussamamman kanssa?

Itse tiedän kyllä tapauksen, josta tuli nk. paskaläjä vasta usean yhteisen vuoden jälkeen. Ja tapahtumaketjun käynnistäjänä oli pitkä työttömyys.

Joistakin jostain syystä vaan tulee noita, meitäkin on moneen junaan. Itse esim. lähtisin opiskelmaan uutta ammattia, jos töitä ei löydy. Mutta jotkut taas tuntuvat menettävän jotenkin kaiken, varsinkin usein miehet, kun työ menee alta. Työ on aika suuri määrittelijä siinä, mitä me ollaan. Varsinkin näin Suomessa.

Joten ei nyt suoraan kannata kaikkia leimata juuri sellaisiksi, mitä sinä itse olet kokenut.

 

[AAL]

Mun mielestä periaatteessa kaikilla isillä on oikeuksia, mutta tässä o ntämä huoltajuusjuttu tietysti vähän eri homma. Eli ehkä on sitten helpompi, että vaikka jotain kirjotat joskus takaisin. Lyhyesti ja ytimekkäästi, voithan laittaa vaikka kuvat?

Voihan tosiaan olla, että häntäkin tossa päihdeongelmassa auttais tämmöset pikkujutut, vaikka et ole mitään velkaa enää. Mutta en tiedä tosta puhelinhommastakaan, että miten sen järjestäisi..onko fiksua vai ei. Joka tapauksessa itse voisin kirjoitella lyhyesti kuulumiset, laittaa kuvan ja näin. Mutta ehkä jättäisin ton puhelinhomman vielä hetkeksi..voisitko kysyä jostakin neuvoa tämän asian suhteen? Siis muualtakin kuin kaksplussalta, joltain asiantuntijalta? Vaikka neuvolasta?

Tai vaikka alkoholistien läheisille tarkoitetusta paikasta:
http://www.al-anon.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=puhelimet

 

[Hankey]

Tuo lomajuttu tuli minullekin mieleeni.

 

[ap]

Voihan tosiaan olla, että häntäkin tossa päihdeongelmassa auttais tämmöset pikkujutut, vaikka et ole mitään velkaa enää. Mutta en tiedä tosta puhelinhommastakaan, että miten sen järjestäisi..onko fiksua vai ei. Joka tapauksessa itse voisin kirjoitella lyhyesti kuulumiset, laittaa kuvan ja näin. Mutta ehkä jättäisin ton puhelinhomman vielä hetkeksi..voisitko kysyä jostakin neuvoa tämän asian suhteen? Siis muualtakin kuin kaksplussalta, joltain asiantuntijalta? Vaikka neuvolasta?[b/]

Voisin toki kysyä muualtakin. Ja kysynkin. Lähinnä mietin nyt tavisäitien ajatuksia aiheesta. On mulla terapeutti, mutta melkein tiedän että hänen kantansa tuohon asiaan on kielteinen. Perheneuvolassa me käytiin silloin kun isän yhteydenpito lapsiin katkesi, mutta nyt ei olla käyty ainakaan vuoteen, sinnekin voisin toki soittaa. Ja toki lasten sosiaalityöntekijän kanssa voin puhua, sen kanssa, joka aikoinaan olisi järjestänyt nämä valvotut tapaamiset, mutta isä ei niitä sitten vaan järjestänyt. Hän on poissa tämän viikon, muuten olisinkin soittanut sinne.

 

[ap]

Ei ollut tarkoitus olla tummennettuna tuo koko teksti.

 

[ap]

up. Mielpiteitä lisää?

 

[ap]

up

 

[Hankey]

Luulen kyllä että isää ei vakituisesti lapset kiinnosta. Tekisin asialle vain sen verran, että lapset eivät voi myöhemmin sanoa, että olen estänyt yhteydenpidon. Jos isä haluaa lapsista valokuvia, laittaisin muutaman paperikuvan ja jotain yleistä tietoa samaan kirjeeseen. Samalla miettisin, mitä kenelle isä niitä kirjeitä näyttää ja kirjoittaisin sen mukaisesti ympäripyöreitä. Enkä uutta kirjettä laittaisi, ennenkuin isä on laittanut lapsille kirjeen. Sen kirjeen lukisin ensin itse ja tarvittaessa sensuroisin.

Isäni piti meihin satunnaisesti yhteyttä lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni, ei siitä isoa harmia minulle koitunut, koska en ehtinyt häneen kiintyä. Äitiäni asia harmitti varmasti enemmän kuin meitä lapsia.

 

[ap]

Kiitos Hankey vastauksestasi. Sehän tässä on suurena huolena, että mietin, että kuinka paljon tuollainen idiootti lapsien elämään vaikuttaa. Parhaimmillaan se olisi kai juuri sitä, että isä voi pitää satunnaisesti yhteyttä eikä se silti lapsiin vaikuta kovin negatiivisesti.

 

[kokemuksen ääni]

On helppo huomata että ihmiset jotka täällä pelottelevat lasten tulevan katkeriksi aikuisiksi siitä jos ei ole "saanut" tavata isäänsä lapsena,eivät tiedä mistä puhuvat...
Itse olen katkaissut välini äitiini tasan yhdestä syystä.. vastoin parempaa tietoaan hän julmasti pakotti meidät lapset olemaan yhteyksissä isäämme,vain ja ainoastaan koska hän oli isämme...
En ole yhteyksissä kumpaakaan vanhempaa, isästäni en voi sanoa muuta kuin että lapsuuteni varjot lakkaavat seuraamasta vasta kun kuulen hänen hautajaisistaan... ja äitiäni kohtaan tunnen suunnatonta vihaa ja katkeruutta siitä ettei suojellut meitä lapsia tuolta mieheltä..
Isäni oli myös päihteiden väärinkäyttäjä, manipuloiva,väkivaltainen ja oli myös vankilassa silloin tällöin..

Jos haluat suojella lapsiasi niin pidä heidät kaukana tuosta miehestä,äläkä koskaan jätä lapsiasi tuollaisen miehen luokse.. Lapsista se todella tuntuu hylkäämiseltä..
Vahingollisiin ihmisiin ei tarvitse olla yhteydessä vain koska he sattuvat olemaan sukua.
Suojele lapsiasi..

 

[ap]

Kokemuksen ääni: Mulla on kyllä valtava suojelunhalu suhteessani lapsiin. . Vietämme valtavan paljon aikaa yhdessä ja mietin kyllä tarkkaan nykyään millaisia ihmisiä päästän heidän elämäänsä. Ja tosiaankin mietin paljon tuota, että miten isä heidän elämäänsä vaikuttaa. Tällä hetkellä, uskoisin, hyvin vähän. Tein mielestäni paljon töitä että mitkään menneisyyden möröt eivät jäisi vaikuttamaan heidän elämäänsä, ja uskon että olen siinä onnistunutkin. Lapset ovat iloisia ja tasapainoisia, mukavasti käyttäytyviä lapsia. Ja haluan että he pysyvätkin tasapainoisina.

 

[kokemuksen ääni]

samaa olisin toivonut äidiltäni.. jos hän olisi tuntenut vähäistäkään suojelunhalua meitä kohtaan,hän olisi pitänyt huolen ettei meidän olisi tarvinnut ikinä nähdä,tai edes kuulla isästämme.. Ikävä kyllä hän kuvitteli että on parempi että olemme yhteyksissä häneen,kun hän kerran on isämme.. juuri tätä "lapsilla on oikeus isäänsä,olis isä millainen vain" -ajattelua..
Lapsesi varmasti tällä hetkellä luottavat koko pienen elämänsä sinun käsiisi,että sinä äitinä suojelet ja teet päätöksiä heidän parhaakseen.. kirjoituksestasi huomaan että olet niitä tehnytkin.. toivottavasti tulevaisuudessakin harkitset hyvin tarkkaan päästätkö exääsi lastesi elämään..
Mieti miestäsi ihmisenä,älä isänä. Mieti haluatko tälläisen ihmisen vaikuttavan lasteni elämään. Tälläisen miehen-mallin lapselleni? Onko hän turvallinen,tasapainoinen aikuinen? Vain vahingoa ja haavoja aikaansaava epätasapainoinen mies-lapsi..?

Nämä on isoja päätöksiä,ja vain sinä voit päättää lastesi puolesta,mutta toin vain oman kantani asiaan. Olen itse ollut lapsena tuossa tilanteessa..

 

[r u u s a]

No lapsilla on oikeus isään.

Eli kyllä mä heittäisin vaikka muutamalla sanalla kuulumisia ja ne kuvatkin.

 

[vieras]

up

 

[clivia]

Jos sinulla on yksinhuoltajuus lapsiin,sinun ei tarvitse antaa mitään tietoja lapsista.Mä sinuna miettisin muutaman kerran haluanko että vankilassa istuva rikollinen saa osallistua lasteni elämään.Jos minä olisin sinä en korviani lotkauttaisi.

 

[ap]

Jos sinulla on yksinhuoltajuus lapsiin,sinun ei tarvitse antaa mitään tietoja lapsista.Mä sinuna miettisin muutaman kerran haluanko että vankilassa istuva rikollinen saa osallistua lasteni elämään.Jos minä olisin sinä en korviani lotkauttaisi.

Kiitos mielipiteestä. Olen tosiaan yksinhuoltaja ihan juridisestikin. Tuo oli kyllä hyvä pointti mielestäni, mitä joku sanoi, että haluaisinko tuollaisen tyypin osallistuvan lapsien elämään jos hän ei olisi sukua. No en. :/

 

[Einäin]

Jos sinulla on yksinhuoltajuus lapsiin,sinun ei tarvitse antaa mitään tietoja lapsista.Mä sinuna miettisin muutaman kerran haluanko että vankilassa istuva rikollinen saa osallistua lasteni elämään.Jos minä olisin sinä en korviani lotkauttaisi.

Kiitos mielipiteestä. Olen tosiaan yksinhuoltaja ihan juridisestikin. Tuo oli kyllä hyvä pointti mielestäni, mitä joku sanoi, että haluaisinko tuollaisen tyypin osallistuvan lapsien elämään jos hän ei olisi sukua. No en. :/

"haluaisinko tuollaisen tyypin osallistuvan lapsien elämään jos hän ei olisi sukua. No en."

Tämä kertoo aika paljon. Mä olen näitä "vankila on paha paikka"- hysteerikkoja, enkä kyllä kuvaa laittas lapsistani niitten seinien sisälle, ettei vaan joudu vääriin käsiin.. *nyt saatte kivittää* Niinkuin joku jo sanoikin, ympäri pyöreät kuulumiset ehkä saattaisin kirjoittaa. Toki ensin miettisin todella tarkasti haluanko miehen lasteni elämään ja vastaus luultavasti olisi ei. En haluaisi pelätä lasteni tai itseni puolesta, jos mies kerran jopa teille murtautunut ja väkivaltaisesti käyttäytynyt. Sitä kun kukaan ei voi tietää kauanko mies selvänä on, kun ulos pääsee.