Isän käytös

[Lalla]

Mitä mieltä olette isästä, joka asuu uuden tyttöystävän kanssa ja ainoa asia minkä isä on tästä ihmisestä minulle kertonut on ettei tämä "hyväksy lasten olemassaoloa" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ? Eihän se minulle kuulu, mitä isä elämällään tekee, mutta tuntuu vaan niin pahalta lähettää lapset viikonlopuiksi sellaisen ihmisen kotiin joka ei heitä sinne ilmeisesti halua.
Isä haluaisi siirtyä joka toinen viikonloppu + muutama ilta viikossa -systeemistä vuoroviikkoasumiseen, asumme eri paikkakunnilla joten lasten päivähoito olisi kahdessa eri paikassa, lisäksi lapset joutuisivat aloittamaan päivähoidon vuotta aiemmin kuin jos jatkamme nykyisellä tavalla, sillä olen hoitovapaalla vielä vuoden. Mutta joutuisin siis palaamaan töihin jos lapset olisivat joka toisen viikon isällään (ja ilmeisesti hankkimaan uuden työpaikan, sillä vanhassa paikassa on minulle sijainen vielä yli vuoden).
Huoltajuus on ollut minulla lasten syntymästä lähtien (2-vuotiaat kaksoset), nyt on puhuttu yhteishuoltajuuteen siirtymisestä, mutta minua on alkanut epäilyttää isän yhteistyöhalukkuus ja -kykyisyys, vuoroviikko-ajatuksen esittäessään hän esim. sanoi ettei minulla ole mitään tekemistä sen kanssa miten hän lasten päivähoidon järjestäisi omilla viikoillaan. Hän on niin täynnä vihaa minua kohtaan, luulisin syyn olevan se että hänellä on vielä tunteita minua kohtaan mutta minulla ei häntä kohtaan. Puhuminen on vaikeaa kun hän yleensä vain huutaa ja kiroilee.
Olipa vuodatus, ja tietysti tosi yksipuolinen kuvaus, mutta kun tuntuu niin kurjalta. Lasten takia olen huolissani, kun ovat muutenkin niin kiinni minussa. Isää ovat tavanneet vähän reilun vuoden ajan ehkä keskimäärin pari kertaa viikossa, viikonlopputapaamisia on ollut tähän mennessä ehkä puolisen tusinaa.

 

[nedra]

Vuoroviikkoasuminen on yleensä toimiva silloin kun vanhemmat asuvat lähekkäin,kun kuitenkin lasten kouluun mennessä eri paikkakunnilla asuminen tulee todella hankalaksi.Onko isä valmis muuttamaan naapuriin?Todella harvoin sitä vielä suositellaan,oikeuteen asti mennessä ymmärtääkseni tuskin koskaan.Toimivat välit aikuisten välillä ovat kaiken a ja o.

Ehkäpä lastenvalvoja saisi miehelle vähän jäitä hattuun,noin pienten kanssa siihen kuitenkin täytyy totutella pitkässä aikavälissä,eihän kukaan voi odottaa että yhtäkkiä pitäisi lapsen sopeutua siihen että onkin noin pitkiä aikoja erossa toisesta vanhemmasta.Teillä sinä ilmeisesti olet ollut suurimman osan lasten kanssa.Minusta jo tuo sinun ennalta sovittu hoitovapaa on jo sinäänsä hyvä peruste vähän lykätä asiaa.

Ja itseasiassa huoltajuudella ja tapaamisoikeudella ei sinäänsä ole mitään tekemistä toistensa kanssa,tapaamisoikeushan pysyy,vaikka huoltajuutta ei olekkaan.Luuletko että yhteishuoltajuus menisi pelkäksi kiusanteoksi?


Lisään vielä,että mitäs jos vain on käynyt niin että mies on ikäänkuin "herännyt" isyyteen ja haluaa todella vain nähdä lapsiaan enemmän?Väärällä tyylillähän hän asiaa on läpi viemässä,mutta jos hän jotenkin ei halua nöyrtyä pyytämään enempää tapaamisia.

 

[taustalla]

Älä luovu yksinhuoltajuudesta. Se vain hankaloittaa jatkossa yleensä. turha ottaa "hyväntahdon elettä", älä lankea kuten naiset yleensä.

Miehen ehdotuksesa ei ole järkeä. Lapset tarvivat pysyvyyttä. Ei monta tarhapaikkaa ja eri koteja vuoroviikoin. ja miksi isän luo jos ei uusi nainen edes siedä????

Olet yksinhulltaja, isä saakoon lapset luokseen kuten saanut ennenkin.

Jos alkaa tosissaan jankuttamaan, ota yhteys lastenvalvojaan ja keskustele. Älä riitele miehen kanssa, tekee vain elämäsi hankalaksi.