?
:-/
Vieras
Puhelin on karkinvärinen. Samoin siihen kytketyt korvanapit ja nappeja nypläävien sormien kynnet.
Äkkiä lelu muuttuu kontrollin välikappaleeksi. "Mun on pakko vastata. Se on isä."
Tyttö on 17-vuotias. Hän on kasvanut pääkaupunkiseudulla ja samalla maailmassa, jossa isä soittaa viimeistään tunnin päästä kotoa lähdöstä ja tarkistaa olinpaikan.
Vastaan sanomisesta, kavereiden tapaamisesta tai töiden jälkeen junasta myöhästymisestä tulee usein selkäsauna.
Maahanmuuttajaisä ei hyväksy vapaa-aikaa eikä missään nimessä seurustelua.
Jollei tyttö ole neitsyt, kun hänen isän mielestä pitää naida mies omasta maasta, suvun maine menee, isä ajattelee.
Kunniaan liittyvä väkivalta on tytön arkea: hiuksista raastaminen, vyöllä lyöminen ja vapauden rajoittaminen.
"Isän keinot pakottaa on hakkaamalla ja pahimmassa tapauksessa se voi tappaa. Usko pois, voi se", tyttö sanoo. Hän sanoo niin kolmesti...
"Tytöille ei ollutkaan helppoa kertoa heidän oikeuksistaan. Tiukka kasvatus rajoittaa niin, ettei voi osallistua mihinkään koulun jälkeen. Heitä seurataan, ja käy huonosti, jollei tule puolen tunnin kuluttua kotiin", kuusi vuotta töitä 1520-vuotiaiden maahanmuuttajatyttöjen kanssa töitä tehnyt Salminen kuvaa. Tänä vuonna hän pitää Vantaan kouluissa tunteja, joilla puhutaan avun hakemisesta kunniaan liittyvissä väkivaltatapauksissa.
17-vuotias tyttö sanoo varanneensa sosiaalitoimistosta monta aikaa puhuakseen perhetilanteesta. Aina hän vaihtaa viime tipassa aihetta.
Väkivallasta ei voi puhua. Syitä on monta: yksi on, että isän myötä menisivät välit koko sukuun. Sitten on pelko.
"Jos kerron sossussa, isä voi joutua vankilaan, eikä se käy. Vielä pahempi on, jos olisi veli, silloin tästä ei pääsisi koskaan. Ja kun isä pääsisi vankilasta, tulisi kunnolla päähän. Isällä on tosi painava käsi."
Äkkiä lelu muuttuu kontrollin välikappaleeksi. "Mun on pakko vastata. Se on isä."
Tyttö on 17-vuotias. Hän on kasvanut pääkaupunkiseudulla ja samalla maailmassa, jossa isä soittaa viimeistään tunnin päästä kotoa lähdöstä ja tarkistaa olinpaikan.
Vastaan sanomisesta, kavereiden tapaamisesta tai töiden jälkeen junasta myöhästymisestä tulee usein selkäsauna.
Maahanmuuttajaisä ei hyväksy vapaa-aikaa eikä missään nimessä seurustelua.
Jollei tyttö ole neitsyt, kun hänen isän mielestä pitää naida mies omasta maasta, suvun maine menee, isä ajattelee.
Kunniaan liittyvä väkivalta on tytön arkea: hiuksista raastaminen, vyöllä lyöminen ja vapauden rajoittaminen.
"Isän keinot pakottaa on hakkaamalla ja pahimmassa tapauksessa se voi tappaa. Usko pois, voi se", tyttö sanoo. Hän sanoo niin kolmesti...
"Tytöille ei ollutkaan helppoa kertoa heidän oikeuksistaan. Tiukka kasvatus rajoittaa niin, ettei voi osallistua mihinkään koulun jälkeen. Heitä seurataan, ja käy huonosti, jollei tule puolen tunnin kuluttua kotiin", kuusi vuotta töitä 1520-vuotiaiden maahanmuuttajatyttöjen kanssa töitä tehnyt Salminen kuvaa. Tänä vuonna hän pitää Vantaan kouluissa tunteja, joilla puhutaan avun hakemisesta kunniaan liittyvissä väkivaltatapauksissa.
17-vuotias tyttö sanoo varanneensa sosiaalitoimistosta monta aikaa puhuakseen perhetilanteesta. Aina hän vaihtaa viime tipassa aihetta.
Väkivallasta ei voi puhua. Syitä on monta: yksi on, että isän myötä menisivät välit koko sukuun. Sitten on pelko.
"Jos kerron sossussa, isä voi joutua vankilaan, eikä se käy. Vielä pahempi on, jos olisi veli, silloin tästä ei pääsisi koskaan. Ja kun isä pääsisi vankilasta, tulisi kunnolla päähän. Isällä on tosi painava käsi."
En vain ymmärrä tämän kaltaista tekopyhistelyä, kun kantaväestökin käyttäytyy kuin eläinlauma, vain ihonväri eroaa 
