Isät jotka jo 34vuotiaita?

Mulla näin et tämän ikäinen kyllä osasi harrastaa seksiä ilman ehkäsyä josta seuras raskaus. Mutta mulle sanoi et toivottavasti kukaan ei tul häntä isäksi sanoa kun ei ol valmis isäks. Ei ol petetty kyl käytti mun humalatilaani hyväks. Aamusti vaan huomasin että kortsuja ois ollu mut ei ol käyttäny ja aamusti kun viel tehtiin ni sitä ei ollu! Olenko nyt sitten väärässä jos selvityksen teen vaikka isä ei tätä tahdo?

 

Hei!
Toivottavasti olosi on jo parempi. Välillä voi saada itkunpuuskia ja pahaa oloa siitä, että mies jätti pulaan, mutta toivottavasti on myös valoisampia hetkiä - ainakin mulla ollut raskauteni aikana. Odotan jo vauvan tuloa (37+6). Taas itkin minäkin tänään vähän, mutta samalla rauhoitin mieltäni silittelemällä vauvalle pestyjä vaatteita valmiiksi. Oli haikeata käydä yksin tutustumiskäynnillä sairaalassa kaikkien ryhmän pariskuntien keskellä. Mutta sellainen on elämä: mikä ei tapa, se vahvistaa.
Mieti tarkkaan isyyden vahvistamista - mitä se antaa? Mies ehkä maksaa, mutta sitten hänellä on myös oikeuksia lapseensa. Oletko valmis antamaan niitä, kun häntä ei kiinnosta? Minä olen päättänyt etten tee selvitystä. Lapsella on iso suku ja paljon ystäviä, jotka rakastavat häntä yllin kyllin. Parempi että hän ei tiedä isästään mitään, silloin se on "normaalia", kun että välillä - omien mielitekojensa ja oikkujensa mukaan - mies pyörii (pelkkänä harmina) kuvioissa. Kuvittele: lupaa tulla, sitten ei tule yms. Pettymys. Hyi /&¤%##. Parempi siis ilman, meidän kannaltamme, siis. Voimia! :hug:

 

Kiitti viestistä. Selvennän että mun lapsi on jo 2v4kk. Ja olen kerran isälle soittanut mutta lopetti lyhyeen puhelun. No taidan kans jäädä sille kannalle että en selvitystä tee juuri noista syistä jotka sanoit. Yksityisviesteikin voit laittaa. Raskaus aika oli mulle kyllä raskasta varmaan enempi fyysisistä syistä. Ja olihan noit kaiken näköisiä ajatuksia silloin. Olen myös kohta 16v pojan äiti ja hänenkin kanssaan ollu hiukan vajaa vuoden iästä asti yksin. Missä päin muuten asut?

 

Isyyden tunnustamisessa on lapsen kannalta ajateltava se, että lapsella pitäisi olla oikeus myös isovanhempiinsa. Vaikka isä ei olisikaan tippaakaan kiinnostunut lapsesta, hänen vanhempansa voisivat ottaa ilolla ja rakkaudella lapsenlapsensa vastaan.

Voisin myös muutaman tarinan kertoa ystävieni ja myös mieheni katkeruudesta ja epätoivosta, kun isästä ei tiedä mitään, nimenomaan siksi, koska äiti on päättänyt ettei isää ole olemassa. Mieheni sai puhelun isältään 18-vuotiaana, jossa isä sanoi halunneensa pitää yhteyttä, mutta äiti oli kieltänyt. Vasta aikuisiällä sai mieheni (ja muutama ystäväni, kaikki eivät vieläkään tiedä mitään isästään) tutustua isäänsä. Ei kovin reilua äidin puolelta...

 

Ei hemmetti, ette te voi mummolaan viedä lapsia jos isä ei halua "isäksi" mitä hemmettiä?

 

Ei hemmetti, ette te voi mummolaan viedä lapsia jos isä ei halua "isäksi" mitä hemmettiä?

No tarkoitin tietenkin, että isovanhemmat voivat haluta tuntea lapsenlapsensa ja kuulua hänen elämäänsä. Ei sentän, että lapsi työnnettäisiin isovanhemmilleen huollettavaksi =)