Isänpäivästä

Tuli tosta isänpäiväruno-ketjusta mieleen... Ihan vaan uteliaisuuttani kyselen, että kuinka moni lahjoo myös omaa miestään isänpäivänä? Omasta mielestäni se ei ole vaimon/avokin/naisystävän tehtävä, vaan lapsien.. Mutta mites muut? Eihän ystävänpäivänäkään muisteta lapsien ystäviä vaan omia...

 

Ihan niin kuin avustan pientä lastani muissakin elämän tärkeissä asioissa huoltajan roolissani, joihin lapsi ei ikänsä tähden omatoimisesti pysty, avustan häntä myös isänsä muistamisessa.

 

Minä lahjon ... samoin mies minua.

 

Kyllä me muistetaan miestäni sekä omia isiämme.
Isänpäivänä "juhlistamme" meidän perheen isään, lasteni isää, minun miestäni. Saa kakkukahvit, lasten tekemät kortit ja pienen lahjan. Vaikka ei minun isäni olekkaan, niin silti haluan muistaa häntä kuinka hyvä isä on on meidän lapsillemme

 

Lapseni ovat niin pieniä, että itse hoidan vielä muistamiset lasten puolesta. Mutta luultavasti muista miestäni vielä, kun lapset ovat isompia. Kiitän häntä siitä, että hän on hyvä isä lapsilleni.

 

En lahjo.

 

No me juhlitaan siinä meidän oman perheen isää, ei vain lapsi isäänsä. Minua jostain syystä ärsyttää isänpäivän ja äitienpäivän lahjojen ostot enkä halua äitienpäivänä ostettuja lahjoja enkä miehelleni lahjaa osta. Sensijaan kukat, kakut ja aamiaiset sänkyyn ovat ihania juttuja.(ovat kai nekin omalla tavallaan pieniä lahjoja) Yhdessä olo ja sellainen. Syntymäpäivinä ja jouluna sitten lahjoja.

 

Lapset kun oli ihan pieniä saatoin hommata jotain pientä. Nyt nuo 5v ja 6v ovat askarrelleet ja piirtäneet vaikka kuinka lahjoja että ne piisaa. Aamupalan herkkuineen teen lapsien kanssa, ja ruuan. Tiedän että mies on niihin varsin tyytyväinen

 

Toki lahjon ja haluan järjestää miehelle mukavan isänpäivän. Hienosti on isyytensä hoitanut. Ihan vaimonakin se on mielestäni huomioimisen arvoinen asia.

 

Meillä on lapsi niin pieni, että olen hänen kanssaan ostanut "maailman paras isä"-sukat. Muuta lahjaa en ostanut, lapsen kanssa tehtiin kortti ja kakku. Kukkia piti ostaa, mutta unohdin.

Äitienpäivänä oli isä ostanut lapsen kanssa lahjaksi suklaata muistaakseni. Luulen että tällä linjalla jatketaan, pikkulahjat.

 

Totta kai muistan lasteni isää. Äitini muistaa miestään, joka on isänä loistava, muttei yhdenkään äitini lapsen isä. Myös omat lapseni muistavat tätä miestä.

Isyys itsessään on arvostettavaa, kun mies on sen mittainen.

 

Lahjon ja leivon.

 

Kyllä minä onnittelen isänpäivänä kaikkia isejä ja ystävänpäivänä voin toivottaa hyvää ystävänpäivää vaikka kassaneidille. Miksi ihmeessä pitää olla noin rajoittunut, kun on hyvästä asiasta kyse? Tai siis, ei tietenkään ole pakko muistaa ketään jos ei tahdo, mutta että ihan pitää pitää huolta muiden onnitteluista ja muistamisista.

 

Monesti oon ostanut lahjan, tänä vuonna en. Lapset on tehnyt itse juttuja ja leivoin kakun

 

*tyrsk*

Tai ei riitä....

*huutonaurua*

Ei ole kuin kolmas kerta tänä vuonna kun ihmettelen sitä että jotain jaksaa vaivata se (ihan perusteluihin asti) että joku onnittelee, ja jopa lahjoo :O, omaa miestään isänpäivänä.

 

No tavallaan lahjon juu... ostettiin isännän autoon yhdessä uuden istuinpäälliset, joista sanoin, että voisivat olla vaikka isänpäivälahja. Esikoiselle 17v ehdotin, että voisi sisarustensa kanssa yhdessä asentaa ne paikoilleen... saa nyt nähdä sitten, miten käy