Isän ja lapsen tapaamiset...

Soitin isälle eilen illalla ja koko tämän aamun. -Numeroon ei saa yhteyttä.
Valvotut tapaamiset siksi että on jo tapahtunut niin että isä jättää 5v. lapsen yksin autoon istumaan n. tunniksi kun itse menee kaverilleen ja että kotna on lääkepurkkeja ja huumausaineita lapsen saatavilla "lattiatasoilla".

Kinkkupiirakka todellakin on tuon ikäiselle sopivaa ja helppoa "kylmäruokaa" ja mokkapaloja lapsi halusi itse jälkkäriks isälleen tehdä. Tehtiin siis yhdessä..
Tässä ei ole kyse minusta. Haluaisin lapseni saavan sen mitä olettaa vanhemmiltaan saavan ja mitä lapsen oikeuksiin kuuluu.

Jos noin on niin miksi ihmeessä annat lapsesi isälle ja vielä vingut että isä ei tule. Olisi todella tyytyväinen etä ei tule. Itse en päästäisi lasta hänen kanssa lähetemään mihinkään. Tajutako yhtään mitä siinä voi sattua? Et ole kyllä fikuimmasta päästä jos edes ejattelet lapsen antamista sinne. Ajattele hyvä ihminen lastasi. Apua mitä ihmisiä

 

Kiitos sinulle sanoistasi.
Tämän päivän käsitys satuttaa kun ajatellaan vain että minulla äitinä olisi ns. oma lehmä ojassa kaikessa

 

Et taida tajuta "kokeile nyt selvitä"...
Isä ja lapsi olivat menossa mummolle päiväksi oleilemaan. Mummonkin kanssa tästä oli sovittu.
Ja toisaalta huomaatko miten haet vain syytä vit*****. En usko että tajuat koko pointtia..

 

Jälkiviisaus on tyhmää, mutta miks ihmeessä tuollasen "miehen" kanssa on pitänyt hankkia lapsi?

 

No siinä on tosiaan sitten moniongelmainen isä. Ja epäilemättä parempi, että ei näe lastaan tänään, koska syy tälle välistävetämiselle lienee päihteet. Lapselle tilanne on tosi kurja. Mä ehkä keksisin jonkun valkoisen valheen, sanoisin vaikka että isältä tuli viesti että hän on kipeä ja lähettää suukkoja, ja sitten koittaisin keksiä jotain muuta mukavaa tekemistä tälle päivälle. Ja jatkossa: tee kuten chef. Älä anna isän puhua lapselle tapaamisista puhelimitse, jos tapaamisilla on tapana peruuntua.
Lapsella on aina oikeus edes illuusioon välittävästä etävanhemmasta. Vaikka toinen olisi täysin kykenemätön hoitamaan omaa isyyttään, niin sinä voit kuitenkin saada lapsesi tuntemaan, että isä välittää. Varmasti hän välittääkin, ei vaan rakasta riittävästi ITSEÄÄN pitääkseen huolta asioista. Mun mieheni tulee ihan tavallisesta eroperheestä, jossa ei ole mitään kummempia draamoja ollut. Kuitenkin etävanhemmaksi jäänyt isä tuntuu olevan sellainen hahmo, josta mieheni äiti ja isovanhemmat puhuu aina vaan ikäviä asioita. Se on kamalaa kuunneltavaa.

 

Joissain valvotuissa tapaamisissa vanhempi tulee ensin ja mahdollisesti todistaa olevansa selvinpäin ja vasta sitten henkilökunta soittaa lapsen lähivanhemmalle, että kannattaa tulla tapaamiseen. Sitä en tiedä, olisiko tämä teille hyvä.

Joka tapauksessa kannattaa sopia aika, joka odotetaan, jos vanhempi ei ole ajallaan paikalla. Esim 15 min tai ½ t ja sitten siirtyä suunnitelmaan B. Puistoon, metsään, sukulaisille........Kotiin ei kannata jäädä suremaan.

 

Et taida tajuta "kokeile nyt selvitä"...
Isä ja lapsi olivat menossa mummolle päiväksi oleilemaan. Mummonkin kanssa tästä oli sovittu.
Ja toisaalta huomaatko miten haet vain syytä vit*****. En usko että tajuat koko pointtia..

Juu juu mummolle ovat menossa. Varmasti tunnet saamari se entisen ukkos millainen on ja voi häippästä yhtäkkiä kaverreilleen hörhöilemään. Miksi ihmeessä se mummo ei ota lasta tai hae sitä? Silloinhan olisi varmampaa että on valvottua tapaaminen. Joka tapauksessa itse en antaisi lapsta isän matkaan jos mukana ei olisi vaikka sitä mummoa tai jotain muuta luotettavaa ihmistä. Minä luulen että itse et nyt oikein tajua missä menet. Jos olet väsynyt lapsen hoitoon niin ota yhteyttä johonkin muualle hyvä ihminen kuin isään joka ilmiselvästi ei ole huolehtimaan lapsesta kokonaista päivää edes.

 

Mulla ap ihan samankaltainen tarina itselläni. Ihan yhtä voimattomalta minustakin tuntuu. En pysty suojelemaan lapsiani isältään, joka aiheuttaa heille pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Nyt isä on viettänyt taas hiljaiseloa yli kolme kuukautta.
Olen hakemassa oikeusteitse itselleni yksinhuoltajuutta, ehkä vihdoin ja viimein pystyn sitä kautta lapsilleni järjestämään turvallisen elämän ilman ailahtelevaa isäänsä. Tapaamiset on jo määrätty valvotuiksi. Yksinhuoltajuuden saamisen jälkeen aion "kadota" lapsineni niin, että ex ei meitä enää löydä. Ehkä vihdoin lapseni saavat toipua ja elää ennakoitua ja turvallista lapsuutta.

 

No siinä on tosiaan sitten moniongelmainen isä. Ja epäilemättä parempi, että ei näe lastaan tänään, koska syy tälle välistävetämiselle lienee päihteet. Lapselle tilanne on tosi kurja. Mä ehkä keksisin jonkun valkoisen valheen, sanoisin vaikka että isältä tuli viesti että hän on kipeä ja lähettää suukkoja, ja sitten koittaisin keksiä jotain muuta mukavaa tekemistä tälle päivälle. Ja jatkossa: tee kuten chef. Älä anna isän puhua lapselle tapaamisista puhelimitse, jos tapaamisilla on tapana peruuntua.
Lapsella on aina oikeus edes illuusioon välittävästä etävanhemmasta. Vaikka toinen olisi täysin kykenemätön hoitamaan omaa isyyttään, niin sinä voit kuitenkin saada lapsesi tuntemaan, että isä välittää. Varmasti hän välittääkin, ei vaan rakasta riittävästi ITSEÄÄN pitääkseen huolta asioista. Mun mieheni tulee ihan tavallisesta eroperheestä, jossa ei ole mitään kummempia draamoja ollut. Kuitenkin etävanhemmaksi jäänyt isä tuntuu olevan sellainen hahmo, josta mieheni äiti ja isovanhemmat puhuu aina vaan ikäviä asioita. Se on kamalaa kuunneltavaa.

6v lapselle voi sanoa jo totuuden. En ymmärrä miksi pitää valehdella. Lapset ei ole tyhmiä ja tämä lapsikin on jo asian tajunnut ihan varmasti.
Itselläni on ollut samanlainen tilanne aikoinani ja kerroin lapsille suoraan asian miten on. He ei siitä särkyneet vaan olivat jo tosiaan tajunut asian ytimen ja ei sitä ihmetellyt. Puhukaa lapsillenne totta oli asia mikä tahansa. Lapsista kasvaa tasapainoisempia teinejä kun on totuus pohjalla.

 

[QUOTE="Anneli";22158387]6v lapselle voi sanoa jo totuuden. En ymmärrä miksi pitää valehdella. Lapset ei ole tyhmiä ja tämä lapsikin on jo asian tajunnut ihan varmasti.
Itselläni on ollut samanlainen tilanne aikoinani ja kerroin lapsille suoraan asian miten on. He ei siitä särkyneet vaan olivat jo tosiaan tajunut asian ytimen ja ei sitä ihmetellyt. Puhukaa lapsillenne totta oli asia mikä tahansa. Lapsista kasvaa tasapainoisempia teinejä kun on totuus pohjalla.[/QUOTE]

Niin, kai se on noinkin. Mulla ei ole mistään tämmöisestä omakohtaista kokemusta, kun omat vanhemmat on edelleen yhdessä ja meillä eletään ihan tavallista lapsiperheen elämää. Siksi ehkä tuntuu kamalalta ajatukselta joutua kertomaan lapselle että isi veti taas välistä. Mutta toki tuon totuudenkin voi kertoa monella tapaa: Mä uskon, että isä ihan todella rakastaa lastaan, mutta on vaan niin ongelmainen ettei osaa pitää asioistaan huolta.

 

Kiinnostaa. Kumpi on parempi? valehdella vai kertoa totuus?
ja voihan sekin olla totuus että isä välittää mutta ei itsestään tarpeeksi.

 

Juu juu mummolle ovat menossa. Varmasti tunnet saamari se entisen ukkos millainen on ja voi häippästä yhtäkkiä kaverreilleen hörhöilemään. Miksi ihmeessä se mummo ei ota lasta tai hae sitä? Silloinhan olisi varmampaa että on valvottua tapaaminen. Joka tapauksessa itse en antaisi lapsta isän matkaan jos mukana ei olisi vaikka sitä mummoa tai jotain muuta luotettavaa ihmistä. Minä luulen että itse et nyt oikein tajua missä menet. Jos olet väsynyt lapsen hoitoon niin ota yhteyttä johonkin muualle hyvä ihminen kuin isään joka ilmiselvästi ei ole huolehtimaan lapsesta kokonaista päivää edes.

En ole väsynyt hoitamaan lasta. Meillä arki sujuu ja lapsellakin on hyvä olla
Harrastamme ja teemme asioita yhdessä. Tämä isä asia on ainoa joka rassaa...
Lähdemme uimaan kohta ja asia jääköön unholaan.
Ajatuksenani on ollut että isä on kuitenkin saanut mahdollisuuden muuttua ja apua meiltä sen minkä olemme pystyneet antamaan. Tämä taitaa olla viimeinen pettymys näissä asioissa mutta ihmettelen asennetta ihmisillä, jotka syyttävät että vika on lahivanhemmassa joka "vain vaikeuttaa asioita". Asiat eivät todella aina ole niin...
Arvaa vaan miltä tuntuu antaa mahdollisuuksia lapsensa kustannuksella...

 

Hauskaa uimareissua :heart: Toivottavasti isähuolet unohtuu tältä päivältä sinne uimahalliin! :hug:

 

[QUOTE="huokaus";22158324]Jälkiviisaus on tyhmää, mutta miks ihmeessä tuollasen "miehen" kanssa on pitänyt hankkia lapsi? [/QUOTE]

No ihan just samaa mietin. Ja että tulko se yllätyksenä, ttei sekakäyttäjästä ole oikein etävanhemman duunia hoitamaan.

Oikeesti vois joskus miettiä sitä lapsen parasta jo ennen kuin sitä lasta edes hankkii! Kaikki nyt vaan ei oo kelpo isiä tai äitejä.

 

meillä tilanne on ollut tämä...
lapsi täyttää 8-vuotta,viimeksi nähnyt isänsä 3-vuotiaana ja sitä ennen erittäin satunnaisesti,ei koskaan silloin kun oli sovittu ja lapsi joutui pettymään,aina uudestaan ja uudestaan...meilläkin on sopimus jonka mukaan valvotusti saa tavata lastaan joka toinen lauantai...koskaan ei ole tuota sopimusta pitänyt..
nyt olen jo naimisissa toisen miehen kanssa ja meillä on muitakin lapsia...oma lapseni pitää miestäni omana isänään...ja ihan omasta biologisesta isästään ei ole kuulunut mitään näinä vuosina..ei kortteja ei kirjeitä ei rahaa...ei siis edes elatusmaksua maksa,vaan tulee ulosoton kautta..sekin siis jo kertoo että ei ole kiinnostunut lapsestaan ja tähän vielä lisäisin että kyseisen isän alkoholinkäyttö on aina ollut sitä luokkaa että en oisi koskaan suostunut lastani sinne yksin päästämään. minä suosittelisin nyt ihan yksinhuoltajuuden hakemista ja antaa sen isän olla mitä on...ei se siitä muutu jos ei ole vieläkään muuttunut... lapsesi ei ansaitse tuollaista isää!! ajattele lapsesi parasta!! mieluummin kokonaan ilman isää kuin huono isä!!

 

Isä on luultavasti kyllästynyt tilanteeseen ja taisteluun jouduttuaan aiemmin jopa uhkailemaan, että saisi tavata lastaan. Nyt vielä höpistään valvotuista tapaamisista.

 

Teille jotka ihmettelette että miksi on lapsen tuollaiselle miehelle tehnyt.. Ei sitä aina voi tietää millainen ihminen on, tai millaiseksi muuttuu. Noin voi käydä kenelle tahansa.

Oma isäni alkoholisoitui pikkuhiljaa. Vanhempani erosivat kun olin 7v ja vuosia tapasin isää säännöllisesti ja kaikki sujui hyvin. Kun olin murrosiän kynnyksellä, tapaamiset harvenivat ja isä ei tullutkaan enää aina hakemaan. Muistan kun odotin perjantaisin nenä kiinni ikkunassa että milloin isä tulee - vaan eipä tullut. Itse olin jo sen verran iso että ymmärsin että kaikki johtuu isän päihdeongelmasta. Tulihan niitäkin tuntemuksia että viina on isälle tärkeämpää kuin minä. Omat suruni ja kipuiluni kävin asian kanssa. Ei äiti olisi voinut silloin kauan sitten tietää että tilanne menee sellaiseksi enkä häntä kyllä syytä lainkaan.

Mielestäni tässä on aivan turhaa syyttää äitiä, häpeäisitte.

 

Mielestäni tässä on turha syyttää ketään kun emme tunne tilannetta tarkemmin. Häpeäisitte tekin jotka syytätte isää.