Heippa,
haluaisin mielipiteitänne. Alla tilanteestamme.
Olen onnellisessa avoliitossa ja saamme esikoisvauvamme piakkoin. Onnea varjostaa kuitenkin asia, joka pyörii mielessäni aamuin illoin ja aiheuttaa todella ristiriitaisia tunteita. Jopa vihaa.
Miehelläni oli yhden yön suhde seurustelevaan naiseen noin kolme vuotta sitten. Tuolloin emme olleet miehen kanssa vielä yhdessä. Yö päättyi kuten sellaiset jutut usein, ilman sopimista uudelleennäkemistä tai numeroiden vaihtelua. Nainen sanoi syövänsä e-pillereitä ja myös naisen varastoista kaivettu kondomi oli käytössä. Tuplavarmistus siis.
Ylältys koitti miehelleni noin puoden vuoden kuluttua tapahtumasta, kun tämä lähes tuntematon nainen otti yht'äkkiä yhteyttä ja halusi tavata miehen. Järkytys oli todella suuri kun kävi ilmi, että nainen oli raskaana 6kk. Ja omien sanojensa mukaan ei omalle poikaystävälleen, vaan tälle yhdenyön hairahdukselle. Mieheni meni lähes shokkiin, ja kysyi ehkäisystä, mutta nainen mutisi vain jotain epämääräistä. Tuplavarmistus olikin kääntynyt pelkäksi valheeksi.
Tämän jälkeen nainen katosi kuvioista ja mieheni päätteli, että kyseessä oli pelkkä huijausyritys, koska nainen tuolloin yritti silloisen poikaystävänsä avulla kiristää isoja summia rahaa.
Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan asiaa lähdettiin selvittämään lastenvalvojalle lapsen synnyttyä. Tästäkin mies sai kuulla lastenvalvojalta, ei naiselta itseltään. Mies ei halunnut tunnustaa isyyttään ja näin ei halunnut tehdä tuon aikainen poikaystäväkään.
Lastenvalvojalle annetun isyyden kieltävän lausunnon jälkeen naisesta ei kuulunut mitään kolmeen vuoteen. Näin mies todellakin päätteli kyseessä olleen todella epämiellyttävä ja halpamainen temppu. Silkka kiristys. Asia painui unohduksiin.
Mutta kuin salamaniskusta viime isänpäivänä mieheni sai tekstiviestin "hyvää isänpäivää", ja loppuviesti oli uhkaileva "menetkös testeihin"-tyyliin. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä ja jopa ajattelimme, että viesti oli tullut väärälle miehelle. Tekstiviestejä alkoi tippumaan tiheämmin ja viestien sävy erittäin painostava ja vihamielinen. Mies ajatteli kyseessä olevan jälleen huijaaminen, liekö naisen parisuhde kaatunut ja rahanpuute vai mikä. Lisäksi nainen oli mennyt soittamaan miehen äidille, ja ilmoittanut, että tämä on nyt "mummi". Ollut jo 3 vuotta...
Mieheni ja minä olemme tyrmistyneitä tämän toiminnan ja käytöksen edessä. Olemme vieneet asian oikeuteen ja hankkineet asianajajan, ja miehen on mentävä verikokeisiin. Ja koska asiaa on ajettu näin pitkälle, olemme varautuneet siihen, että mieheni todellakin on lapsen biologinen isä. Mieheni on valmis maksamaan elatusmaksut, mutta tiedämme jo nyt, että haluamaansa oikeaa (rakastavaa) isää ei tämä nainen voi pojalleen saada. Asia on toinen sitten, kun lapsi itse haluaa kontaktoida juuriaan, mutta nyt nämä asiat eivät etene äidin käsittämättömien oikkujen mukaan. Myös isällä on oltava oikeuksia.
Nainen on päättänyt saada pojalleen isän vaikka väkisin, koska ilmeisesti poika on alkoittanut kyselemisen. Ymmärrän sen, että äiti haluaa selvyyden poikansa isästä, mutta millä oikeudella hän syyttää miestä kylmäksi ja välinpitämättömäksi, kun tämä ei riemusta kiljuen haluakaan tavata naisen lasta ja juokse testeihin innosta hihkuen?
Jos isä olisi ollut tietoinen vahingosta ajoissa, jos hänelle EI olisi valehdeltu ehkäisystä ja jos hänen mielipidettään asiaan olisi edes kysytty olisivat lähtökohdat täysin toiset. Tunnen miehen niin hyvin, että hän ei koskaan olisi voinut pakottaa tätä naista aborttiin vastoin tämän tahtoa.
Tuntematonta ihmistä ei voi pakottaa isäksi, ei valehtemalla ja uhkailemalla.
Koska itse olen nyt raskaana ja lapsemme on suuresti toivottu, tuntuu naisen käytös ja 3 vuoden välinpitämättömyys lapsen isyyden selvittämisestä käsittämättömältä.
Onko kenellekään käynyt samoin?
haluaisin mielipiteitänne. Alla tilanteestamme.
Olen onnellisessa avoliitossa ja saamme esikoisvauvamme piakkoin. Onnea varjostaa kuitenkin asia, joka pyörii mielessäni aamuin illoin ja aiheuttaa todella ristiriitaisia tunteita. Jopa vihaa.
Miehelläni oli yhden yön suhde seurustelevaan naiseen noin kolme vuotta sitten. Tuolloin emme olleet miehen kanssa vielä yhdessä. Yö päättyi kuten sellaiset jutut usein, ilman sopimista uudelleennäkemistä tai numeroiden vaihtelua. Nainen sanoi syövänsä e-pillereitä ja myös naisen varastoista kaivettu kondomi oli käytössä. Tuplavarmistus siis.
Ylältys koitti miehelleni noin puoden vuoden kuluttua tapahtumasta, kun tämä lähes tuntematon nainen otti yht'äkkiä yhteyttä ja halusi tavata miehen. Järkytys oli todella suuri kun kävi ilmi, että nainen oli raskaana 6kk. Ja omien sanojensa mukaan ei omalle poikaystävälleen, vaan tälle yhdenyön hairahdukselle. Mieheni meni lähes shokkiin, ja kysyi ehkäisystä, mutta nainen mutisi vain jotain epämääräistä. Tuplavarmistus olikin kääntynyt pelkäksi valheeksi.
Tämän jälkeen nainen katosi kuvioista ja mieheni päätteli, että kyseessä oli pelkkä huijausyritys, koska nainen tuolloin yritti silloisen poikaystävänsä avulla kiristää isoja summia rahaa.
Homma ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan asiaa lähdettiin selvittämään lastenvalvojalle lapsen synnyttyä. Tästäkin mies sai kuulla lastenvalvojalta, ei naiselta itseltään. Mies ei halunnut tunnustaa isyyttään ja näin ei halunnut tehdä tuon aikainen poikaystäväkään.
Lastenvalvojalle annetun isyyden kieltävän lausunnon jälkeen naisesta ei kuulunut mitään kolmeen vuoteen. Näin mies todellakin päätteli kyseessä olleen todella epämiellyttävä ja halpamainen temppu. Silkka kiristys. Asia painui unohduksiin.
Mutta kuin salamaniskusta viime isänpäivänä mieheni sai tekstiviestin "hyvää isänpäivää", ja loppuviesti oli uhkaileva "menetkös testeihin"-tyyliin. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä ja jopa ajattelimme, että viesti oli tullut väärälle miehelle. Tekstiviestejä alkoi tippumaan tiheämmin ja viestien sävy erittäin painostava ja vihamielinen. Mies ajatteli kyseessä olevan jälleen huijaaminen, liekö naisen parisuhde kaatunut ja rahanpuute vai mikä. Lisäksi nainen oli mennyt soittamaan miehen äidille, ja ilmoittanut, että tämä on nyt "mummi". Ollut jo 3 vuotta...
Mieheni ja minä olemme tyrmistyneitä tämän toiminnan ja käytöksen edessä. Olemme vieneet asian oikeuteen ja hankkineet asianajajan, ja miehen on mentävä verikokeisiin. Ja koska asiaa on ajettu näin pitkälle, olemme varautuneet siihen, että mieheni todellakin on lapsen biologinen isä. Mieheni on valmis maksamaan elatusmaksut, mutta tiedämme jo nyt, että haluamaansa oikeaa (rakastavaa) isää ei tämä nainen voi pojalleen saada. Asia on toinen sitten, kun lapsi itse haluaa kontaktoida juuriaan, mutta nyt nämä asiat eivät etene äidin käsittämättömien oikkujen mukaan. Myös isällä on oltava oikeuksia.
Nainen on päättänyt saada pojalleen isän vaikka väkisin, koska ilmeisesti poika on alkoittanut kyselemisen. Ymmärrän sen, että äiti haluaa selvyyden poikansa isästä, mutta millä oikeudella hän syyttää miestä kylmäksi ja välinpitämättömäksi, kun tämä ei riemusta kiljuen haluakaan tavata naisen lasta ja juokse testeihin innosta hihkuen?
Jos isä olisi ollut tietoinen vahingosta ajoissa, jos hänelle EI olisi valehdeltu ehkäisystä ja jos hänen mielipidettään asiaan olisi edes kysytty olisivat lähtökohdat täysin toiset. Tunnen miehen niin hyvin, että hän ei koskaan olisi voinut pakottaa tätä naista aborttiin vastoin tämän tahtoa.
Tuntematonta ihmistä ei voi pakottaa isäksi, ei valehtemalla ja uhkailemalla.
Koska itse olen nyt raskaana ja lapsemme on suuresti toivottu, tuntuu naisen käytös ja 3 vuoden välinpitämättömyys lapsen isyyden selvittämisestä käsittämättömältä.
Onko kenellekään käynyt samoin?