Isä vie lapsen.

Sanoin kuvaamattoman raskaalta tuntuu.

Rakastan lapsiani niin että tekee kipeää. Olen halunnut jokaisen heistä kolmesta. Olen kouluttautunut, tehnyt selkä vääränä töitä, rakastanut ja halannut, vienyt lapsia elämyksellisille matkoille. Ollut väsynyt ja silti rakastanut. Tarjonnut ruoan ja puhtaat vaatteet, tentannut läksyt. Ottanut vastaan kiukun ja uhman. Silti rakastanut ja sulkenut syliin.

Viisi vuotta selvitymistä pienten kanssa. Valvottuja öitä. Syliä ja suukkoja. Parhaani tehden.

Vaikka en täydellinen olekaan, niin kuin ei kukaan. Silti rakastaen. Ja lasten rakastamana.

Se tunne kun toinen vanhempi kiusaa. Valehtelee. Haluaa tuhota. Tekee perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Kertoo että pahoinpitelen. Että elämämme on kuin pahimmasta painajaisesta.

Katson lapsiani ja epäilen. Vaikka tiedän että en koskaan ole pahoinpidellyt, alan epäillä itseäni. Taidan olla sittenkin viallinen, paha.

Jo kerran poikani katsottiin olevan laiminlyöty, kun lapsen isän puoliso todisti oikeudessa että meillä syödään käsin, kuin eläimet. Mitä hirveimpiä valheita tuli tämän "todistajan" suusta. En tunnistanut niistä itseäni.

Nyt isä tahtoo huoltajuuden, vaikka ei ole halunnut tavata lastaan vuoteen. "Poika on viallinen, koska ei 5-vuotiaana aja pyörällä." "Koska vuoden tapaamattomuuden jälkeen kiukuttelee isällään." Koska olen yksinhuoltaja ja täysin altavastaaja verrattuna isään joka asuu pankin omistamassa talossa uuden vaimonsa kanssa.

Olen niin lyöty kuin äiti vain voi olla. Täynnä murhetta ja surua. Menettämisen pelkoa. Itkettää niin. Isä haluaa puolisonsa kanssa viedä lapseni. Tulevaisuus t

 

Sanoin kuvaamattoman raskaalta tuntuu.

Rakastan lapsiani niin että tekee kipeää. Olen halunnut jokaisen heistä kolmesta. Olen kouluttautunut, tehnyt selkä vääränä töitä, rakastanut ja halannut, vienyt lapsia elämyksellisille matkoille. Ollut väsynyt ja silti rakastanut. Tarjonnut ruoan ja puhtaat vaatteet, tentannut läksyt. Ottanut vastaan kiukun ja uhman. Silti rakastanut ja sulkenut syliin.

Viisi vuotta selvitymistä pienten kanssa. Valvottuja öitä. Syliä ja suukkoja. Parhaani tehden.

Vaikka en täydellinen olekaan, niin kuin ei kukaan. Silti rakastaen. Ja lasten rakastamana.

Se tunne kun toinen vanhempi kiusaa. Valehtelee. Haluaa tuhota. Tekee perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Kertoo että pahoinpitelen. Että elämämme on kuin pahimmasta painajaisesta.

Katson lapsiani ja epäilen. Vaikka tiedän että en koskaan ole pahoinpidellyt, alan epäillä itseäni. Taidan olla sittenkin viallinen, paha.

Jo kerran poikani katsottiin olevan laiminlyöty, kun lapsen isän puoliso todisti oikeudessa että meillä syödään käsin, kuin eläimet. Mitä hirveimpiä valheita tuli tämän "todistajan" suusta. En tunnistanut niistä itseäni.

Nyt isä tahtoo huoltajuuden, vaikka ei ole halunnut tavata lastaan vuoteen. "Poika on viallinen, koska ei 5-vuotiaana aja pyörällä." "Koska vuoden tapaamattomuuden jälkeen kiukuttelee isällään." Koska olen yksinhuoltaja ja täysin altavastaaja verrattuna isään joka asuu pankin omistamassa talossa uuden vaimonsa kanssa.

Olen niin lyöty kuin äiti vain voi olla. Täynnä murhetta ja surua. Menettämisen pelkoa. Itkettää niin. Isä haluaa puolisonsa kanssa viedä lapseni. Tulevaisuus t

 

Sori, en osannut lainata tekstiäsi. Mutta piti siis sanoa että hommaa kunnon asianajaja!

 

Vali vali, kasva perkele aikuiseksi ja lopeta itsesi paremmaksi vanhemmaksi väittäminen.

 

Vali vali, kasva perkele aikuiseksi ja lopeta itsesi paremmaksi vanhemmaksi väittäminen.

Harvinaisen typerä systeemi, että vanhempien "paremmuutta" ylipäätään arvioidaan tuolla tavalla. Ratkaisun pitäisi aina olla yhteishuoltajuus jollei toinen vanhempi sitten ole laiminlyönyt lapsiaan todella pahasti niin, että se muuten perustelisi toistaiseksi tapahtuvan huostaanoton.

 

älä anna periksi, hommaa asianajaja ja taistele vastaan

 

Onko tällä lapsella eri isä kuin muilla? Vai miksei kaikkia huoli? Ei se vieminen ihan tuosta noin vain tapahdu... Suosittelen myös että hommaa asianajaja äläkä ainakaan näytä heikkouttas. Jollet ole alkoholisti niin olet kyllä vahvoilla. Jos olet alkoholisti niin sit on paras mahdollinen hetki kipata pullot viemäriin...

 

Vastaavan taistelun vierestä seuranneena voin sanoa että tilanne ei tule olemaan helppo mutta ei toivotonkaan.

Lastensuojelutyöntekijä tekee lopulliset päätökset onko lapsiasi laiminlyöty, ei miehen uusi puoliso. Suomessa tosiaankin tarvitaan raskaat perustelut miksi äiti ei saisi pitää lapsiaan (alkoholismi, huumeet, vankilatuomio). Lasten pahoinpitelystäkin pitää löytyä dokumenttia lääkäriltä. Jokainen lastensuojeluilmoitus tullaan kyllä tutkimaan ja näyttöä pitää löytyä muutakin kuin sana.

Henkisesti taistelu tulee olemaan raskas sekä sinulle että lapsellesi ja pitkä mutta luovuttaa ei kannata vaan hankkia asiasta kokemuksen omaava hyvä asianajaja. Lastasi tuskin tulet menettämään ellei sitten joku yllämainituista syistä löydy.

 

Älä anna asianajajasi olla heikkona, vaan vaadi suoritusta. Jos vastapuolella on antaa oikeudessa vain kertomuksia ilman todisteita, he eivät voi terveessä oikeusvaltiossa voittaa mitään. Terveessä oikeusvaltiossa, jolloin en tarkoita välttämättä tätä maata,
Lasten huoltajuutta koskevat asiat tulisi ensisijaisesti hoitaa sovittelun kautta lastenvalvojan luona, eikä missään oikeudessa. Omalla kohdallani vastapuoli onnistui kiertämään lastenvalvoja-vaiheen, ja käytännössä he saivat vietyä asian suoraan käräjäoikeuteen. Minulla on nyt onnekseni mukanani lastenvalvojan todistus siitä, että vastapuoli ei halunnut tulla yhteiseen tapaamiseen lastenvalvojan luokse. Katson pian oikeudessa, miten tämä paperi siellä painaa.
Valitettavasti Suomen oikeus on sisäpiiritunkkainen, ja asianajajan nimellä ja sanalla on enemmään vaikutusta kuin todisteilla ja näytöllä, mikä on aivan toista kuin muissa sivistyneissä oikeusvaltioissa.
Suomi on liian pieni maa: tuppukylä, ossa tuomarit ja asianajajat tuntevat toisensa. Jopa niin, että muutamat asianajajat osallistuvat tuomareiden valintaan. Voitte hyvin kuvitella miten näiden muutama asianajajan valitsemat tuomarit - he, jotka onnekseen ovat saaneet määräaikaisen nimityksen toimia tuomarina seuraavan vuoden kaksi, kohtelelvat noita asianajajia oikeudessa: nuolemalla takamusta.

 

Sossutädit ovat yleensä feministejä ja suosittelevat äidin huoltajuutta. Harva mies saa lapsia itselleen vaikka haluaisikin.