vierailija
Sanoin kuvaamattoman raskaalta tuntuu.
Rakastan lapsiani niin että tekee kipeää. Olen halunnut jokaisen heistä kolmesta. Olen kouluttautunut, tehnyt selkä vääränä töitä, rakastanut ja halannut, vienyt lapsia elämyksellisille matkoille. Ollut väsynyt ja silti rakastanut. Tarjonnut ruoan ja puhtaat vaatteet, tentannut läksyt. Ottanut vastaan kiukun ja uhman. Silti rakastanut ja sulkenut syliin.
Viisi vuotta selvitymistä pienten kanssa. Valvottuja öitä. Syliä ja suukkoja. Parhaani tehden.
Vaikka en täydellinen olekaan, niin kuin ei kukaan. Silti rakastaen. Ja lasten rakastamana.
Se tunne kun toinen vanhempi kiusaa. Valehtelee. Haluaa tuhota. Tekee perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Kertoo että pahoinpitelen. Että elämämme on kuin pahimmasta painajaisesta.
Katson lapsiani ja epäilen. Vaikka tiedän että en koskaan ole pahoinpidellyt, alan epäillä itseäni. Taidan olla sittenkin viallinen, paha.
Jo kerran poikani katsottiin olevan laiminlyöty, kun lapsen isän puoliso todisti oikeudessa että meillä syödään käsin, kuin eläimet. Mitä hirveimpiä valheita tuli tämän "todistajan" suusta. En tunnistanut niistä itseäni.
Nyt isä tahtoo huoltajuuden, vaikka ei ole halunnut tavata lastaan vuoteen. "Poika on viallinen, koska ei 5-vuotiaana aja pyörällä." "Koska vuoden tapaamattomuuden jälkeen kiukuttelee isällään." Koska olen yksinhuoltaja ja täysin altavastaaja verrattuna isään joka asuu pankin omistamassa talossa uuden vaimonsa kanssa.
Olen niin lyöty kuin äiti vain voi olla. Täynnä murhetta ja surua. Menettämisen pelkoa. Itkettää niin. Isä haluaa puolisonsa kanssa viedä lapseni. Tulevaisuus t
Rakastan lapsiani niin että tekee kipeää. Olen halunnut jokaisen heistä kolmesta. Olen kouluttautunut, tehnyt selkä vääränä töitä, rakastanut ja halannut, vienyt lapsia elämyksellisille matkoille. Ollut väsynyt ja silti rakastanut. Tarjonnut ruoan ja puhtaat vaatteet, tentannut läksyt. Ottanut vastaan kiukun ja uhman. Silti rakastanut ja sulkenut syliin.
Viisi vuotta selvitymistä pienten kanssa. Valvottuja öitä. Syliä ja suukkoja. Parhaani tehden.
Vaikka en täydellinen olekaan, niin kuin ei kukaan. Silti rakastaen. Ja lasten rakastamana.
Se tunne kun toinen vanhempi kiusaa. Valehtelee. Haluaa tuhota. Tekee perättömiä lastensuojeluilmoituksia. Kertoo että pahoinpitelen. Että elämämme on kuin pahimmasta painajaisesta.
Katson lapsiani ja epäilen. Vaikka tiedän että en koskaan ole pahoinpidellyt, alan epäillä itseäni. Taidan olla sittenkin viallinen, paha.
Jo kerran poikani katsottiin olevan laiminlyöty, kun lapsen isän puoliso todisti oikeudessa että meillä syödään käsin, kuin eläimet. Mitä hirveimpiä valheita tuli tämän "todistajan" suusta. En tunnistanut niistä itseäni.
Nyt isä tahtoo huoltajuuden, vaikka ei ole halunnut tavata lastaan vuoteen. "Poika on viallinen, koska ei 5-vuotiaana aja pyörällä." "Koska vuoden tapaamattomuuden jälkeen kiukuttelee isällään." Koska olen yksinhuoltaja ja täysin altavastaaja verrattuna isään joka asuu pankin omistamassa talossa uuden vaimonsa kanssa.
Olen niin lyöty kuin äiti vain voi olla. Täynnä murhetta ja surua. Menettämisen pelkoa. Itkettää niin. Isä haluaa puolisonsa kanssa viedä lapseni. Tulevaisuus t