Aamuvirkku
Miten saisi sovitettua sellaisen ongelman kun isä tahtoisi vaan iltamyöhään katsella tv:tä ja me mentäis lapsen kanssa jo nukkumaan? Tai siis poika tietysti nukkuu mutta mä en osaa nukkua ennen kuin mies on vieressä nukkumassa, mutta kun se taas haluaisi valvoa montakin tuntia vielä sen jälkeen kun mä olisin jo sängyssä. Monesti meidän illat (tää koskee lähinnä viikonloppuja, viikolla ei ongelmaa kun mies menee aikaisin töihin=aikaisin nukkumaan) menee siihen että mä aikani jankutan että tuletko nukkumaan, olen muuten väsynyt aamulla kun herään pojan kanssa. Usein menen sänkyyn pyörimään ja odottamaan että se tulis nukkumaan, olen niin väsynyt että en jaksa olla ylhäälläkään. Sitten tulee se piste kun pimahdan ja sammutan tv:n miehen nenän edestä ja sitten alkaa se sättiminen. "#&%?$!* #&%?$!*, #&%?$!* sut pitäis ampua.." aika kovaa tekstiä tulee ja sitten se ei edes pyydä noita anteeksi jälkikäteen, joskus ehkä jos vähän kyselen, että olisko sulla mulle jotain asiaa, esim. anteeksipyydettävää. Muuten meillä menee ihan hyvin, joskus mies on vähän laiskanpuoleinen ja siitä tulee välillä riitaa, mutta meillä onkin tässä kotona niin paljon kaikkea keskeneräistä tekemistä, että itselläkin joskus on akut tyhjät. Mutta mua jotenkin loukkaa toi mun miehen asenne kun se monesti sanoo, että "mene sä vaan jo nukkumaan" kun se tietää että mä en kuitenkaan saa yksin unta.
Onko muita samassa tilanteessa...? Mikä neuvoksi? Vai onko mussa vika kun se osaa nukkua ilman sitä?
Onko muita samassa tilanteessa...? Mikä neuvoksi? Vai onko mussa vika kun se osaa nukkua ilman sitä?