isä, isäpuoli, setä -kuka?

Hei,

mulla on 1,5-vuotias poika, jonka isä ei ole kanssamme missään tekemisissä. Ollaan oltu alusta saakka kaksin. Puolisen vuotta sitten elämäämme astui mukava mies, josta pidämme molemmat kovasti. Miehellä ei ole omia lapsia ja hän on todella kultainen pojalleni. Poika on alkanut viime kuukausina puhua ja kutsuu miesystävääni hänen etunimellään, mutta joskus sanoo myös isiksi. Isä-sana lienee peräisin kirjoista, poju kuuntelee mielellään kirjoja ja useimmat kirjat taitavat edustaa ydinperhemallia tyyliin "tässä äiti, tässä isä ja tässä vauva...". Olenkin tässä mietiskellyt mitä opettaa lapselle, että kuka tämä äidin miesystävä oikein on. Voi olla, että meistä todella tulee ajan kuluessa perhe. Hyvältä näyttää ja tuntuu.

Miten teillä muilla? Millä nimillä lapset kutsuvat uusia kumppaneitanne? Ihan siis vain uteliaisuudesta asiaa kyselen. Toki me päätetään asiasta keskenämme ja aika näyttää mihin suuntaan asiat kääntyvät.

 

Mielestäni lapsella voi olla vain yksi äiti ja yksi isä. Oli hän sitten tekemisissä taikka ei, lapsen "juuria" ei voi mikään muuttaa. Ja siksi tulevaisuuden väärinkäsityksiä ja pettymyksiä (=ei olekaan OIKEA isä) välttääkseen jokin muu kutsumavaihtoehto olisi parempi. Sekä sanoihin "isä" että "äiti" liittyy lapsen kasvaessa paljon enemmän kuin "kutsumanimi" siksi itse en olisi hyväksynyt lapsiltani "uusioisästä" isä nimittelyä vaan häntä kutsutaan etunimeltä. En myöskään hyväksyisi lasteni isän uutta kumppania kutsuttavaksi äidiksi enkä edes äitipuoleksi. Lapset varmasti pienenä mieltävät isä=mies perheessä ja äiti=nainen perheessa, eikä niinkään vielä sen syntyjä syviä, kun eivät juuri lapsen "tulemisesta" mitään tiedä...

Mutta tämä lienee aihe, josta ollaan montaa mieltä :wave:

 

\

Mielestäni lapsella voi olla vain yksi äiti ja yksi isä. Oli hän sitten tekemisissä taikka ei, lapsen "juuria" ei voi mikään muuttaa. Ja siksi tulevaisuuden väärinkäsityksiä ja pettymyksiä (=ei olekaan OIKEA isä) välttääkseen jokin muu kutsumavaihtoehto olisi parempi. Sekä sanoihin "isä" että "äiti" liittyy lapsen kasvaessa paljon enemmän kuin "kutsumanimi" siksi itse en olisi hyväksynyt lapsiltani "uusioisästä" isä nimittelyä vaan häntä kutsutaan etunimeltä. En myöskään hyväksyisi lasteni isän uutta kumppania kutsuttavaksi äidiksi enkä edes äitipuoleksi. Lapset varmasti pienenä mieltävät isä=mies perheessä ja äiti=nainen perheessa, eikä niinkään vielä sen syntyjä syviä, kun eivät juuri lapsen "tulemisesta" mitään tiedä...

Mutta tämä lienee aihe, josta ollaan montaa mieltä :wave:

minäkään en halua että lasten isän uutta kumppania kutsutaan äidiksi tai ätipuoleksi.. etunimi käytössä. enkä tule sanomaan muita miehiä lasteni isäksi.. nyt sille ei ole tarvettakaan, mutta tulevaisuutta ajatellen.

 

no, meillä ei ole miestä ollut elämässä mutta jos tulisi niin luultavasti ensin sanottaisiin miehen etunimellä ja jos lapsi haluaisi häntä isäksi kutsua (toki kertoisin että ei ole oikea isä) niin mikäs siinä sitten. Meillä siis lapsen isä ei kuvioissa, jos olisi niin ei uutta miestä tietystikään isäksi voisi kutsua.

 

\

no, meillä ei ole miestä ollut elämässä mutta jos tulisi niin luultavasti ensin sanottaisiin miehen etunimellä ja jos lapsi haluaisi häntä isäksi kutsua (toki kertoisin että ei ole oikea isä) niin mikäs siinä sitten. Meillä siis lapsen isä ei kuvioissa, jos olisi niin ei uutta miestä tietystikään isäksi voisi kutsua.

Olen samaa mieltä kanssasi. Jos lapsen isä ei ole lapsen kanssa missään tekemisissä ja perheessä on äidin mies, jota lapsi haluaa kutsua isäksi ja se myös miehelle sopii, niin sehän on hienop asia! Toki lapselle on hyvä kertoa, että hänellä on se oikea isäkin jossakin.

 

\

Hei,

mulla on 1,5-vuotias poika, jonka isä ei ole kanssamme missään tekemisissä. Ollaan oltu alusta saakka kaksin. Puolisen vuotta sitten elämäämme astui mukava mies, josta pidämme molemmat kovasti. Miehellä ei ole omia lapsia ja hän on todella kultainen pojalleni. Poika on alkanut viime kuukausina puhua ja kutsuu miesystävääni hänen etunimellään, mutta joskus sanoo myös isiksi. Isä-sana lienee peräisin kirjoista, poju kuuntelee mielellään kirjoja ja useimmat kirjat taitavat edustaa ydinperhemallia tyyliin "tässä äiti, tässä isä ja tässä vauva...". Olenkin tässä mietiskellyt mitä opettaa lapselle, että kuka tämä äidin miesystävä oikein on. Voi olla, että meistä todella tulee ajan kuluessa perhe. Hyvältä näyttää ja tuntuu.

Miten teillä muilla? Millä nimillä lapset kutsuvat uusia kumppaneitanne? Ihan siis vain uteliaisuudesta asiaa kyselen. Toki me päätetään asiasta keskenämme ja aika näyttää mihin suuntaan asiat kääntyvät.

 

\

\

Hei,

mulla on 1,5-vuotias poika, jonka isä ei ole kanssamme missään tekemisissä. Ollaan oltu alusta saakka kaksin. Puolisen vuotta sitten elämäämme astui mukava mies, josta pidämme molemmat kovasti. Miehellä ei ole omia lapsia ja hän on todella kultainen pojalleni. Poika on alkanut viime kuukausina puhua ja kutsuu miesystävääni hänen etunimellään, mutta joskus sanoo myös isiksi. Isä-sana lienee peräisin kirjoista, poju kuuntelee mielellään kirjoja ja useimmat kirjat taitavat edustaa ydinperhemallia tyyliin "tässä äiti, tässä isä ja tässä vauva...". Olenkin tässä mietiskellyt mitä opettaa lapselle, että kuka tämä äidin miesystävä oikein on. Voi olla, että meistä todella tulee ajan kuluessa perhe. Hyvältä näyttää ja tuntuu.

Miten teillä muilla? Millä nimillä lapset kutsuvat uusia kumppaneitanne? Ihan siis vain uteliaisuudesta asiaa kyselen. Toki me päätetään asiasta keskenämme ja aika näyttää mihin suuntaan asiat kääntyvät.

Jos kerran biologinen isä ei ole kuvioissa eikä myöskään myöhemmin ilmesty lapsen elämään niin miksei nykyinen miehesi voisi olla hänelle isä?
Varsinkin jos miehesi on samaa mieltä asiasta.
Myöhemmällä iällä kun lapsi asian ymmärtää hänelle voi selittää ettei hän katoa elämästänne vaikkei biologinen isä olekaan. Ainahan miehesi voi hänet adoptoida niin silloin hän on isä lapsellesi ihan oikeasti.
Minun miehestäni vanhempia ovat ne jotka lapsen kasvattavat. Ei liity tähän aiheeseen mutta minut on adoptoitu parin vuoden iässä. Biologiset vanhempani olen tavannut mutta en heitä kohtaan tunne yhtään mitään, itse eivät minua halunneet pitää.
Adoptiovanhempani ovat minun oikeat äiti ja isä.

 

Meillä kutsutaan sekä minun miestä että iskän uutta naista etunimeltä. Tuntui aika pahalta kun esikoinen sanoi: "xxx on vähän niinku meidän toinen äiti." Savu nousi korvista. Jännä juttu vaikka ei exää kohtaan ole minkäänlaisia tunteita enää niin hirveän vaikea on välillä tietoisuus että joku "leikkii kotia" mun lasten kanssa joka toinen viikonloppu. Juu, tiedän ettei tässä ajatuksessa ole mitään järkeä mutta nää nyt on näitä.. :headwall: B)

 

Meillä tyttö kutsuu molempien uusia etunimellä, koskaan en käytä sanoja isäpuoli, äitipuoli. lapsella on yhdet vanhemmat äiti ja isä. enkä haluaisi että minua kutsuttais äitipuoleksi. etunimi mielestäni sopii parhaiten.
=)

 

Meillä vastaava tilanne. Lapseni on pieni ja isä ei ole elämässä mukana. Miesystävälläni ei ole ennestään lapsia ja pian ollaan muuttamassa yhteen. Miesystäväni hoitaa paljon lastani ja on muutenkin aivan ihana. Hän toivoo, että lapsi alkaisi kutsua häntä isäksi, kun alkaa puhua. Tätä toivon myös minä, sillä isähän miehestä tulee ja me molemmat haluamme sitä. Toki kerron lapselle myöhemmin biologisesta isästä, mutta kyllä kasvattaja mun mielestä on isä. Etenkin tässä tapauksessa, kun biologinen isä ei ole elämässä mukana eikä miehellä muita lapsia.

Eihän sitä tiedä, millä nimellä lapsi myöhemmin haluaa miestä tai vaikkapa minua kutsua, mutta nyt alkuun puhutaan äidistä ja isästä. Mutta kukin tekee tietysti niin kuin parhaaksi omalla kohdallaan näkee.