Isä peruutti päälle 2 vuotias menehtyi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.

Ja minun tuttavapiirissä kuoli 2,5-vuotias reilu kolme vuotta sitten isän huolimattomuuden takia. Pariskunta on edelleen yhdessä, omien sanojensa mukaan suhde on lujempi kuin koskaan, ja heillä on nyt kaksi pientä lasta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Aina ei ihminen voi mitään tunteilleen. Ei sitä välttämättä tarkoita syyttää puolisoaan, mutta silti se tunne on sisällä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
[quote="Micosa
Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Aina ei ihminen voi mitään tunteilleen. Ei sitä välttämättä tarkoita syyttää puolisoaan, mutta silti se tunne on sisällä.[/quote]


Ei voi ei,mutta pahin isku se on toiselle tuollaisen jälkeen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellonainen:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Aina ei ihminen voi mitään tunteilleen. Ei sitä välttämättä tarkoita syyttää puolisoaan, mutta silti se tunne on sisällä.

Juuri tätä tarkoitan, kiitos, puit sanoiksi asian itseäni paremmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.

No sitähän sinä et voi etukäteen tietää. Ja toivottavasti et koskaan tule tietämäänkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.

No sitähän sinä et voi etukäteen tietää. Ja toivottavasti et koskaan tule tietämäänkään.

Luultavasti tunnen itseni paremmin, kuin yksikään täällä.. :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.

No sit varmaan et kestäis kattoa itteäs peilistä jos ite aiheuttaisit lapselles jotain, vaan veisit muilta lapsilta äidin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.

No sitähän sinä et voi etukäteen tietää. Ja toivottavasti et koskaan tule tietämäänkään.

Luultavasti tunnen itseni paremmin, kuin yksikään täällä.. :headwall:

Vaikka tuntee itsensä kuinka hyvin ei voi etukäteen tietää miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi.

Ihan turha väittää muuta jos ei ole tilanteessa ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vai:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.

No sit varmaan et kestäis kattoa itteäs peilistä jos ite aiheuttaisit lapselles jotain, vaan veisit muilta lapsilta äidin?

Olet oikeaas, en tiedä miten kestäisin, mikäli itse olisin edes murto-osan välikappaleena osallisena lapseni kuolemaan. Kai sitä vaan olisi PAKKO elää itsensä kanssa, puolison kanssa ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Vai:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.

No sit varmaan et kestäis kattoa itteäs peilistä jos ite aiheuttaisit lapselles jotain, vaan veisit muilta lapsilta äidin?

Olet oikeaas, en tiedä miten kestäisin, mikäli itse olisin edes murto-osan välikappaleena osallisena lapseni kuolemaan. Kai sitä vaan olisi PAKKO elää itsensä kanssa, puolison kanssa ei.

Mikä pakko se itsensä kanssa on elää? Nirri pois vaan jos niikseen tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.

No sitähän sinä et voi etukäteen tietää. Ja toivottavasti et koskaan tule tietämäänkään.

Luultavasti tunnen itseni paremmin, kuin yksikään täällä.. :headwall:

Vaikka tuntee itsensä kuinka hyvin ei voi etukäteen tietää miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi.

Ihan turha väittää muuta jos ei ole tilanteessa ollut.

No, kukaan täällä tiedä mun tilanteista, sanoin vain, että noin toimisin ja siitä on turha vetää hernettä kenenkään nenään. Juuri tuttavaperheemme tragedian aikoihin puhuimme miehemme kanssa asiasta ja sanoin hänellekin että meidän olisi pakko erota, jos tällaista sattuisi. Mies sanoi, että tuskin eroaisi asian ollessa toisinpäin, joten sovitaanko, että ihmiset ovat erilaisia :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ohis:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Vai:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.

No sit varmaan et kestäis kattoa itteäs peilistä jos ite aiheuttaisit lapselles jotain, vaan veisit muilta lapsilta äidin?

Olet oikeaas, en tiedä miten kestäisin, mikäli itse olisin edes murto-osan välikappaleena osallisena lapseni kuolemaan. Kai sitä vaan olisi PAKKO elää itsensä kanssa, puolison kanssa ei.

Mikä pakko se itsensä kanssa on elää? Nirri pois vaan jos niikseen tulee.

En kyllä itseäni tappaisi, enkä miestänikään, joten se siitä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.

No sitähän sinä et voi etukäteen tietää. Ja toivottavasti et koskaan tule tietämäänkään.

Luultavasti tunnen itseni paremmin, kuin yksikään täällä.. :headwall:

Vaikka tuntee itsensä kuinka hyvin ei voi etukäteen tietää miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi.

Ihan turha väittää muuta jos ei ole tilanteessa ollut.

No, kukaan täällä tiedä mun tilanteista, sanoin vain, että noin toimisin ja siitä on turha vetää hernettä kenenkään nenään. Juuri tuttavaperheemme tragedian aikoihin puhuimme miehemme kanssa asiasta ja sanoin hänellekin että meidän olisi pakko erota, jos tällaista sattuisi. Mies sanoi, että tuskin eroaisi asian ollessa toisinpäin, joten sovitaanko, että ihmiset ovat erilaisia :)

Eihän tässä kukaan mitään herneitä ole vetänyt vaan todennut asian ihan realistisesti. Ei tuollaista asiaa voi etukäteen puhua selväksi.

Ihminen voikin käyttäytyä ja toimia ihan eri tavalla tosi tilanteessa kuin kuvitteellisessa tilanteessa.

Ja se nyt vaan on ihan tosiasia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ansku:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.

No sitähän sinä et voi etukäteen tietää. Ja toivottavasti et koskaan tule tietämäänkään.

Luultavasti tunnen itseni paremmin, kuin yksikään täällä.. :headwall:

Vaikka tuntee itsensä kuinka hyvin ei voi etukäteen tietää miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi.

Ihan turha väittää muuta jos ei ole tilanteessa ollut.

No, kukaan täällä tiedä mun tilanteista, sanoin vain, että noin toimisin ja siitä on turha vetää hernettä kenenkään nenään. Juuri tuttavaperheemme tragedian aikoihin puhuimme miehemme kanssa asiasta ja sanoin hänellekin että meidän olisi pakko erota, jos tällaista sattuisi. Mies sanoi, että tuskin eroaisi asian ollessa toisinpäin, joten sovitaanko, että ihmiset ovat erilaisia :)

Eihän tässä kukaan mitään herneitä ole vetänyt vaan todennut asian ihan realistisesti. Ei tuollaista asiaa voi etukäteen puhua selväksi.

Ihminen voikin käyttäytyä ja toimia ihan eri tavalla tosi tilanteessa kuin kuvitteellisessa tilanteessa.

Ja se nyt vaan on ihan tosiasia.

Ja sekin on ihan tosiasia, ettet tiedä, minkälaisten asioiden kanssa olen ollut tekemisissä, etkä pysty toteen näyttämään, ettenkö olisi ollut vastaavassa tilanteessa, noin niinkuin esimerkiksi
 
Hei,kuulin juuri että tämä perhe on pyytänyt että heidät jätetään rauhaan ettei ketään aleta syytellä tms joten pidetään ketju siistinä eikä aleta miettimään syyllisiä.

Tää tapahtuma on perheelle muutenkin raskas ja vanhemmat ei olis ainuttakaan kuudesta lapsestaan pois antaneet. :'( :'( :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Ansku:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Alkuperäinen kirjoittaja realmerkku78:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:
Alkuperäinen kirjoittaja ov:
En kestäisi elää enää saman katon alla mieheni kanssa ja nähdä tätä, jos tämä aiheuttaisi lapsemme kuoleman edes vahingossa!

Entäs, jos se aiheuttaja olisitkin sinä? Miltä tuntuis, jos mies jättäis?

Rehellisyyden nimissä: Mikäli mieheni aiheuttaisi välillisesti lapsemme kuoleman vahingossa, ottaisin eron hänestä. Kuulostaa tunteettomalta joo, mutta en kestäisi elää miehen kanssa jota katsoessani tajuaisin joka kerta hänen olleen välikappale lapsemme kuolemaan.

Tuttavaperheessämme sattui muutamia vuosia sitten tapaus, jossa pikkutyttö (2 v) hukkui pihassa olevaan kaatosaaviin isän vahtivuorossa. Tuokin pariskunta erosi 1,5 v myöhemmin.


Tuollaisen tapaturman jälkeen on tuo juuri pahinta mitä voi tehdä.
Eli suoraan syyttää toista tapahtuneesta ottamalla ero.

Niin varmaan. Silti en pystyisi olemaan enää mieheni kanssa.

No sitähän sinä et voi etukäteen tietää. Ja toivottavasti et koskaan tule tietämäänkään.

Luultavasti tunnen itseni paremmin, kuin yksikään täällä.. :headwall:

Vaikka tuntee itsensä kuinka hyvin ei voi etukäteen tietää miten tuollaisessa tilanteessa reagoisi.

Ihan turha väittää muuta jos ei ole tilanteessa ollut.

No, kukaan täällä tiedä mun tilanteista, sanoin vain, että noin toimisin ja siitä on turha vetää hernettä kenenkään nenään. Juuri tuttavaperheemme tragedian aikoihin puhuimme miehemme kanssa asiasta ja sanoin hänellekin että meidän olisi pakko erota, jos tällaista sattuisi. Mies sanoi, että tuskin eroaisi asian ollessa toisinpäin, joten sovitaanko, että ihmiset ovat erilaisia :)

Eihän tässä kukaan mitään herneitä ole vetänyt vaan todennut asian ihan realistisesti. Ei tuollaista asiaa voi etukäteen puhua selväksi.

Ihminen voikin käyttäytyä ja toimia ihan eri tavalla tosi tilanteessa kuin kuvitteellisessa tilanteessa.

Ja se nyt vaan on ihan tosiasia.

Ja sekin on ihan tosiasia, ettet tiedä, minkälaisten asioiden kanssa olen ollut tekemisissä, etkä pysty toteen näyttämään, ettenkö olisi ollut vastaavassa tilanteessa, noin niinkuin esimerkiksi

Mähän sanoin, että turha väittää muuta JOS ei ole tilanteessa ollut.
 
Suunnattomasti voimia ja jaksamisia koko perheelle. Syyllistäminen ei tosiaankaan auta. Aina voidaan yrittää minoimoida riskejä, mutta mahdoton niitä on kokonaan poistaa. Tapahtuma oli vahinko. Surullinen vahinko. Ihminen on vaan ihminen. Kolareissa ja tulipaloissa ym. vahingoissa kuolee ihmisiä...
 
Äiti olikin vastuussa lapsesta, mutta jäi suustaan kiinni ovenrakoon ja huomaamattaan päästi lapsen juoksemaan auton eteen?
Kukas sitten ottaa eron ja kenestä?
 

Yhteistyössä