Ä
äiti on ykkönen
Vieras
Vauvaa hoidon pääasiallisesti minä miehen työrytmin vuoksi. Mies ei myöskään tunnu olevan kovin kiinnostunut hoidosta (en nyt kaipaa palautetta tyyliin "mitä te naiset oikein ajattelette, kun otatte tuollaisia miehiä, meillä mies tekee sitä ja tätä ja tuota...."). Kun käyn kampaajalla, jumpassa, joskus jopa kaljalla, niin mies tieteysti on lapsen kanssa. Mutta kun tulen takaisin poju yleensä huutaa aivan hirveästi eikä miehellä ole mitään keinoja häntä tyynnyttää. Poju ei ylipäänsäkään viihdy isänsä sylissä. Meillä käy joskus miesvieraita ja heidän sylissä viihtyy ihan hyvin. Olen yrittänyt opettaa miehelleni, että juttele sille lapselle, ota hellästi syliin, heijaa jne. jne. Ei se ota onnistuakseen. Toisaalta tuntuu, että mieheni kyllä haluaisi olla poikansa kanssa, mutta yhdessäolo on sitä itkemsitä ja huutamista. Muuttuuko tilanne iän myötä, kokemuksia? (mieluiten rakentavassa hengessä) Ja poju on nyt 9 kk vanha, syö kylläkin tissiä aika innokkaasti, sekin ehkä yks syy kaikelle.
Mieheni sanoi tässä yksi päivä itse, että kunhan lapsi oppii puhumaan, niin sitten löytyy parempi tapa kommunikoida. Nyt hänestä tuntuu, että lapsi on kuin saippuakupla, josta ei saa otetta. Meilläkin pitkälle rakentunut tuo kommunikaatio rintaruokinnan pohjalle... Toiveita on täälläkin iän suhteen ja kokemuksia mielellään kuunnellaan.
. Isän on helpompi tosiaan päästä osalliseksi enemmän tekemitä vaativissa jutuissa. Esim noi kylpyhetket on sellasia olleet meillä. Eli lapsella on muutakin huomionkohteita kuin se hoitaja ja se hoitaja, isikin, taas pääsee vähän niinkun "ujuttautumaan" lapsen maailmaan. Olipas sekava selvitys mutta toivottavasti ymmärrät pointin