Irtisanoin itseni sitten töistä...

Histamiinitar

Aktiivinen jäsen
21.04.2008
1 907
0
36
Ollu tää kesä henkisesti raskain mies (nais ) muistiin, kiitos pomoni vaimon, ja nyt sit napsahti... Itseasiassa jo lauantai-iltana ilmoitin etten tuu enään sen illan jälkeen töihin, ja ai että tuli helpottunut olo... Viime yönä nukuin pitkästä aikaa oikein levollista ja stressitöntä unta ilman että olisi ollut aamulla väsynyt.

Ja ai että miten nautein tänään kun sain pestä pyykkiä, siivota, hieroja kävi ja nauttia ajasta pojan kanssa kotona :D . Mieheltä sain luvan lusmuta pari kuukautta kotona et pojan eskari pyörähtää käyntiin ja asettuu uudeksi rutiiniksi elämäämme.

*onnellinen huokaisu*
 
Hieno homma! =) vaatii kuitenkin uskallusta tollanen irtiotto, mutta varmasti ihan oikea ratkaisu

Mäkin itse asiassa ootan jopa innolla sitä, että pääsen sanomaan itseni irti töistä... Oon oikeestaan vaan jämähtäny sinne. Nyt oon hoitovapaalla, mutta lähdössä opiskelemaan ja sehän katkaisee hoitovapaan, joten täytyy sanoa itseni irti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pauna:
Mites irtisanomisaika?

Mulla oli määräaikanen joka loppu periaattees jo kuunvaihtees mut sitä ennen jo puhuttiin et jatkuu toistaiseks... Vähä vaikee selittää ku oon ollu tos raflas 4 vuotta sillai säännöllisen epäsäännöllisesti ja ennen oon tykänny olla mut tää kesä oli yhtä helvettiä. Kaks kertaa oon tullu sillai kotiin et tuulikaappiin oon romahtanu itkeen...
 
ollaakohan me oltu samassa paikassa töissä! mä sain niin kauheen kammon että aion vaihtaa alaa! vaikka irtisanomisestani jo 1,5v niin välillä vieläkin nään painajaisia
 
Minäkin tein sen, vaikka en olisi toivonut tätä loppua työsuhteelleni. Tämä oli kuitenkin siistimpi lähtö, kuin potkut, koska merkit osoittivat, että minua yritettiin selvästi savustaa ulos.

Entinen työpaikkani myytiin, tulin ostettuna työntekijänä Vantaalla toimivaan LVI-alan yrityksen pääkonttoriin. Talousosastolla oli sopivasti tarjolla ostoreskontran äitiyslomansijaisuus, joka vaikutti sopivalta jatkolta uralleni. Sain kokea esimiehen ja pääkirjanpitäjän osalta törkeää painostamista ja erittäin alentuvaa suhtautumista heti alusta alkaen. Epäilen jopa pientä narsismia luonteessa. En kiistä tapahtuneita virheitä työssäni, mutta koin ne enemmänkin tottumattomuudesta kuin tahallisuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuviksi. Samalla yksityiselämässäni tapahtui raskaita asioita kahden läheisen ihmisen menetyksen takia. No kyllä kyllä, työ työnä ja yksityiselämä yksityiselämänä, mutta arvatkaa tunsinko itseni aika ajoin suojattomaksi? Olen edelleen silti vahva, itsenäinen, ehyt, terve ja kokonainen ihminen. Kaikki eivät olisi varmaan kestäneet sitä. Kyllä hyvän työnantajan pitäisi huomioida työntekijän henkinenkin puoli.

Päätökseni lähteä tein vähän aikaa sitten, kun tunsin, että tie nousi pystyyn edessäni. Silti se oli varmasti elämäni parhaimpia ratkaisuja: nyt minulla on hetki aikaa hengähtää, hoitaa yksityiselämäni asioita ja aloitella toisen alan opintoja avoimessa yliopistossa. Ehkä tulen joskus kiittelemään työnantajaani, mikäli tieni johtaa menestykseen, mutta yhä mietin keinoja varoittaa mahdollisia seuraajiani. Koen, että minulla on velvollisuuskin varoittaa.
 
Meillä kaikillon onneksi Ja ja ymmärtääkseni oikeus valita olotilamme... siis yksi joka on aikeissa tehdä saman twmpun, todennäköisestu vaan eri asiasta tai asioista... Ei jaksa vaan tätä oravanpyörää...
 
jaaha, oletkohan minun entinen työkaveri, itse irtisanoin itseni kans ravintola-alan yrityksestä melkein puoli vuotta sitten ja edelleen saan inhon väristyksiä muistellessa ja joskus öisin nään painajaisia. Alan vaihto edessä tämän takia.
 

Yhteistyössä