Irlanninterrieri?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jerkku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
tarvitsee paljon läheisyyttä ja sen energia on loputon. Setteri tarvitsee paljon liikuntaa ja virikkeitä jottei turhaudu. Mieluiten vapaana juoksentelua.setteri on vaikea koulutettava rotu Se on liian viisas vain tehdäkseen jotain miellyttääkseen omistajaansa. Ja melkoisia höseltäjiä.
 
Irskit ovat loputtoman uteliaita ja rohkeita koiria (eroja toki löytyy). Tarvitsee aktivointia tai muuten keksii puhaa itse...
Ovat ihmisystävällisiä, ei varsinaista palveluhalua, mutta oikein motivoituna oppii nopeasti. Metsästysviettiä voi olla.
Karva on trimmattava ja nyppimisen oppii helposti itsekin, kotikoiralle riittää 2-3 kertaa vuodessa. Hyvänä puolena on ettei karvaa pahemmin muuten irtoakkaan.
 
Mulle tulee mieleen, kun entisten mökkinaapureiden irlanninterrieri otti aina pipon kaikkien päästä. Oli muutenkin hauska veikko. Terriereiden tapaan voimakasluonteinen.
 
Irski(urokseni)) on aika vaikea luonteinen koira, ei mikään pehmo. Kotona mukava, mutta kun toisen uros koiran kanssa pitäisi olla 10m lähempänä alkaa armoton rähinä. Eli ei oikein voi harrastaa mitään, kun on tollasia ongelmia..ja oma yksilöni on vielä aika arkakin, eli ei ihan rotumääritelmän mukainen peloton..mutta näistäkin niin kuin kaikista muistakin roduista kaikki ovat yksilöjä tietenkin. Jos haluaa helpon koiran, kannattaa valita joku toinen rotu:)
 
Kannattaa siis valita kasvattaja hyvin, jos irskiin päätyy. Irskejä myös luonnetestataan mistä voi saada osviittaa sopivan koiruuden löytämiseen. :)
Kuten vieras20 totesikin arkuus ei kuulu Irskeille.
 
Meiltä löytyy yksi irskityttö, mahtava pakkaus! Ei mikään ihan helppo ole ollut, mutta kun nuoruusiän kaahotuksista on päästy eroon, niin todella toimiva otus. Kiva harrastuskoira, kun ei liian tiukkapipoisesti treenaa, rohkea, varma, utelias... Suosittelen, jos haluaa koiran, joka on aina messissä tekemässä, joka jaksaa lenkkeillä vaikka maailman tappiin asti ja jos itseltä löytyy kiinnostusta, aikaa ja halua kouluttaa koiraa. Ja huumorintajua ja hieman kieroa mieltäkin nämä vaatii, ovat meinaan pirun älykkäitä otuksia ;)
 
Meillä upea irski uros. Ollut todella helppo ja oppivainen kunhan johdonukaisuutta löytyy.
Toistaiseksi menee hyvin kaikkien koirien kanssa ja sosiaalistamiseen on tietysti panostettu. Uros nyt 9kk ja varsinainen lällykkä kotona, vauhtia ulkona riittää vaikka muille jakaa..
 
Minulla on murrosikäinen irski uros ja kaikki on mennyt todella mallikkaasti. Kuvittelin että, kun päädyn energiseen ja uteliaaseen irlanninterrieriin niin, sählystä tulee kotioloissa riittämään ainakin se ensimmäinen vuosi.
Sisäsiistiksi opittiin kohtalaisen nopeasti, samoin yksinolo kotona sujuu ilman tuhoja. Kengät, ja vain minun kengät ovat vaaravyöhykkeellä silloin kun tulen töistä kotiin ja koira on tervehtimisilakoinnista rauhoittunut. Silloin se nappaa kaikessa hiljaisuudessa sen päivän jaloissani hautuneen kengän ja alkaa nuoleskella ja järsiä sitä. Yhdet ovat tuhoutuneet, mutta kun tästä huonosta tavasta otin opikseni niin osaan pelastaa kengät ennen kuin se on myöhäistä.
Irskimme on aina valtavan iloinen ja tyytyväisen oloinen oloonsa. Ei kulje kotioloissa levottomana tai kärsimättömänä perässäni vaan osaa myös rauhoittua. Lasten kanssa se touhuaa todella mielellään.
Perus käytöstavat on opittu suht helposti vaikka minulla ei ole aiempaa erityistä kokemusta koirien kouluttamisesta. Yhteiskuntakelpoinen koira saatiin pienellä mutta määrätietoisella opettamisella, joka tietysti jatkuu vielä aikansa.
Irskimme on takuulla aina koirapuiston iloisimpia otuksia joka houkuttelee kaikkia leikkiin, pitää itsensä sekä muut taukoamattomasti liikkeessä ja väistää heti rähinöitsijöitä pysymällä poissa niiden nuuhkimisetäisyydeltä.
Herkkävatsainen koiramme jostain syystä on ja oksentaa helposti jos on vähänkin ylensyönyt. Hihnassa vetäminen on päivittäin lenkin ensimmäisen 500m ajan ongelma, kunnes taas koira muistaa ettei se kannata. Nämä taitaakin olla ainoat huonot ominaisuudet iloisessa ystävässämme.
Ja turkista vielä, uskomatonta mutta totta on se ettei karvaa todellakaan lähde juuri lainkaan. Toki turkkia pitää nyppiä silloin tällöin rodun ohjeiden mukaisesti jotta koira pysyy siistinä.
 
Meiltä löytyy yksi irskityttö, mahtava pakkaus! Ei mikään ihan helppo ole ollut, mutta kun nuoruusiän kaahotuksista on päästy eroon, niin todella toimiva otus. Kiva harrastuskoira, kun ei liian tiukkapipoisesti treenaa, rohkea, varma, utelias... Suosittelen, jos haluaa koiran, joka on aina messissä tekemässä, joka jaksaa lenkkeillä vaikka maailman tappiin asti ja jos itseltä löytyy kiinnostusta, aikaa ja halua kouluttaa koiraa. Ja huumorintajua ja hieman kieroa mieltäkin nämä vaatii, ovat meinaan pirun älykkäitä otuksia
Kiva kuulla nartusta. Itse olen hankkimassa narttupentua. Tarkoitus olisi ohjata häntä niin, että on ainakin metsässä vapaana. Kolmen karkkarin(mäyräkoira) olen saanut kasvatettua niin, että kulkevat vapaana jopa jalkakäytävällä. Onhan siinä työtä, mutta tykkään puljata koiran kanssa ulkona. Toivon, että saan irskitytön ja että jaksan häntä yhteistyössä opettaa. Tietysti, ettei laki unohtuisi, kytken koiran aina, kun tulee vastaan ihmisiä ja koiria. En kaipaa pehmeää koiraa, labbis mulla on ollut nuorena. Hän oli jäljillä käyttövalio. Nyt ei sellaist tavoitetta enää. Kunhan saan lenkkikaverin ja välillä jotain vähän haastavampaakin joukkoon.
 

Yhteistyössä