Irlanninsetterin omistajat tähän pinoon!

Muita punanuttujen onnellisia omistajia?? Täällä vuoden ikäinen setteri poitsu emäntineen kyselee =)

Harrastetaan lenkkeilyä ja viikottain käydään kunnon metsälenkeillä jossa voi kirmailla vapaana monen monta kilometriä,myös palloleikit on meidän herralle IN näyttelyissäkin silloin tällöin tulee käytyä mutta sellanen kunnon näyttelykärpänen ei ole päässyt purasemaan vaikka ihan hyvää menestystä on saavuttanutkin.

Perheeseemme kuuluu myös 5kk ikäinen tytär sekä avomies :heart:

 

Meiltä löytyy 5v punanuttu uros. Näyttelyitä eri harrasteta, ei ole päässyt sellainen kärpänen koskaan puremaan. Lähinnä lenkkeillään ja leikitään, täällä myös pallo ja keppileikit on suurta huutoa.

Perheeseen kuuluu lisäksi avomies ja masussa esikoinen rv 5+3. Mitenkäs koira on suhtautunut uuteen perheenjäseneen teillä? On kyllä koirakin vielä niin nuori ettei ole kovin pahasti varmaan kaavoihinsa kerenny kangistua..

 

On suhtautunut vauvaan tosi hyvin,ehkä alussa oli vähän sellasta mustasukkasuutta ja mielenosottamista havaittavissa mutta ajan kanssa sekin sit meni ohi kun huomasi että siitä kyllä tykätään samalla lailla kuin ennenkin Välillä käy nuolasemassa kädestä tai korvasta ja nyt olen huomannu uutena piirteenä että vähän alkaa jopa vahtia lasta kun esim sitterissä istuu.Silloin koirakin yleensä makaa ihan siinä vieressä,sama juttu jos tyttö on lattialla.Varovainen saa tietenkin vähän aina olla kun tuo koiruus on etenkin innostuessaan sellanen hötäle ettei sit älyä varoa yhtään..Mitään ei onneks ole sattunut! Kiva kun vastasit,ajattelin jo ettei täällä pyöri ketään kyseisen rodun omistavaa tai sit ei vaan viitsi vastata =)

Onnea teille raskautesi johdosta ja toivottavasti raskaus sujuisi hyvin loppuun asti

=)

 

Marianne, ihan pakko kysyä, kun kerroit, että koirasi lenkkeilee vapaana. Veljeni perheeseen hankittiin irlanninsetteri vuosi sitten ja kasvattaja oli nimenomaisesti heille painottanut, että koiraa ei saa päästää irti. Ei kuulemma tule enää oskaan takaisin.

Onko tällainen jotenkin yleistäkin rotunne keskuudessa vai vaan yhden kasvattajan omituinen käsitys?

Itselläni on kovan metsästysvietin terrieri, jota pidän kyllä metsälenkeillä irti. Koira on opetettu tulemaan luokse jo ihan pienenä pentuna, niinkuin minusta pitää jokainen koira. Ei ole koskaan karannut, vaikka siis metsästysviettiä on. Ja setterihän on alunperin lintukoira, jonka ei edes pitäisi karata...

Olen huolestuneena sivusta seurannut tuon setterin kasvatusta kasvattajan oppien mukaan, koska se ei siis ole koskaan saanut olla irti eikä luoksetuloa näinollen ole opetettu. Tällä tekniikalla se on kyllä kova karkailemaan, jos tilaisuus siihen tulee (ihme...?)

 

Hei pompelmo.

Kuulostaapa tosiaan oudolta tuollainen ohje. Meillä siis 5v setteriuros ja on koko pienen ikänsä kyllä juoksennellut vapaana metsissä. Meidän koiralle ainakin tuo juokseminen on ihan elinehto, ainoastaan vapaana se saa akkujaan purettua ja nauttii täysin siemauksin ulkoilusta. Koira ei tosiaan ole koskaan karannut, joskus tehnyt pidemmän lenkin esim. jäniksen perässä mutta aina tulee takaisin pian ku huutelee. Eli ei tosiaan ole tuollainen yleistä ja minua myös kauhistuttaa ettei koira jolla on niin valtavasti energiaa kuin setterillä pääse koskaan sitä kuluttamaan vapaana juoksenteluun. Varmasti koira helpommin myös sitten karkaa jos ei ollenkaan luvan kanssa pääse vapaaksi.

Olen osallistunut jonkin verran setteritoimintaan lähinnä lenkkeilyn muodossa. Joskus lenkillä on ollut 14 setteriä kerralla ja kaikki ovat sulassa sovussa juosseet vapaana. Ja kaikki 14 setteriä ovat myös lenkin päätyttyä tulleet takaisin.

En myöskään ole koskaan moista ohjetta kuullut kenenkään lausuneen. Koirahan oppii kyllä tulemaan luokse kun se pienestä pitäen siihen opetetaan.

Kauhistunut siis olen tuosta. En voisi kuvitella että menisi viikkoakaan että koira ei pääsisi irti juoksentelemaan ja pyritään mahdollisimman usein käymään lenkillä metsässä tai maastossa missä se on mahdollista. Tässä hiukan kommenttia mitä mieltä minä olen.

 

Olivia, olen kanssasi ihan samaa mieltä. Kesäpaikallammekin, jossa oma koirani on aina irti meren rannalla juoksemassa ja nauttii siitä täysin rinnoin, tuo onneton setterin pentu on flexin päässä. Eräs hyvin tunnettu settereitäkin kasvattanut koirakouluttaja kertoikin minulle, että hän uskoo, että ko. koiran kanssa tulee vakavia ongelmia 1,5 vuoden iässä, jos se ei saa purkaa akkujaan juoksemiseen. Pelkään, että niin tosiaan vielä käy.

 

Kyllä tää rotu on niin täynnä energiaa ja sähköä että hyppii seinille jos ei pääse vapaana juioksemaan metsiin ainakin pari kolme kertaa viikossa,pelkät hihnalenkit ei todellakaan irkulle riitä.Me käydään yleensä parin tunnin metsälenkkejä jossa se voi vapaana juosta ja kyllä se silminnähden nauttii siitä =) ! En ole minäkään ikinä kuullut tuollaista ohjetta keneltäkään,päinvastoin on vaan kehotettu pitämään niin paljon vapaana kun mahdollista.Onneksi me päästään metsään tosi usein,matka ei ole este vaikkei ihan maalla asutakaan.Ikinä ei ole mitään ongelmia ollut kun poitsu on vapaana ollut,välillä häviää vähän etemmäs tutkimaan jotain jäniksen hajuja metsissä mutta juioksee heti minun luo jos huomaa että olen hävinnyt näköpiiristä =) Meidän poitsu on nyt 1,5v kohta ja ainakin itse olen huomannut että nyt sitä järkeä alkaa tulla sinne pääkuoreen,ei ole enää ihan sellanen kohelo kun nuorempana.

 

Kuulostaa erittäin kummalliselta, kaikki kirjallisuus, yhdistykset yms painottaa liikunnan tärkeyttä!! Itse olen lukenut, että juokseminen on setterille yhtä tärkeää kuin syöminen. Onkohan veljesi ollenkaan perehtynyt settereihin, tavannut muita kasvattajia tai settereiden omistajia..ollut näytteilyissä, tapaamisissa? Toivottavasti voit puuttua asiaan, ettei mene hieno koira pilalle..sehän on ihan luotu juoksemaan villinä ja vapaana! Oma pun.irl.setterini täyttää syksyllä 10v ja juoksu maistuu edelleen..

 

Mun eka oma koira oli irlanninsetteri.
Ihan uskomaton tapaus. siinä oli 12-vuotiaalle melkonen työmaa koulutettavaksi. Me treenattiin Tokoa ja agilityä pääasiallisesti. Ja näyttelyitä kokeiltiin.
Ihan uskomattoman älykäs ja juonikas tapaus..

Ja vapaana juoksi.. Ei olis muuten nahoissaan pysyny ellei olisi saanut päästellä höyryjä ulos. Koulutusta vaati kyllä ja yhtä juonikasta sellaista kuin koira itsekin oli.
Sitten jouduttiin koira lopettaan ja vaihdoin astetta helpompiin treenattaviin (dobberiin ja sakemanniin :saint: ).
Vielä mä otan ittelleni setterin,joskus jonain päivänä

 

Heippa hei!
Tämähän mukava ylläri että irkkuomistajiakin on palstalla
Meillä löytyy toisena koirana punainen karvalapsi, 3-vuotias neiti. Ollaan aikalailla aktiivisia koiraharrastajia molemmat, mies sekä minä, omien hauvojen lisäksi koitan liikuttaa ja aktivoida alueemme muitakin setteristejä niin usein kuin vain mahdollista. Ja näytelmissäkin ollaan juostu myös ihan mukavalla menestyksellä.

Olen samaa mieltä tuosta irtijuoksutus asiasta kuin näemmä moni muukin setterin omistava, tai omistanut. Setterin kuuluu saada juosta irti ja mikäli se on siihen tottunut, ei se ole mikään ongelma. Meillä on molemmat karvalapset oppineet pennusta pitäen olemaan vapaana kiltisti ja karkaaminen tms ei ole ikinä tullut edes mieleenikään.

Punainen on meidän rotu, yksi sellainen lisää meinasi tulla koiralaumaan nyt keväällä.. mutta onneksi sopivaa pentua en mielestäni löytänyt. --- Onneksi siis sen suhteen että nyt odotellaan hyvää vauhtia "karvatonta lasta", rv 6+4 menossa. Jos kaikki menee nappiin, niin olisi siinä ollut punaisen setterikakaran ja vaavin kanssa melkoinen show pystyssä

Koirat ihmettelevät kun mamma yökkii pitkin aamua. Ressukat koittaavat selvästi lohduttaa... :saint: hellät kuolapusut eivät nyt vaan oikein tunnu jännä-juttu auttavan :x

 

Onkohan veljesi ollenkaan perehtynyt settereihin, tavannut muita kasvattajia tai settereiden omistajia..ollut näytteilyissä, tapaamisissa? Toivottavasti voit puuttua asiaan, ettei mene hieno koira pilalle..sehän on ihan luotu juoksemaan villinä ja vapaana! Oma pun.irl.setterini täyttää syksyllä 10v ja juoksu maistuu edelleen..

Eipä valitettevasti ole perehtynyt eikä ole tekemisissä muiden samaa rotua kasvattavien tai omistavien kanssa. Taidettiin koira valita ulkonäön perusteella. Valitetettavasti puuttumisellani ei ole mitään merkitystä eli eivät ota neuvoja kuuleviin korviinsakaan. Surullista sinänsä, kun alunperin koiraa oltiin hankkimassa 14 v tytölle agilitykoiraksi ja muuhun harrastukseen. No, rotuvalinta ei tietenkään ole paras mahdollinen agilityyn, mutta voi sen kanssa kaikkea muuta harrastaa.

Kuulin juuri viikonloppuna "kautta rantain" että koirasta luopumista jo harkitaan, koska se karkaa koko ajan kylille ja on muutenkin vaikeahoitoinen. Voi kun voisinkin pelastaa sen meille, mutta en taida viitsiä ottaa, kun aika ei riitä sen kunnolla kouluttamiseen.

Katsotaan nyt, kuinka käy. Parasta koiralle olisi löytää kunnon koti, jossa se saa toteuttaa itseään.

 

Otti minkä koiran tahansa pitäisi aina etukäteen tutustua kyseiseen rotuun etukäteen ja hankkia niin paljon tietoa kuin mahdollista,silloin ei tule ikäviä yllätyksiä kun ei pystykään vastaamaan koiran tarpeisiin.Miehelläni oli irkku aiemminkin ja sitä kautta minä tutustuin tähän rotuun ja halusin sitten"oman"samanlaisen kun miehen koirasta jouduttiin luopumaan kasvaimen takia Jos minulla ei olisi mahdollista käydä pitkillä metsälenkeillä ja uimassa ym koiran kanssa niin silloin olisin varmaan ottanut jonkun muun eläimen,vaikka kanin =) Minusta kaikki koirat tarttee säännöllisesti sitä vapaana juoksemista,se on parasta liikuntaa! Meidän koiruus on ihan hullu uimaan,hakee mitä tahansa mistä asti järveä tahansa jos heittää,ollaankin aateltu että eräs tuttumme saisi siitä todella hyvän koiran lainaksi lintumetsälle kun vähän vaan kouluttaisi vielä.

Toivottavasti Pompelmo veljesi löytää koiralleen sellaisen aktiivisen,ulkoilmaihmisten kodin jossa sen hieno luonne pääsee oikeuksiinsa.

 

Meiltäkin löytyy punainen karvanapero :heart:
http://eevineiti.suntuubi.com

Piiju, mahdoinkohan ihan tunnistaa sut nyt? Onko teidän toinen karvalapsenne ESS?
Onnea odotukseen, ja jarrusukkia!! :flower:

 

MendedHearts ihana tuo teidän Eevi :heart: Aina kun näen setterin pennun tulee ihan mieletön setterivauvakuume,sitten tulen järkiini kun mietin mikä työ siinä olisi kun olisi jo ennestään yksi kouho setteri ja lisäksi rasavilli pentu sekä puolivuotias tytönnapero =) Mutta ehkä sitten joskus hankitaan vielä poitsulle kaveri,kuka tietää.. B)

 

marianne, hän on kyllä varsin valloittava tapaus! :heart: Meillä oli ennen kultainen (nukkui pois n.vuosi sitten), ja nyt kaipasin hieman lisää tuota räjähtävää energiaa, ja sitä kyllä löytyy... Kyllä tämä on se mun rotuni, vaikka töitä pitää kyllä tehdä ihan todenteolla, että saa tämän pienen opetettua tavoille Välillä menee loistavasti, välillä ihan penkin alle, riippuu ihan Eevin mielentilasta

 

Miehelläni oli ennestään irlanninsetteri joten tiesin kyllä mihin ryhdyn kun tätä kaveria halusin =) Tosin Aku oli huomattavasti rauhallisempi luonne,sellanen lullukka :heart: Ikääkin tosin oli päälle 10v joten sekin tasoittaa vähän.Irkku oli meille(tai ennemminkin minulle)sopiva valinta koska tykkään liikkua paljon luonnossa ja olen muutenkin liikunnaliinen,mikään sohvakoira ei oikein meille sovikaan.

Kaveriksi tämäkin meille tuli,ja hyvä kamu onkin =) Sillontällöin käy näyttelyissä tuttavapariskunnan toimesta jotka kiertää näyttelyitä millon missäkin omien koiriensa kanssa,meillä itsellään ei sellasta näyttelykipinää oo syttyny.Mutta ihan hyvällä menestyksellä on niissä tähän asti piipahtanut esittäytymässä.