Pirunpelto: ainakin mulle sanottiin että mitään virhettä ei ollut tapahtunut, mutta silti esimerkiksi selkeää vuotokohtaa ei löytynyt että mihin olisi "sohaistu" niin että sisäinen verenvuoto tuli. Itse olin niin muissa maailmoissa alhaisen hemoglobiinin ja kipujen vuoksi etten paljoakaan edes muista. Vasta sen jälkeen kun mut leikattiin ja veret imettiin mut vatsalaukusta pois niin aloin palata tähän maailmaan (joka siis tehtiin vasta noin viikko keräyspäivän jälkeen) joten aika paljon meni ihan totaalisesti sumussa.
Jokunen munasolu saatiin juu, mutta vain 2 hedelmöittyi. Ne pakastettiin, koska makasin sairaalassa. Toinen siirrettiin sitten joidenkin kuukausien päästä kun toivuin, ja siitä alkoi raskaus ja se raskaus leikkii nyt täällä kotona. Toinen alkio siirrettiin tämän vuoden elokuussa ja siitä tuli negatiivinen raskaustesti elämä olisikin ollut helppoa jos se toinenkin olisi jaksanut kiinnittyä ja alkaa kasvamaan, mutta ei meitä niin helpolla päästetty. Toki tietysti olen maailman kiitollisin edes tuosta yhdestä PAS -lapsesta, joka kotona on. Monilla ei ole sitäkään. Lähinnä kiroan itseni siitä, että aloin näin kovasti tahtoa toista lasta. Taas käyn kuitenkin läpi samat tunteet ja pettymykset kun ekaa yritettäessä (silloin tehtiin 2 inseminaatioita joista negat). Tällä kertaa jopa pahemmat pettymykset jos nyt käy niin etten sitä toista saakaan ollenkaan. Tai sitten se ei olisi kokonaan meidän.
Itkettää, vituttaa, ja nää alkaneet menkatkin sattuu
Mutta kuten sanoit, kyllä kaikki vielä joskus järjestyy. Jotenkin. Kiitos pirunpelto <3
Jokunen munasolu saatiin juu, mutta vain 2 hedelmöittyi. Ne pakastettiin, koska makasin sairaalassa. Toinen siirrettiin sitten joidenkin kuukausien päästä kun toivuin, ja siitä alkoi raskaus ja se raskaus leikkii nyt täällä kotona. Toinen alkio siirrettiin tämän vuoden elokuussa ja siitä tuli negatiivinen raskaustesti elämä olisikin ollut helppoa jos se toinenkin olisi jaksanut kiinnittyä ja alkaa kasvamaan, mutta ei meitä niin helpolla päästetty. Toki tietysti olen maailman kiitollisin edes tuosta yhdestä PAS -lapsesta, joka kotona on. Monilla ei ole sitäkään. Lähinnä kiroan itseni siitä, että aloin näin kovasti tahtoa toista lasta. Taas käyn kuitenkin läpi samat tunteet ja pettymykset kun ekaa yritettäessä (silloin tehtiin 2 inseminaatioita joista negat). Tällä kertaa jopa pahemmat pettymykset jos nyt käy niin etten sitä toista saakaan ollenkaan. Tai sitten se ei olisi kokonaan meidän.
Itkettää, vituttaa, ja nää alkaneet menkatkin sattuu
Mutta kuten sanoit, kyllä kaikki vielä joskus järjestyy. Jotenkin. Kiitos pirunpelto <3