Innolla synnytystä odottavat?

Itelläni on rv37+0 menossa, ja en jaksas millään oottaa et PÄÄSEN synnyttämään... En tiiä oonko jotenkin outo, mut en osaa oikein mitenkään pelätä sitä tai jännittää, vaikka tiedän kyllä hyvin kaikki riskit ym. mitä siihen voi liittyy...

Käytiin tossa eilen synnäriinkin tutustumassa, ja siellä ne paikat ja ihmiset näytti tosi mukaville! Täytyy myöntää et olin kyllä aika positiivisesti yllätyny!!:saint: Ja tiedän kyllä et siitä voi tulla painajainen ja kaikki voi mennä pieleen, mut jotenki se ei vaan vaikuta...

Oon päättäny koittaa selvitä koko toimituksesta ilman epiduraalia, ihan vaan lämmön, veden ja muiden kivunlievitysten avulla... =)

Onko muita innolla odottavia? Vai oonko jotenkin outo!?!

 

Mä oon saanut jo molemmat lapset mut molempia lähdin innolla synnyttään Olen jotenkin masokisti mutta vaikka esikoisen synnytys olikin katastrofi niin synnyttäminen on ihanaa Toisen synnytys olikin sitten upea luomusynnytys, esikoisesta sain epiduraalin (ei ollut sekään kamala) mutta luomuna oli upeaa

Onnea synnytykseen! Sinne kannattaakin mennä ilman odotuksia ja positiivisella mielellä, eikä ottaa itseensä kaikkea mitä joku sanoo tai tekee niin jää hyvä kokemus ja mieli :flower:

 

samat fiilikset täällä. hetkittäin myönnän että iskee jännitys päälle mutta yleisesti ottaen odotan innolla synnytystä. nyt rv38+6 ja justiinsa oon lähdössä terkkarille. kieltämättä jänskättää löytyykö pissasta valkuaista, eilen kun päätä vähän jomotti. ja aamulla heräsin suppareihin, jospa nyt ei tarttis ihan ikuisuuksia enää odottaa =)

 

Synnytystä ootan minäki ku kuuta nousevaa Vaikka edellinen oliki pitkä ja tuskainen.

 

Kummallinen tuo ihmismieli, vaikka edellinen olis menny melkeenpä mitenpäin vaan, nii kyllä sitä taas odottaa kuin kuuta nousevaa

 

mä ainakin odotan synnytystä innolla tässä vaiheessa (muistuttakaa mua tästä kun kivut kovimmillaan ja haluan kuolla )! aktiivista synnytystä haluaisin, mahdollisimman paljon ylhäällä ja liikkeellä ja vesikin vaihtoehto. kivunlievitystä olen valmis ottamaan mutta en tiedä missä muodossa... epiduraali ei taida käydä yhteen noitten muitten toivomuksien suhteen... ilokaasua tai pistoksia en halua... että se jää nähtäväksi. mutta tässä vaiheessa odotan kovasti päästä synnyttämään että saisi tietää minkälaista se on ja tietty saada oma nyytti kainaloon :heart: vielä tosin joudun odottamaan 2 kk...

mindi + maha-asukki rv 32

 

Minä taas odottelen synnytystä pelonsekaisella mielellä... :/ Lähinnä se synnytyskipu pelottaa vaikka kaikki kivunlievityskeinot kyllä tiedossa.ELI TÄNNE KAIVATTAISIIN NYT KOVASTI ROHKAISUA!!! \|O Rv 39 jo menossa,joten synnytys mahdollinen ihan koska vaan...

 

Odotan ku kuuta nousevaa. Silläkin uhalla vaikka viimeks tiuskasin kätilölle et ei v*ttu enää ikinä :ashamed:

rv 34

 

Minen koskaan tajunnut pelätä taikka jännittää tuota synnyttämistä, eikä se nyt sinäänsä mikään ongelma ollutkaan (vaikka tottakai se sattui, muttei sitä enää sitten muista kun on vauva sylissä...)
Ja tokasinkin kätilötädille pojan synnyttyä että kyllä tämän voisi tehdä joskus uudestaankin

Nyt on toinen riisi masussa ja minusta on ihan hauska lähteä taas synnyttämään, se on kivulias, mutta todella upea kokemus!

 

Kipu on mullakin ainoa syy miksi pelkään synnytystä jonkin verran. Mutta koetan ajatella, että jos selvisin siitä eka kerralla, niin selviän siitä kyllä uudelleen. Eka synnytystä en pelänny etukäteen ollenkaan.. Vaikka ne kivut saattaa olla uskomattomat, niin kyllä me naiset ollaan kans B)

 

Kiva lukea välillä positiivistakin synnytyksestä Olin jo vähän masentua kun lueskelin pelkkää negatiivista liittyen synnytykseen ja kätilöiden käyttäytymiseen sairaalassa.

Olen rv 25+6 enkä ole vielä kummemmin synnytystäni ajatellut. Olisi tosin mukavaa lukea ja kuullaa positiivisia ajatuksia synnytyksestä, sillä itse (ainakin vielä tässä vaiheessa ) olen innolla menossa synnyttämään!

 

Juu,aika on kullannut synnytysmuistot niin ettei millään malttais odottaa että pääsee taas synnyttämään Vielä on kuitenkin matkaa siihen pisteeseen
T.Jiminäiskä ja peukaloinen rv 25+5

 

minä odotan innolla enää 3 viikkoa ja 2 pv laskettuun aikaan. :kieh:

 

Täälläkin odotetaan synnytyksen alkamista ihan tosissaan!!
Nyt rv 41+0 ja välillä antaa merkkejä, mutta siihen sitten jääkin.

Toivon, että saan synnyttää alateitse ja että synnytys käynnistyy luonnollisesti.
Pelkään, että joudutaan käynnistämään tai vielä enemmän pelkään sektiota. Itse leikkaus ei pelota, vaan se että jos joudun luopumaan toiveestani alatiesynnytyksen suhteen :'(

Toivottavasti vauva ei ole jo liian iso tulemaan alakautta.

 

itse odotin erittäin innolla synnytystä.....olen aina halunnut synnyttämään, ennen jo kuin aloin edes odottamaan vauvaa. olen tuntenut että se kuuluu minun naiseuteeni ja henkiseen kasvuuni vahvasti. olen myös aina ajatellut että synnytys kokemuksena vahvistaa entisestään mieheni ja minun välistä sidettä. näin myös tapahtui. vaikka synnytys olikin eeeerittäin pitkä kokemus ja kivut kovat....en koe edelleenkään synnytystä kipeänä tai kauheana kokemuksena. tosin ponnistusvaihe oli jotain järkyttävää... \|O
poika kolme kuukautta ja mietimme mieheni kanssa sopivaa ehkäisykeino seuraavaksi muutamaksi vuodeksi....tosin minä olen alkanut hieman empimään, että jos kokeiltas ilman ehkäsyä.....

 

Mä oon sitte kans outo
Nyt viikkoja 15+5 ja malttamattomana odotan jo laitokselle pääsyä....haluis niin kovasti jo tän käärön syliin
Mut kyl tää aika menee tosi nopeesti =)