Toggle sidebar

Inhottavaa kun vanhemmiten tulee kyyniseksi ja katkeraksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja höh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

höh

Vieras
joo, tottakai tulee huumoriakin ja sanavalmiutta ihmiseen näin keski-iän kynnyksellä. Itsevarmuutta. Jotain hyvääkin siis.

Mutta enemmän ikä on negatiivista. Minä kuten muutkin vanhemmat ihmiset olemme paljon katkerampia ja inhottavampia ihmisiä kuin parikymppiset nuoret.

Esim. minä kun näen jollain niitä me and i kolttuja, lähestulkoon oksennan ja ajattelen, että siinä on taas erään äidin lapsi. Osaan siitä koltusta muka kuvitella että

1. lapsen äiti käyttää suuren osan päivästä miettien mitä muut ajattelevat hänen lapsesta ja että onko hän siististi pukeutunut, erittäin pinnallista mielestäni.

2. lapsen äiti on joko lastentarhanopettaja tai yrittäjän vaimo tai

3. lapselle on opetettu miten ollaan ulkoisesti kauniisti ja miten kuuluu käyttäytyä ja erittäin tärkeää että oppii varhain lukemaan ym. tiedollisen puolen.

4. lapselle opetetan että on ihmisiä, joita kannattaa nuolla ja joitain ketä ei kannata.
lapselle valitaan vanhempien puolesta ystävät, joiden vanhempiin lapsen vanhemmatkin tutustuvat ja se ulkopuolelle jäävä maailma, on sellaista vähempiarvoista. seula on tarkka, rahallisesti pitää mennä hyvin ja muutenkin olla samanlaista nuoleskelevaa porukkaa.
 
En ole huomannut samaa. Täytän ensi kuussa 48 vuotta ja musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä leppoisammin suhtaudun kaikkeen elämässä. Myös muihin ihmisiin. Asiat, joita 30 vuotta sitten saattoi kauhistella tai joiden suhteen oli mielipiteissään aivan ehdoton, aiheuttavat nykyään hyväntahtoista hymyilyä. Ylipäätään on tullut sellainen ajattelutapa, että mikään ei luultavasti ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.
 
En ole huomannut samaa. Täytän ensi kuussa 48 vuotta ja musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä leppoisammin suhtaudun kaikkeen elämässä. Myös muihin ihmisiin. Asiat, joita 30 vuotta sitten saattoi kauhistella tai joiden suhteen oli mielipiteissään aivan ehdoton, aiheuttavat nykyään hyväntahtoista hymyilyä. Ylipäätään on tullut sellainen ajattelutapa, että mikään ei luultavasti ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
En ole minäkään huomannut. En edes lapsilla niitä meandin kuteita, saati että lokeroisin jonkun vaatetuksen perusteella.
Click to expand...
Osittain syy voi olla just sinä, ettei edes tunnista lasten päällä olevia merkkivaatteita. Ei edes silloin, jos ne vaatteet esittelisivät itsensä ääneen. Sitä ajattelisi vain, että mikä ihmeen meandi. Tosin tunnustettakoon, että palstan ansiosta olen oppinut huomaamaan, jos vastaantulevan lapsen haalarissa lukee "Reimatec".

 
Minä en ole mielestäni muuttunut tässä keski-ikäistyessäni katkerammaksi, pikemminkin päinvastoin.
Ollessani kaikkitietävä kaksikymppinen oli kyynisyydelläkin tai ainakin näennäisellä sellaisella suurempi osuus ajatusmaailmaani.

Minä en varmaan tunnistaisi edes meandi vaatteita, joten niitten perustella en voisi kyllä ketään lokeroida.
 
No täytyy sanoa, että mun korviin tuo kuulostaa todella oudolta. Itse olen oppinut ottamaan asiat rennommin. Toisaalta en ole koskaan kummemmin välittänyt muiden ihmisten asioista. Omissa on tarpeeksi ollut. Muut saavat hoitaa elämänsä niin kuin itse haluavat, niin teen minäkin.

Parikymppisenä maailma oli mustavalkoinen. Enää ei. Kun itsekin on todennut, että ei se elämä aina mene niin kuin itse suunnittelee.
 
Jaa. Ehken 32v iässä ole vielä riittävän vanha tuohon?

Mutta veikkaan kanssa että iän myötä sitä vaan oppii ottamaan asioita rennommin jne. Muutenkin huvittava kuvitelma että josksu oikeasti jaksaisin nähdä päänvaivaa toisten lasten pukeutumiseesta. :D Paitsi korkeintaan siinä määrin että jos näen jonkun kivan vaatteen, voin kysyä mistä se on hankittu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
En ole huomannut samaa. Täytän ensi kuussa 48 vuotta ja musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä leppoisammin suhtaudun kaikkeen elämässä. Myös muihin ihmisiin. Asiat, joita 30 vuotta sitten saattoi kauhistella tai joiden suhteen oli mielipiteissään aivan ehdoton, aiheuttavat nykyään hyväntahtoista hymyilyä. Ylipäätään on tullut sellainen ajattelutapa, että mikään ei luultavasti ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.
Click to expand...


Minä täytän seuraavaksi 43v, ja täysi peesi sanoihisi :)

Nykyään työskentelen murrosikäisten ja vähän vanhempien kanssa, ja kyllä joskus tunneilla hämmästyttää ja hymyilyttää se valtava ehdottomuus... Ja nostalgia hiipii mieleen-tuollainen sitä kai minäkin olin :)

Nykyään on paljon, paljon helpompaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
En ole huomannut samaa. Täytän ensi kuussa 48 vuotta ja musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä leppoisammin suhtaudun kaikkeen elämässä. Myös muihin ihmisiin. Asiat, joita 30 vuotta sitten saattoi kauhistella tai joiden suhteen oli mielipiteissään aivan ehdoton, aiheuttavat nykyään hyväntahtoista hymyilyä. Ylipäätään on tullut sellainen ajattelutapa, että mikään ei luultavasti ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.
Click to expand...

Peesi tähän, vaikka olenkin vasta 31v :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Minä en ole mielestäni muuttunut tässä keski-ikäistyessäni katkerammaksi, pikemminkin päinvastoin.
Ollessani kaikkitietävä kaksikymppinen oli kyynisyydelläkin tai ainakin näennäisellä sellaisella suurempi osuus ajatusmaailmaani.

Minä en varmaan tunnistaisi edes meandi vaatteita, joten niitten perustella en voisi kyllä ketään lokeroida.
Click to expand...


Minä tunnistan ne koska kävin kutsuilla kun miniä sellaiset piti. Ja lapsillani on kyllä ollut reimatec-haalareita. Kuopuksen syystakki taitaa olla sitä. Paremmin kyllä tunnistan "maailmanmerkit", mutten kyllä lähde toista arvioimaan vaatemerkin mukaan.

Niin, ja mulla ei piippaa "tuolla lapsella on meandikuteet"-varoitus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
En ole huomannut samaa. Täytän ensi kuussa 48 vuotta ja musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä leppoisammin suhtaudun kaikkeen elämässä. Myös muihin ihmisiin. Asiat, joita 30 vuotta sitten saattoi kauhistella tai joiden suhteen oli mielipiteissään aivan ehdoton, aiheuttavat nykyään hyväntahtoista hymyilyä. Ylipäätään on tullut sellainen ajattelutapa, että mikään ei luultavasti ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää.
Click to expand...

Mina tulen tahan kimppaan. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
En ole minäkään huomannut. En edes lapsilla niitä meandin kuteita, saati että lokeroisin jonkun vaatetuksen perusteella.
Click to expand...
Osittain syy voi olla just sinä, ettei edes tunnista lasten päällä olevia merkkivaatteita. Ei edes silloin, jos ne vaatteet esittelisivät itsensä ääneen. Sitä ajattelisi vain, että mikä ihmeen meandi. Tosin tunnustettakoon, että palstan ansiosta olen oppinut huomaamaan, jos vastaantulevan lapsen haalarissa lukee "Reimatec".
Click to expand...

Siis kyllä mä ne tunnistan, mutta en huomaa niitä niin että se häiritsisi mun sielunrauhaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Huuhkajatar:
Siis kyllä mä ne tunnistan, mutta en huomaa niitä niin että se häiritsisi mun sielunrauhaa.
Click to expand...
Mä tunnistan vain Reimatecin. Ja silloinkin vain, jos Reimatec lukee puvussa. Jos joku kiinnittäisi Reimatec-merkin halpahallin alennusmyyntipukuun, en erottaisi pukua aidosta.

Kun näen lapsen Reimatec-puvussa, laitan virtuaalisen kaksplus-sädekehän lapsen äidin pään päälle.
 
Kyllä minäkin Reimatecin tunnistan, ja ehkäpä muutamia muita ulkoilupukuja, niihin on logot tai
tuotenimet yleensä ommeltu/painettu ihan näkyvästi.
Pelkän vaatetuksen perustella en lähtisi lokeroimaan äitiä tai lasta.
 
Mä en katso mitä lapsilla on päällään jos vaatteet ovat puhtaat ja siistit noin niin kuin yleensä.
Enkä muodosta nykypäivänä, keski-iän kynnyksellä, enää ihmisistä kuvaa pelkän vaatetuksen perusteella.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa