Inhottava äiti

[paska mikä paska]

Mä oon inhottava äiti, tuntuu, että olen koko tän vuoden ajan vaan huutanut ja raivonnut.

Kun oli vain yksi lapsi, olin mielestäni hyvä äiti. Jaksoin touhuta ja olla iloinen. Kun toinen syntyi, tuntuu, että olen muuttunut ihan kamalaksi ja esikoinen sekoaa, kun äiti on yhtäkkiä ihan raivohullu ja aina väsynyt.

Ja lapset ovat kuitenkin helppoja tapauksia, nukkuvat ja syövät jne., silti olen tälläinen paska. Olen aina vihainen ja pienetkin kiusanteot ja kiukuttelut saavat mut raivon valtaan.

Ei mulla muuta.

 

["nora"]

masennusta?

 

[Heinekeeni]

Kuulostat väsyneeltä/masentuneelta. Minullakin oli tuollainen vaihe, mutta nyt olen saanut ladattua akkuja ja kärsivällisyyttä on alkanut riittää.

 

[Karju]

Onkos sulla omaa aikaa? Kyllä ne seinät kaatuu päälle, jos ei välillä pääse tuulettumaan.

 

["Hmm"]

Mene hoitoon

 

[vaikea tapaus]

Mullakin on ollut samaa. ja siitä huono omatunto. Pyydän kuitenki aina anteeks ja sanon ettei se ollut lasten syytä. Oon kyllä ollut aika väsynyt kun kärsin kroonisista kivuista ja unettomuudesta

 

[Nukuttaja]

Joo kyllä se elämä on yhden kans niin helppoa ja ihanaa, jos olisin tiennyt totuuden 2 lapsesta olis voinut jäädä tekemättä Ekan kans jaksoi aina touhata ja olla iloinen, nyt aika menee eikä koskaan kerkee ees hengähtää nuorempi meillä toki vasta 5kk ei saa enää yöllä nukkua ei päivällä. Vähemmästäkin sitä hermoon ottaa mutta eikö se tästä

 

["Minä"]

mulla oli tosi tiukkaa aikaa kun toinen lapsi syntyi...tuntui ettei selviä ja et voi kun joku tulis pelastamaan.Näin jälkeenpäin olen tehnyt oman diagnoosin masennuksesta...mutta neuvolassa kun silloin puhuin niin on kuulemma normaalia,ei otettu mitään kantaa...
Kahden lapsen kanssa on psyyke jo paljon kovemmalla kun yhden...kaikki kunnioitus suurperheen äideille joilla voi olla 5kpl..tai enemempi lapsia.Kai ne sit osaa ottaa jotenkin rennommin.

Mutta voin kertoa ,että helpottaa.Kun kuopus lahestyi 2v niin tilanne parani. Ja nyt olen taas normaali.No lapset tappelee keskenään... mutta tilanne ok. Mutta sulle suosittelisin oman ajan lisäämistä jos vaan mahdollista,joku oma harrastus esim 2krt /viikko pitää pään kasassa.

 

[vvvv]

Mä oon inhottava äiti, tuntuu, että olen koko tän vuoden ajan vaan huutanut ja raivonnut.

Kun oli vain yksi lapsi, olin mielestäni hyvä äiti. Jaksoin touhuta ja olla iloinen. Kun toinen syntyi, tuntuu, että olen muuttunut ihan kamalaksi ja esikoinen sekoaa, kun äiti on yhtäkkiä ihan raivohullu ja aina väsynyt.

Ja lapset ovat kuitenkin helppoja tapauksia, nukkuvat ja syövät jne., silti olen tälläinen paska. Olen aina vihainen ja pienetkin kiusanteot ja kiukuttelut saavat mut raivon valtaan.

Ei mulla muuta.

Jos lapset nukkuvat hyvin, miksi olet väsynyt? Voiko esim. kilpirauhanen aiheuttaa uupumusta.. se myös saa hermostumaan mm.
Aika yleistä tuo synnytyksen jälkeinen kilpirauhasen toimintahäiriö.

 

["Eräs äiti"]

Kyllä se helpottaa. Olin myös aika väsyksissä, kun toinen lapsi tuli. Meillä esikoinen on se, joka on aina aiheuttanut unettomia öitä ja päänvaivaa, kun on hieman haastava. Kakkonen helppo tapaus. Siksi olikin huono omatunto, kun hermot repesi isommalle jatkuvasti. Vauva oli helppo, mutta kiukutti, kun isompi työllisti, vaikka ei olisi enää iän puolesta pitänyt.
Nyt ne on kohta 6 ja 3 vuotiaita, ja on helpottanut toden teolla.

 

["niin"]

Silloin kun toinen syntyi, niin meillä oli esikoisen kanssa vaikea vaihe, hän oli mustasukkaisuuksissaan todella ilkeä nimenomaan minulle, ja kyllä tuli huudettua myöskin, ja tuntui sille kuin esikoinen pilasi vauva-aikani. Ja tuntui ihan p*skalta myös siitä asiasta, että minusta tuntui siltä Sitten menin itseeni ja kasvoin vähän, yritin ymmärtää esikoista, jonka maailma oli mullistettu. Siitä se lähti sitten paranemaan. Mutta tuntuu silti että jonkinlainen särö on siitä lähtien ollut esikoisen ja minun väleissä, hän on jo 10

Muiden lasten kanssa ei tällaisia vaiheita ole ollut lainkaan ja kaikki on mennyt oikein hyvin, lapsia nyt 4. Surettaa esikoiseni, että hälle olin jonkun aikaa se raivoava äiti, ja täyden luottamuksensa kaiketi iäksi menettänyt.