Inhoan työtni; mikä avuksi ?

[O-ou]

Olen vähän kuin vahingossa edennyt urallani ja olen nykyisin työssä jota oikeastaan ihan inhoan.
Työnantaja on hyvä, on ison talon mukavat edut, asiallinen palkka ja tyylikäs titteli. Mutta työn sisältö ei nappaa.
Vaihtoehtoja ei ole kuin ota tai jätä. Tekis mieli jättää, mutta kahden lapsen sinkkuäitinä tunnen vastuuni.
Minulla ei ole ketään jolle asiasta avautua. Työtiimini on intoa piukassa. Kaikki kehittävät, kouluttautuvat, osaavat, kiinnostuvat. Minä laskeskelen melkein minuutteja että pääsen kotiin..
Suoriudun kuitenkin töistäni ja olen tunnollinen. Mutta kaikki on pakkopullaa.
Illalla kotona voin hyvin ja saan puhtia ihanasta perheestäni. Vasta aamulla tympii kun työpaikalle ajelen..
HELP !!

 

[vierasa]

No alat miettimään mitä haluaisit tehdä. Et tietystikään irtisanoudu ja jää tyhjän päälle. Mutta jos keksit jotain muuta mitä haluaisit tehdä ja voit tehdä nykyisellä koulutuksella niin alat hakemaan niitä töitä. Tai jos keksit jonkun toisen alan, jota haluat opiskella ja jossa riittää töitä niin mieti jaksaisitko lähteä uudelleen opiskelijaksi.

 

["Joopas"]

Ihan sama tilanne. Enkä tiedä mitä tekisin. Downshiftaisin jos taloudellisesti voisin.

 

["Joopas"]

Paitsi sulla on hyvin jos ainoastaan työ ei luo mitään ihmeitä viboja ja kiksejä. E sen tarvikaan. Mut onko sulla liikaa kiirettä, stressiä, kilpailua, kritiikkiä ylhäältä, alhaalta, sivulta, suorituspaineita?

 

[O-ou]

Työssäni pitäisi olla ihan erilainen persoona kuin olen. Se luo ristiriitaa. Halveksin työtäni myös..Suhtaudun siihen kyynisesti. Myös kollegat herättävät minussa lähinnä kateutta. Ovat niin osaavia ja äärimmäisen kiinnostuneita kaikesta. Minä tulin riviin jonkinlaisena mustana hevosena, pomojen suosikkina-vaikka en todellakaan tajua miksi !
Tekis mieli huutaa kaikille että valitsivat väärän ihmisen.
Tahoisin vaan pois, pois...Mutta vaihtoehdot vähissä.
Tätäkö pitää jaksaa vielä 20 vuotta ?
Välillä haaveilen potkuista. Hävettää tynnustaa, niin moni on oikeasti irtisanottu ja mulla vaan palkka juoksee- tyhmällä tyhjäntoimittajalla.

 

["Joopas"]

Ap kuulostaa että sulla on vaan huono itsetunto tai mieliala maassa, ei se vika ehkä ole työpaikassa. Mitä mieltä?

 

[O-ou]

Tunnistan itseni "joopas". Mutta mä en osaa !! Enkä haluakaan osata !! Haluaisin tehdä jotain simppeliä hommaa jossa ei tarvis päteä ja teeskennellä.
Voi vitsi; olenko näin läpinäkyvä ? Huono itsetunto mulla on ollut aivan aina.

 

["Joopas"]

No, koet, ettet ole samanarvoinen kuin muut, et yhtä hyvä, olet jotenkin vahingossa edennyt ja kaikkea sellaista...tästä oli juttu hiljattain hesarissa, tälle ilmiölle oli jokin nimikin, kun ihminen alinomaa uskoo, että on jotenkin vahingossa pärjännyt ja pelkää paljastuvansa ja sen sellaista. Mut- joo, varmaan raskasta.

Jos sä alkaisit vaan töissä olemaan oma itsesi...mitä sä luulisit, että pahimmillaan vois tapahtua?

 

[O-ou]

...ehkä muutkin voisivat sanoa ääneen pelkojaan ?
...ehkä saisin apua ?
...ehkä oloni helpottuisi.
Voi "joopas" kun sä oot upee !!! Kiitos.

 

["Joopas"]

Mä päivittäin ihailen muita ja koitan vaan itsekin olla ettei kukaan huomais...

Mut mä luulen, että kaikilla ois vähän kivampi olla, jos kaikki sais olla oma itsensä. Siis, ei mitään jatkuvaa negatiivisuutta ja valitusta, mut siis muutenkin musta kuulostaa, että olet positiivinen, mutta että et vaan koe mielekkääksi sitä työelämän skabaa, että kuka on kaikkitietävin, pätevin, ehtivin jne. Usein huomaa, että kun esim esittää ns tyhmiä kysymyksiä, niin aina joku sanoo, että joo ei mekään tajuttu mitä tää tarkoitti jne.

Kyl ne sun esimiehet on sussa nähneet kaikki ainekset, kun ovat sut valinneet. Uskalla vaan kohdata ihmiset. Pysähtyä ja kuunnella. Kysy vaikka suoraan joskus niiltä esimiehiltä, että mitä kaikkea he odottavat teidän ryhmältä, sinulta. Kysele, kuuntele rauhassa.

Anna positiisista ( rehellistä tietenkin) palautetta muille. Varmaan huomaat kaikkea hyvää muissa, kerro se heille. Siitäkin tulee jo hyvä fiilis itselle. Ja ihmisten on kiva työskennellä sun kanssa.

 

["huono itsetunto"]

Mulla aikalailla sama tilanne, tosin olen ihan "rivimies" mutta inhoan työtäni (tai itseäni). Olen vain niin epävarma etten luota itseeni. Pelkään että mokaan. Minua on syrjitty koulussa, olen kuullut kuinka mitätön olen.. se kaikki on jättänyt jäljet, minulla on huono itseluottamus. Olen tunnollinen, ja pyrin tekemään kaiken osaamien taitojen mukaan mutta se ei riitä.

En tiedä missä ammatissa ja työssä voisin olla varma, luottaa itseeni?