Inhoan, mutta on silti tultava toimeen.

Minulla on yksi ihminen lähipiirissä, sanotaan häntä nyt vaikka tuttavaksi, jonka kanssa tulimme vuosia sitten todella hyvin toimeen, vaan nyt on hänen todellinen luonteensa tullut ilmi tässä viime vuosien aikana.

En ikinä joudu sanallisiin yhteenottoihin kenenkään kanssa ja minulla on hyvinkin erilaisia ystäviä ja sukulaisia, mutta tämän tuttavan kanssa saa olla varpaillaan ihan jatkuvasti ja hän voi vetää kilarit ihan mistä vaan mielestäni normaalista toiminnasta. On erittäin kuluttavaa kulkea kananmunankuorilla hänen läsnäollessaan, kun ei ikinä tiedä mikä suuttumuksen laukaisee. Suuttuessaan tykittää silmille kuin konekivääri, tyylillä hyökkäys on paras puolustus, eikä muuten taatusti koskaan ole väärässä tai pyydä anteeksi. Päin vastoin, odottaa minulta yleensä jotain pahoittelua tai anteeksipyyntöä. Joskus siihen nöyrrynkin vain koska tahdon tilanteesta eroon ja jatkaa omaa elämääni.

Ongelmani on se, että joudun olla tuttavan kanssa tekemisissä melkoisen säännöllisesti ja lisäksi se, että olen huomannut olevani kaunainen häntä kohtaan. Voin tulla näennäisesti toimeen ja jutella niitä näitä, mutta uskon, että olemuksestani ja kaikesta alkaa jo näkyä se, että en pysty kohta sietämään häntä ollenkaan.
Hän saa vauvan ja minä vain mietin, miten tämä tuttava ignorasi täysin lapsemme syntymän, koska meillä oli ollut jotain erimielisyyksiä pari kuukautta ennen minun synnytystäni. Pyysin oikein itse henkilökohtaisesti, että tervetuloa vain käymään sitten, kun teille sopii. Ajattelin, että osaa laittaa aikuisten asiat sivuun ja ajatella lapsen tärkeämmäksi, vaan ei ollut puolentoista kuukauden aikana edes 15min aikaa kuulemma, niin olivat kiireisiä (lapsettomat, tavallisessa työssä käyvät ihmiset).
Pyörittelen jatkuvasti päässäni "kutkuttavaa" ajatusta siitä, miten minäkin olen varmaan nyt kovin kiireinen sitten, kun hänen lapsensa syntyy ja tai että vähintäänkin toisin tuon piikkinä esiin jossain kommentissa, kuten "Tottakai tulemme katsomaan vauvaa, kyllä nyt aina sen verran aikaa pitää löytyä, että ehtii tulla tervehtimään uutta pientä elämää..". Itseni tuntien en niin kumminkaan tee, vaan menen käymään, koska aikuisten asiat ei minusta saa olla esteenä sille, että voisi käydä katsomassa viatonta lasta ja vien lahjankin, jonka olen jo etukäteen hankkinut. Osaan olla ajatuksissani "paha", mutta sitten tosipaikan tullen pyrin kuitenkin toimimaan aina oikein ja reilusti.

Käyn mielessäni läpi meidän riitojamme, olen säästänyt tekstiviestit, joissa on väännetty jostain, että on todistusaineistoa, jos asioita koitetaan myöhemmin vääristellä, ei olisi eka kerta. Koen tulleeni niin väärinkohdelluksi hänen taholtaan useasti, en nyt voi kaikkia tapahtumia tässä selvittää yksilöllisesti, että joku katkeruus on jäänyt.
Inhoan myrkyllisiä ajatuksiani, ne kuluttavat lopulta vain minua. Päätän monesti antaa olla, unohtaa ja jatkaa elämääni, mutta kun tuo tuttava nyt vain kuuluu elämäämme ja tulee kuulumaan lopun ikäämme.
Hän on todella kylmän oloinen, ei näytä tunteita oikeastaan koskaan, ajaa omaa etuaan ja syyttelee aina muita, jos ei itse osaa tai ymmärrä jotain. Vika löytyy poikkeuksetta ulkopuolelta, mutta ei hänestä.

En nyt tiedä miksi tämän kirjoitin. Halusin kai purkaa ajatuksia ja kysyä olisiko jollain vinkkejä, miten voisin sulkea tuon tuttavan johonkin omaan kuplaansa (minun päässäni siis) enkä vaivata ajatuksiani jatkuvasti noilla riidoilla?

 

No se että on pakko tulla toimeen ei tarkoita että pitää olla mielin kielin. Ole kohtelia ja etäinen, älä esitä ystävää koska ette sellaisia ole.

 

En ymmärrä miksi et vain voi lopettaa yhteydenpitoa tähän ihmiseen. Miksi pitää sitten vielä kylään mennä onnitteleen vauvasta.

 

En ymmärrä miksi et vain voi lopettaa yhteydenpitoa tähän ihmiseen. Miksi pitää sitten vielä kylään mennä onnitteleen vauvasta.

No sanotaanko näin, että tilanne vähän kuin vaatii sitä. En halua sen tarkemmin selittää, mutta kyläilemättä jättäminen luettaisiin epäilemättä meidän kohdallamme puhtaaksi ilkeydeksi tai muuta kivaa.
Jännä vain, että tuttavan tehdessä sen ettei tullut käymään, sain selittelyjä eräältä kolmannelta osapuolelta, että voi kun hän on nyt niin kiireinen ja blaablaablaa, vaikka en itse sanallakaan maininnut, että tuttava ei ole käynyt vauvaa katsomassa.

Suhde on jotenkin erikoinen, joistain (yleensä tyhjänpäiväisistä) asioista voimme jutella kuten ystävät, naureskella ja muuta, mutta heti, jos asialla on jonkinlaista painoarvoa, niin koen, että minun on siloiteltava sanojani ja hän saattaa olla todella hyökkäävä, vaikka emme siis varsinaisesti edes riitelisi.

On myös kova käsittämään asioita väärin. Siksikin on raskasta hänen kanssaan koittaa edes selvitellä välejään. Päätin jo viime riidan jälkeen, että nyt olen tekemisissä vain ne pakolliset kerrat ja niinhän se on ollutkin, emme me tapaa vapaa-ajalla, vaan eräässä toisessa yhteydessä. Vauvan syntymä voidaan kyllä lukea jokseenkin niiksi pakollisiksi tapaamisiksi, tai sitten joudun vielä isomman sopan sekaan, muiden taholta.

 

Kuulostaa aivan mun kälyltä. Pakko tulla toimeen ja jos katkasis välit, niin moni muu läheinen loukkaantuis.
Meillä ollaan suvussa niin vanhakantaisia, että ne lasten ja vakiintuneen suhteen jälkeen ilmenneet piirteet vaan on kestettävä. "joillekin vain on annettu vähemmän henkisiä kykyjä" on perustelu tädillä, veljellä..

Voi räjähtää esim.jos en laita maitoa valmiiksi kahviin tarjoillessa mutta jos jätän laittamatta ja kysyn, niin auts! En ajattele yhtään muita enkä huomioi aiempia kertoja kun kyllähän hän nyt aina sitä maitoa ottaa ja kylläpä sitä muut sai suoraan kysymättä. Siis aivan pikkujutuista alkaa. En jaksa selittää mutta kaippa osa tietää tuon mielensäpahoittaja/hyökkäys on paras puolustus ennalta-tyypin.
Nyt hänen raskaana ollessaan asiat ovat paisuneet entisestään.
Onnekseni sain kuulla erään hyvin helpottavan asian, johon liittyen voi huokaista että hän vain purkaa turhautumistaan pakollisesta tulevasta sektiosta (vauvaan voi tarttua eräs hmm.. ) jne.. siitä ne kaikki kiukuttelut ja muiden synnytystapojen arvostelut pungenneet viime kuukausina. Ikinä en olisi osannut arvata sitä hänen kohdallaan. Nyt sitten oltava hienotunteinen vaikka mitä kuraa tulisi niskaan. Olen jo loukannut taas verisesti vääränvärisellä potkupuvullakin (kuulemma vihjaan sukupuoliodotuksia, luon paineita..), se oli mielestäni unisex vaan ei..

Käy vaan AP katsomassa vauvaa äläkä anna äidin tekojen, sanomisten siihen vaikuttaa. On parempi itse osata käyttäytyä vaikka tiedän vaikeaa sen välillä olevan.
Joidenkin kanssa vaan on kestettävä ja osattava vääntää hymyä nassuun sanoi se toinen tai teki mitä vaan!

 

Virtahepo olohuoneessa jne. Nyt olisi peiliin katsomisen paikka. Oma sairautensa tuokin.

 

Ja samat sanat edellisellekin. Jos suku vaikuttaa ajatteluun noin haitallisesti, niin pikku siivoilua tarvitaan. Jatkuva tekohymyily kostautuu jossakin vaiheessa.

 

Välejähän ei suoranaisesti tarvitse katkaista, jos ei tule toimeen, mutta kiireinen saa olla. Aina ei ehdi käydä ja soittaa ja sitähän ei tarvitse selitellä.

Oikeasti oletko varma, että saat edes kutsua vauvaa katsomaan. Toisaalta täytyy lukea rivien välistä noita kutsujakin. Ne kun voi olla ihan vain sellaisia kuuluu asiaan kutsuja, mutta välttämättä ei haluta, että tulet.

Ihmiset vaivaa liikaa asioita ihmissuhteilla. Ihmisten kanssa kun ei tarvi olla tekemisissä. Se ei tarkoita sitä, että ei voi tulla toimeen sitten kun on pakko esim. yhteiset perhejuhlat, mutta minään velvollisuutena ei pidä pitää sitä, että kyläilee ja soittelee, jos oikeasti ei ihmisestä piittaa. Aina voi vedota kiireeseen eikä toisella ole siihen mitään sanottavaa.

 

teksti on kuin minun suustani. mutta mä katakaisin välit kokonaan siihen ystävään tai tuttavaan, miksi häntä nyt sitten vois nimittää

 

Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta!

Juuri noi kilahtamiset juuri minulle vaikka toisella hetkellä olen niin niin ihana! Nyt on tullu määrä täyteen ja lopettanu näkemiset sun muut mutta ei tajua, puolustelee vaan kaikessa tekojaan mutta en jaksa enää.

 

Kirjoitin aiemmin hieman ystävästäni blogiin aiheeseen ystävyys, sinne saisi kommentoida!http://hatahuuto.vuodatus.net

 

Onko siis kyseessä joku sukulainen tai muu henkilö joka kuuluu ns. perheeseen tai sukuun edes kaukaisesti? Jos ei, en ymmärrä miksi välejä voi katkaista. Jos on, ymmärrän tuskasi.

 

Onko siis kyseessä joku sukulainen tai muu henkilö joka kuuluu ns. perheeseen tai sukuun edes kaukaisesti? Jos ei, en ymmärrä miksi välejä voi katkaista. Jos on, ymmärrän tuskasi.

On juuri sellainen, johon ei voi oikein välejä katkaista. Tai voisi, mutta se vaikuttaisi sitten meidän lisäksi niin moneen muuhun ihmiseen, että katson paremmaksi sietää.

Joku kirjoitti, että peiliin katsomisen paikka. Niinhän se onkin ja sitä yritänkin tässä tehdä. Siis selvittää itselleni, että MIKSI minä annan noiden asioiden vaivata päätäni? Miksi käyn itsekseni keskustelua yli vuoden takaisesta riidasta, miettien mitä hän sanoi, mitä minä sanoin ja mitä olisin voinut vielä sanoa, että minut olisi ymmärretty oikein. Minä jään vatvomaan noita asioita, koska koen kärsineeni niin suurta vääryyttä, enkä ole ihan yksin tuon mielipiteeni kanssa. Kaikki, joille olen näistä riidoista ja niiden aikana käydyistä keskusteluista kertonut, pitävät tuttavaani yksiselitteisesti melko pimeänä. Myös eräs, joka on sukulaisuutensa puolesta periaatteessa vahvasti tämän tuttavan puolella, olikin kanssani samaa mieltä, että viimeksi meni kyllä tuttavalta yli ja pahasti.

Mutta asiat jäävät aina selvittämättä. Aina. Niihin ei vaan palata. Hänen mielestään ei ole mitään selvitettävää, kaikki ok. Ja kun ei kumminkaan ole, aina jää kytemään pinnan alle ja välit kiristyvät varmasti jatkuvasti enemmän ja enemmän.

Oikeastaan odotan sitä, että hänen vauvansa syntyy, josko se vähän pehmentäisi ja ehkä ajankuluessa kohtaisi sitten eräätkin realiteetit itsekin, kun nyt on niin kovin jyrkkä mielipiteissään. Tai sitten hänestä tulee entistä skitsompi ja minä varmaan onnistunut jotenkin fb:n kautta tartuttamaan hänen vauvaansa jonkun flunssataudin, kun kaikki tuntuu muutenkin olevan minun syytäni aina.

 

Joo mielensä pahoittajat on pahimpia. Itellä kans yks sellanen

 

[QUOTE="A p";30467553]On juuri sellainen, johon ei voi oikein välejä katkaista. Tai voisi, mutta se vaikuttaisi sitten meidän lisäksi niin moneen muuhun ihmiseen, että katson paremmaksi sietää.

Joku kirjoitti, että peiliin katsomisen paikka. Niinhän se onkin ja sitä yritänkin tässä tehdä. Siis selvittää itselleni, että MIKSI minä annan noiden asioiden vaivata päätäni? Miksi käyn itsekseni keskustelua yli vuoden takaisesta riidasta, miettien mitä hän sanoi, mitä minä sanoin ja mitä olisin voinut vielä sanoa, että minut olisi ymmärretty oikein. Minä jään vatvomaan noita asioita, koska koen kärsineeni niin suurta vääryyttä, enkä ole ihan yksin tuon mielipiteeni kanssa. Kaikki, joille olen näistä riidoista ja niiden aikana käydyistä keskusteluista kertonut, pitävät tuttavaani yksiselitteisesti melko pimeänä. Myös eräs, joka on sukulaisuutensa puolesta periaatteessa vahvasti tämän tuttavan puolella, olikin kanssani samaa mieltä, että viimeksi meni kyllä tuttavalta yli ja pahasti.

Mutta asiat jäävät aina selvittämättä. Aina. Niihin ei vaan palata. Hänen mielestään ei ole mitään selvitettävää, kaikki ok. Ja kun ei kumminkaan ole, aina jää kytemään pinnan alle ja välit kiristyvät varmasti jatkuvasti enemmän ja enemmän.

Oikeastaan odotan sitä, että hänen vauvansa syntyy, josko se vähän pehmentäisi ja ehkä ajankuluessa kohtaisi sitten eräätkin realiteetit itsekin, kun nyt on niin kovin jyrkkä mielipiteissään. Tai sitten hänestä tulee entistä skitsompi ja minä varmaan onnistunut jotenkin fb:n kautta tartuttamaan hänen vauvaansa jonkun flunssataudin, kun kaikki tuntuu muutenkin olevan minun syytäni aina.[/QUOTE]

Eli siis miksi ihmeessä olisit menossa edes katsomaan hänen vauvaa tai viitsit olla tekemisissä. Jotenkin kuitenkin saa sellaisen kuvan, että tyrkytät itseäsi hänen lähelleen, kun kerran vauvaakin aiot mennä katsoon, vaikka hän ei sinun vauvastasi ollut kiinnostunut sen vertaa, että olisi käynyt. Koko ajan mietit ja pohdit hänen sanomisiaan. Aivan kuin haluaisit olla hänen bestis ja hän on suoraan rumasti sulle sanonut asioista eli hällä ei ole mitään kiinnostusta olla läheisesi.

 

Eli siis miksi ihmeessä olisit menossa edes katsomaan hänen vauvaa tai viitsit olla tekemisissä. Jotenkin kuitenkin saa sellaisen kuvan, että tyrkytät itseäsi hänen lähelleen, kun kerran vauvaakin aiot mennä katsoon, vaikka hän ei sinun vauvastasi ollut kiinnostunut sen vertaa, että olisi käynyt. Koko ajan mietit ja pohdit hänen sanomisiaan. Aivan kuin haluaisit olla hänen bestis ja hän on suoraan rumasti sulle sanonut asioista eli hällä ei ole mitään kiinnostusta olla läheisesi.

Ymmärtäkää nyt, että en halua sen tarkemmin tätä "tuttavasuhdetta" ruotia auki, mutta sitä vauvaa on vain mentävä katsomaan. Piste. Ei ole vaihtoehto olla edes pois, paitsi, jos omat lapseni ovat sopivasti siinä viikkotolkulla sairaina eikä voida mennä tartuttamaan vastasyntynyttä.

On hän käynyt sitten myöhemmin katsomassa tuota meidän vauvaamme, kun meidän riidastamme (tai hänen väärinkäsityksestään ja siitä vedetystä showsta) oli kulunut pidempi aika. Vuosi siinä ainakin meni, välissä tavattiin paristi pakollisissa yhteyksissä, jolloin näki myös vauvan, mutta ei osoittanut mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Puhuttiin vain pakolliset. Ristiäisissäkin hän oli, olosuhteiden pakosta luultavimmin myös, heit sanottiin ja muuten ei oltu tekemisissä.

Pohdin sanomisiaan siksi, että ne saavat minut edelleen raivon partaalle. Haaveilen usein, että voisin mennä täräyttämään kaiken mielessäni liikkuvan päin hänen naamaansa ja unohtaa koko tyypin sitten, mutta se ei käy, kuten on monesti sanottu. En ole ikinä kenenkään kanssa riidoissa ja lähipiiriini ei vain yksinkertaisesti kuulu tuollaisia ihmisiä. On erittäin kuluttava ihmistyyppi, enkä todellakaan sietäisi häntä missään koskaan, ellei olisi pakko.

Ei tähän varmaan mitään ratkaisua taida olla. On jatkettava kuten tähänkin saakka, eli mahdollisimman vähän tekemisissä, enkä ota kantaa tai kommentoi mihinkään, jos ei ole äärimmäinen pakko, niin säästytään konflikteilta. En jaksa noita ihmeellisiä vääntöjä enää yhtään.

 

Kuulostaa hyvin tutulta. Jotenkin olen onnistunut silti pääsemään eroon tämänkaltaisista ihmisistä, vaikka he ovat tuntuneet olevan elämässä mukana. Jossain vaiheessa sitä vaan tajuaa, että toi ihminen ei ole mulle hyväksi. Se ihminen ei kuuntele mua, ei kunnioita, ei kysy kuulumisia, haukkuu, riitelee, ei pyydä anteeksi... Ja toisessa hetkessä on kuin ei olis tapahtunut mitään, kaikki on hyvin, hän on paras, kunnes häntä taas loukataan verisesti ja on vain hänen oikeutensa sanoa se ääneen, haukkua toinen maanrakoon! Narsistinen ihminen on sellainen, joka ei pysty huomioimaan toisen tunteita, tekee toisen elämästä helvettiä, tekee kaiken omien etujensa mukaisesti mutta voi silti sanoa rakastavansa. Jos tämä ihminen on näin läheinen ja tekee kaiken 'rakkaudesta', niin silloin se on hyvin tuhoisaa. On valitettavaa, että tuttusi saa lapsen, koska mitä luultavammin hän haluaa lapsen rakastavan häntä ehdoitta ja arvostelee lastaan 'lapsen omaksi parhaaksi'. Narsistien lapset kärsivät yleensä lopun elämäänsä ja jotkut heistä katkaisevat välit vanhempiinsa lopullisesti. Musta tuntuu, että olet kiltti ja ehkä sulla on tuoreessa muistissa ne hyvät ajat, kun tuttusi oli ihana. Mutta ne ajat ovat mennyttä, eivätkä koskaan tule takaisin. Tällainen ihminen ei muutu. Hän vain näytteli erilaista, kuten narsisteilla on tapana tehdä. Kun heidän lopullinen luonteensa paljastuu, on yleensä liian myöhäistä päästä heistä eroon. Oletko varma, ettet voi vältellä häntä? Jos et viihdy hänen seurassaan, sun ei ole pakko olla. Jos sun on pakko joskus olla esim. työn kautta tai harrastuksissa, niin hoidat vain asiasi, et mene juttelemaan, moikkaat ja vastaat neutraalisti.

Mutta niin kuin joku tossa jo ehdottikin: ole kiireinen! Tässä on sulle jopa oiva tilaisuus, kun Hän saa vauvan. Joskushan tutut kaikkoaa tuoreen äidin ympäriltä, kun kaikki aattelee, että se on niin kiireinen hoitaessaan vauvaa, soitto tai viesti vaan herättäis vauvan, ei se äiti kerkeäkään minnekään kun se haluaa olla vain vauvan kanssa kotona... Outo ajattelutapa mun mielestä, mutta aika yleinen.

 

Mitä jos vain tappaisit sen vauvasi, jos sinulla kerran sellainen on ja sitten kuolisit sen vauvan päälle?

 

Kuulostaa hyvin tutulta. Jotenkin olen onnistunut silti pääsemään eroon tämänkaltaisista ihmisistä, vaikka he ovat tuntuneet olevan elämässä mukana. Jossain vaiheessa sitä vaan tajuaa, että toi ihminen ei ole mulle hyväksi. Se ihminen ei kuuntele mua, ei kunnioita, ei kysy kuulumisia, haukkuu, riitelee, ei pyydä anteeksi... Ja toisessa hetkessä on kuin ei olis tapahtunut mitään, kaikki on hyvin, hän on paras, kunnes häntä taas loukataan verisesti ja on vain hänen oikeutensa sanoa se ääneen, haukkua toinen maanrakoon! Narsistinen ihminen on sellainen, joka ei pysty huomioimaan toisen tunteita, tekee toisen elämästä helvettiä, tekee kaiken omien etujensa mukaisesti mutta voi silti sanoa rakastavansa. Jos tämä ihminen on näin läheinen ja tekee kaiken 'rakkaudesta', niin silloin se on hyvin tuhoisaa. On valitettavaa, että tuttusi saa lapsen, koska mitä luultavammin hän haluaa lapsen rakastavan häntä ehdoitta ja arvostelee lastaan 'lapsen omaksi parhaaksi'. Narsistien lapset kärsivät yleensä lopun elämäänsä ja jotkut heistä katkaisevat välit vanhempiinsa lopullisesti. Musta tuntuu, että olet kiltti ja ehkä sulla on tuoreessa muistissa ne hyvät ajat, kun tuttusi oli ihana. Mutta ne ajat ovat mennyttä, eivätkä koskaan tule takaisin. Tällainen ihminen ei muutu. Hän vain näytteli erilaista, kuten narsisteilla on tapana tehdä. Kun heidän lopullinen luonteensa paljastuu, on yleensä liian myöhäistä päästä heistä eroon. Oletko varma, ettet voi vältellä häntä? Jos et viihdy hänen seurassaan, sun ei ole pakko olla. Jos sun on pakko joskus olla esim. työn kautta tai harrastuksissa, niin hoidat vain asiasi, et mene juttelemaan, moikkaat ja vastaat neutraalisti.

Mutta niin kuin joku tossa jo ehdottikin: ole kiireinen! Tässä on sulle jopa oiva tilaisuus, kun Hän saa vauvan. Joskushan tutut kaikkoaa tuoreen äidin ympäriltä, kun kaikki aattelee, että se on niin kiireinen hoitaessaan vauvaa, soitto tai viesti vaan herättäis vauvan, ei se äiti kerkeäkään minnekään kun se haluaa olla vain vauvan kanssa kotona... Outo ajattelutapa mun mielestä, mutta aika yleinen.

Löysin tämän aiemmin aloittamani viestiketjun.

Ihan narsistiksi en lähtisi tuota tuttavaa diagnosoimaan, mutta jotain sellaisia piirteitä hänestä varmasti löytyy, mitkä täsmäävät narsistiin. Havahduin tuosta, että "ei kysy ikinä kuulumisia", ei muuten koskaan kysykään, että mitä kuuluu, miten menee, kuinka lapset voivat tms. En olekaan tätä ajatellut koskaan, mutta kaikki keskustelumme menevät joko niin, että minä kyselen hänen kuulumisiaan tai sitten hän saattaa kysyä jotain itseensä liittyvää asiaa minulta. Tai sitten vaan valittaa jostain tai haukkuu jotain. Niinhän se yleensä on.

Olen viime aikoina onnistunut pitämään välit neutraalin viileinä, vaikka ollaan (olosuhteiden pakosta jälleen) nähty useitakin kertoja tässä kuukauden sisällä. Jotain pientä jutustelua, mutta ei sen syvempää. En tosiaan pysty häntä kokonaan välttelemään, kuten on ehdotettu.

 

Jos kyseinen ihminen on liian laheinen, niin valit poikki, mutta muuten konsti on, ettei odota heilta mitaan normaalia ja tietystikaan aseta itseaan heista mitenkaan riippuvaisiksi ( talkooapu ym.) tai kerro luottamuksellisia asioita, paasta kylailemaan ym. Ala anna kyseisen tyypin paasta henkisesti lahelle mitenkaan ja valttele tapaamisia. Jos on esim. oma vanhempi ollut vastaavanlainen ja ei ole paassyt siita yli, niin kannattaa olla tarkempi ja menna vaikka tarvittaessa hoidattamaan vanhoja traumoja. Jos ei osaa pitaa henkisista rajoistaan kiinni, niin silloin tuollaiset tyypit satuttavatkin enemman.

 

Koska silloin.

 

En ymmärrä että miten tuo toinen on voinut olla tapaamatta teitä vuoteen, eikä kukaan ympärillä ole loukkaantunut, mutta jos sinä teet niin, niin koko suku kohisee.

 

Turhaan murehdit teidän välejänne. Jos teidän on kerran pakko olla tekemisissä, niin sitten on. Aikoinaan isältäni saatu hyvä neuvo, jota olen toteuttanut aikuiselämässä: KENENKÄÄN KANSSA EI OLE PAKKO OLLA TEKEMISISSÄ.

Kyllä minunkin lähipiirissä on ihmisiä, joiden kaikkien kanssa en tule toimeen. Toimin etäisen kohteliaasti.

Sinä voit käydä katsomassa vauvaa, se siitä.