Inhoan isojen perheiden äitejä!!

[persvakoonasana]

No mä en yleistäisi kyllä; ihania ja vähemmän ihania kanssaäitejä on sekä yhden että useamman lapsen perheissä. Sen tosin olen joissain, huom! joissain useamman lapsen äideissä pistänyt merkille, että heillä on tarvetta vähätellä yksilapsisen perheen probleemeja: "oih ja voih, kyllähän tuo nyt YHDEN lapsen kanssa vielä menee vaikka miten, mutta ajattelepa, kun lapsia on yhtaikaa hoidettavana kolme!". argh! Kun ne perheiden tilanteet ovat ihan erilaisia ja toisilla saattaa sitten olla muita kuormittavia tekijöitä kuin ne muut lapset.

 

[vieras]

Helpompaahan se lasten hoito on monilapsisessa perheessä, koska lapset voivat edes hetken pitää seuraa toisilleen ja jopa katsoa toistensa perään eivätkä roiku äidissä kiinni koko ajan! Itse ajattelisin, että vaikeinta on kahden pienellä ikäerolla syntyneen kanssa, kun äidin pitäisi revetä kahtaalle silloin kun ketään muutakaan "huomioijaa" ei ole. Ja varmaan vähän rutiiniakin kehittyy lasten myötä, niin voi hoitaa "vasemmalla kädellä", ei oo niin rankkaa.

Varmaan vaikeus on lapsien sijaan enemmän siinä, että kotityöt lisääntyvät jokaisen lapsen myötä, ainakin siihen asti kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja että heistä alkaa olla niiden tekemisessä enemmän hyötyä kuin haittaa.

 

[neljä tytärtä]

Tsemppiä sulle! Älä lannistu moisesta. Jos heidän elämässään ei ole muuta, niin he yrittävät sitten päteä tuolla lailla.

Tee selkeitä OMIA valintoja elämässäsi! Ja elä omaa elämääsi onnellisesti!

ööh, siis eikös kaikki ihmiset yritä yleensä "päteä" siinä asiassa, mitä tekevät suurimman osan valveillaoloajastaan?? itse en kyl aseta itseäni mihinkään jalustalle. mutta en myöskään vähättele 41 vuoden elämänkokemusta ja näitä neljää tenavaa...

 

[noh]

No mä en yleistäisi kyllä; ihania ja vähemmän ihania kanssaäitejä on sekä yhden että useamman lapsen perheissä. Sen tosin olen joissain, huom! joissain useamman lapsen äideissä pistänyt merkille, että heillä on tarvetta vähätellä yksilapsisen perheen probleemeja: "oih ja voih, kyllähän tuo nyt YHDEN lapsen kanssa vielä menee vaikka miten, mutta ajattelepa, kun lapsia on yhtaikaa hoidettavana kolme!". argh! Kun ne perheiden tilanteet ovat ihan erilaisia ja toisilla saattaa sitten olla muita kuormittavia tekijöitä kuin ne muut lapset.

eikös tuossakin ole totuuden siemen kuitenkin? ja voihan sitä myös todeta kaksivuotiaan lapsen äidille, että "eihän toi nyt mitään, odota kun lapses on 16 vee..."

 

[tasamaan tallaaja]

Minä olen miettinyt, että toisilla ihmisillä on tarve korostaa elämäänsä tavalla tai toisella. Minä en ole koskaan pitänyt siitä, että yleensäkään missään asiassa mitataan jonkun elämän vaikeuden arvoa toisen puolesta. Kun sitä vaan ei voi sanoa omista lähtökohdista katsottuna!

Joillaan vaan on tapana väheksyä toisten kokemuksia, niin lastenhoidossa, kivussa, tunteissa, kun missä asiassa vaan.

Itse olen muutamasti törmännyt kaksosten vanhempiin, joiden mielestä vain he tietävät mitä on elää lasten kanssa, kun kerran on kaksi saman ikäistä kerrallaan.

Sanoi minulle kerrankin 7 vuotiaiden kaksostyttöjen äiti (heidän ainoat lapset ainakin silloin), että kyllä se elo on minulla niin helppoa, kun lapset ovat eri ikäisiä, heillä on niin vaikeaa, niin vaikeaa että, kun ovat saman ikäisiä. Ole iloinen kun helpolla pääset...Minun lapset olivat silloin 6v, 5v ja 3 v olin juuri jäänyt leskeksi, yksin lasten kanssa ja tämä oli kyllä tullut keskustelussa ilmi. Silloinkin siellä puistossa minä juoksi yksin kolmen perässä hän toisen tytön ja mies toisen tytön kanssa touhuili... Vähän aikaa olin monttuauki, mutta tulin siihen tulokseen, et näin se varmaan olikin. Minulle kun lapset eivät ole koskaan olleet rasite.

 

[äiti 8:lle]

Valitettavasti ap:n kirjoitus on täyttä totta. Tuo kuitenkin rohkeasti julki mielipiteesi ja jätä nuo ala-arvoiset kommentit omaan arvoonsa.

 

[meah]

Me 1-2 lapsisen perheiden äidit ei saada sanoa mitään lasten hoitoon, kodinhoitoon tai lasten kasvatukseen liittyviä mielipiteitä tms, kun vastaus on aina: "Helppohan se on pienen perheen äidin sanoa, odotapas kun on enemmän lapsia niin..."

Tähän ihan vaan sen verran....

Mä en kaipaa kenenkään mielipiteitä tai neuvoja pyytämättä, jos ne liittyy nimenomaan minun tapaani hoitaa kotia tai kasvattaa lapsia.
Pyrin olemaan jakelematta niitä itsekään, lapsiluvusta riippumatta.

Jos sen takia satun sitten jotakuta vähän tylyttämään tai piikittelemään ja se ottaa nokkiinsa kuvitellen, että mä lyttäsin mielipiteen siksi kun mulla on enemmän lapsia ja koen itseni siitä syystä jotenkin paremmaksi, niin metsään meni.

Yleisellä tasolla keskusteltaessakaan lapsiluku ei liity asiaan mitenkään, vaan toisen osapuolen asenne. Jos joku, oli sillä 1 tai 10 lasta, kokee asiakseen esittää ehdottomana faktana jonkun asian tai tavan tehdä asioita, niin mua ärsyttää ja huvittaakin. Koska lapsia, perheitä ja koteja on erilaisia, ja aika harvasta asiasta voi ylipäätään ehdottomasti sanoa, että näin se kuuluu tehdä.

Mulla ei ole tapana väheksyä tai ylipäätään arvottaa kenenkään äitiyttä, mielipiteitä tai jaksamista lapsimäärän mukaan. Ihan jo siksi, että mulla oli itsellä elämä huomattavasti haastavampaa ja olin paljon väsyneempi yhden lapsen kanssa.

Mutta en mä myöskään purematta niele täydellistä mustavalkoisuutta ja puusilmäisyyttä yhden tai kahden lapsen äideiltäkään.

 

[huhhuh]

Minä olen miettinyt, että toisilla ihmisillä on tarve korostaa elämäänsä tavalla tai toisella. Minä en ole koskaan pitänyt siitä, että yleensäkään missään asiassa mitataan jonkun elämän vaikeuden arvoa toisen puolesta. Kun sitä vaan ei voi sanoa omista lähtökohdista katsottuna!

Joillaan vaan on tapana väheksyä toisten kokemuksia, niin lastenhoidossa, kivussa, tunteissa, kun missä asiassa vaan.

Itse olen muutamasti törmännyt kaksosten vanhempiin, joiden mielestä vain he tietävät mitä on elää lasten kanssa, kun kerran on kaksi saman ikäistä kerrallaan.

Sanoi minulle kerrankin 7 vuotiaiden kaksostyttöjen äiti (heidän ainoat lapset ainakin silloin), että kyllä se elo on minulla niin helppoa, kun lapset ovat eri ikäisiä, heillä on niin vaikeaa, niin vaikeaa että, kun ovat saman ikäisiä. Ole iloinen kun helpolla pääset...Minun lapset olivat silloin 6v, 5v ja 3 v olin juuri jäänyt leskeksi, yksin lasten kanssa ja tämä oli kyllä tullut keskustelussa ilmi. Silloinkin siellä puistossa minä juoksi yksin kolmen perässä hän toisen tytön ja mies toisen tytön kanssa touhuili... Vähän aikaa olin monttuauki, mutta tulin siihen tulokseen, et näin se varmaan olikin. Minulle kun lapset eivät ole koskaan olleet rasite.

no johan oli ihmeakka. jäänt jotenkin jumiiin sihen kaksosuuteen. itse olen monesti myöhemin ajatellut, että olisi ollut sittenkin mahtavaa ja helppoa saada kaksosest, kun olisi vauva-ajan läpi selvinnyt. lapsilla olisi aina seuraa ja samanikäinen tuki ja turva toisessa. heti eka luokalta lähtien.

 

[Söpö]

Kuinka joidenkin pää kestää haukkumisketjuja?