V
vierailija
Vieras
Pakko avautua. Imurimyyntifirmassa ollut töissä ja en suosittele ketään astumaan sinne jalallakaan.
Luvataan peruspalkkaa n. 2000€/kk. Tämän saadaksesi sinun tulee tehdä 12 esittelyä/vko. Ei kovin paha. Lisäksi sinun tulee osallistua aamupalavereihin arkisin, näissä palavereissa sinut aivopestään myymään tätä kodinhoitojärjestelmää, eli imuria. Katsotaan silmät kiiluen myyntivideoita ja kuunnellaan ylistävää puhetta jenkkityyliin. Luodaan vahva me-henki, oikea Kirbyperhe koossa. Imuri sinänsä on ihan hyvä. Maksaa 3500.
Ongelma kuitenkin siinä, että jos et ole pomon suosikki, et saa tuota 12 esittelyä tehtyä viikossa, koska sinulle ei yksinkertaisesti tarjota näin montaa esittelyä tehtäväksi viikossa. Osa kauppiaista savustetaan tahallaan ulos jos ei naama miellytä, saattaa parat jäädä ilman mitään tuloa kun tekevät työtä toiminimellä, eli yrittäjinä. Ei paljon työkkäristä tukea heru työttömäksi jäätyään. Riskit kantaa työntekijä.
Provisiota myymistään laitteista saa sen mukaan millä hinnalla sen saa myytyä, harvoin saa hyvällä hinnalla (yli 3000€). Provision saa tilille kuitenkin vasta kun asiakas on maksanut laitteen tai palautusoikeus on mennyt umpeen. Eli palkka ei kerkeä aina seuraavaan kuuhun. Usein ostajat myös peruvat kauppoja. Käteen saattaa jäädä vain kilometrikorvaukset, onneksi edes ne. Joskus paikan pomo lainaileekin alaisilleen rahaa ja pelastaa nämä hyväsydämisesti pinteestä auttamalla vuokran maksussa. Sitoo ihmiset itseensä tällä tavoin, pelastava enkeli. Itse ei duunia tee, ihailee itseään peilistä ja kerää voitot. Samalla saattaa flirttailla nuorten ajanvaraajatyttöjen kanssa. Naisia riittää. Mietin mitä tapahtuu kun firman juhlissa nämä nuoret, joskus alaikäisetkin tytöt ovat humalassa. Itse en näihin irstaisiin rientoihin osallistu. Usein toimisto näiden illanistujaiset jälkeen oksennuksessa tai muuten huonossa kunnossa. Ei auta vaikka puku päällä porukka tekee esittelyjä kuinka, ei oo silti sivistynyttä porukkaa. Kouluttamattomia nuoria unelmaa etsimässä. Oikotietä onneen ja miljooniin euroihin. Monia ilmainen viina myös inspiroi.
Briteistä saapuu aika ajoin iso pomo näyttelemään omaisuuttaan. VIP-matkoilla (eli työmatkoilla) juotetaan porukka känniin, tavataan muutamia menestyneimpiä kirbyläisiä ja saadaan maistaa pala luksusta (oikeasti perushotelleja missä nämä on ja usein halvoissa maissa, kuten Latvia). Perseillään tietysti kännissä siellä matkallakin. Rikotaan paikkoja ja hässitään työkavereita. Monilla (kaikilla) perheet hajonnut työn myötä, ei voi olla muuta kuin se myyntityö. Ei voi olla ulkopuolisia kavereita tai suhteita. Parempi kaikille että ne on siellä toimistolla, tehokkaampaa. Eikä kukaan täysjärkinen perheenjäsen aivopeseydy samalla tavalla ja jaksa kuunnella imurimyynnin hienouksia kuukaudesta toiseen ja odottaa rahaa tilille. Ei kukaan voi elättää työllä itseään saati muita. Silti jännä että työpäivät ovat monesti 10 tuntisia 6krt/vko.
Nuorten myyjien on vaikea irrottautua firmasta, varsinkin jos siellä on kerennyt roikkua vähänkään kauemmin. Aina jaksetaan tsempata että kyllä se kohta siitä, pian susta tulee rikas. Osalla onnistuukin ja saavat oman toimipisteen avattua, tosin en tiedä yhtäkään jolla menisi taloudellisesti hyvin. Monet uupuvat työssään, töissä ollaan kokoajan. Pomo soittelee myöhään illalla (yöllä) ja kyselee mukavia ja miten mennyt, antaa rohkaisevia vinkkejä, kertoo että välittää. Nuoret, joilla ei ole ketään jää helposti tähän sairaaseen työympäristöön, jossa hyväksikäytetään ja esitetään kaveria. Whatsapp-ryhmässä heitetään hauskaa läppää keskenään, yöllä.
En sitä sano, että eikö firmassa voisi myös menestyä ja tätä kautta saada itselleen miljoonia euroja. Kaikki on mahdollista. On ollut jännittävää nähdä miten niin moni suhtautuu erittäin intohimoisesti imurikauppaan. Ehkä se on sitten joidenkin juttu. Olen pitkään seurannut touhua itse ja kuullut juttuja myöhemmin muilta. Ihmiset muuttuvat firmassa, hyvistä tyypeistä tulee mulkkuja. Valehtelu on arkipäivää ja siihen turtuu. Asiakkaille pitää sepittää ties mitä juttuja myynnin edistämiseksi. Liikutaan harmaalla alueella. Sanotaan, että sitä se myyntityö on. Itse myynnin ammattilaisena tiedän, että ei sen sitä tarvitse olla. Toimistolla on draamaa milloin mistäkin.
Kuitenkin hyvä että syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla on edes joku paikka jossai heistä "välitetään" ja jossa he kokevat itsensä merkityksellisiksi. Vaikka siinä menisikin sitten samalla luottotiedot ja kaikki muu elämä kun palkka on mitä on. Jos on. Sitten hoetaan että sitä se yrittäjänä oleminen on. Yrittäjänä oleminen on myös voittojen saamista aika ajoin, ei niiden kerryttämistä toisen pussiin. Mistäpä nämä nuoret sitä tietäisivät kun ei ole mitään mihin verrata. Surullista.
Töihin metsästetään tienvarsikylteillä ja netin kautta. Myös sivutoiminimillä, siis näiden nuorien toiminimien avulla. Saavat siitä jotain bonusta jos joku tulee töihin ja myy. Nettisivut ovat "keskeneräiset" ja epäselvät, tarkoituksella. Näin mahdollinen uusi työntekijä ei pääse kartalle mistä on kyse ennen kuin menee firman tiloihin. Siellä sitten hakija saadaan puhuttua mukaan toimintaan. Sama firma siis esiintyy monella eri nimellä eri paikoissa.
Älkää päästäkö lapsianne töihin tämmöisiin paikkoihin. Opettakaa heille mitkä ovat heidän oikeutensa työntekijöinä. Mikä on ok ja eettisesti oikein ja mikä ei. Tukekaa lastenne itsetuntoa, jotta heidän ei tarvitse pönkittää sitä tällaisissa paikoissa. Kannustakaa opiskelemaan.
Luvataan peruspalkkaa n. 2000€/kk. Tämän saadaksesi sinun tulee tehdä 12 esittelyä/vko. Ei kovin paha. Lisäksi sinun tulee osallistua aamupalavereihin arkisin, näissä palavereissa sinut aivopestään myymään tätä kodinhoitojärjestelmää, eli imuria. Katsotaan silmät kiiluen myyntivideoita ja kuunnellaan ylistävää puhetta jenkkityyliin. Luodaan vahva me-henki, oikea Kirbyperhe koossa. Imuri sinänsä on ihan hyvä. Maksaa 3500.
Ongelma kuitenkin siinä, että jos et ole pomon suosikki, et saa tuota 12 esittelyä tehtyä viikossa, koska sinulle ei yksinkertaisesti tarjota näin montaa esittelyä tehtäväksi viikossa. Osa kauppiaista savustetaan tahallaan ulos jos ei naama miellytä, saattaa parat jäädä ilman mitään tuloa kun tekevät työtä toiminimellä, eli yrittäjinä. Ei paljon työkkäristä tukea heru työttömäksi jäätyään. Riskit kantaa työntekijä.
Provisiota myymistään laitteista saa sen mukaan millä hinnalla sen saa myytyä, harvoin saa hyvällä hinnalla (yli 3000€). Provision saa tilille kuitenkin vasta kun asiakas on maksanut laitteen tai palautusoikeus on mennyt umpeen. Eli palkka ei kerkeä aina seuraavaan kuuhun. Usein ostajat myös peruvat kauppoja. Käteen saattaa jäädä vain kilometrikorvaukset, onneksi edes ne. Joskus paikan pomo lainaileekin alaisilleen rahaa ja pelastaa nämä hyväsydämisesti pinteestä auttamalla vuokran maksussa. Sitoo ihmiset itseensä tällä tavoin, pelastava enkeli. Itse ei duunia tee, ihailee itseään peilistä ja kerää voitot. Samalla saattaa flirttailla nuorten ajanvaraajatyttöjen kanssa. Naisia riittää. Mietin mitä tapahtuu kun firman juhlissa nämä nuoret, joskus alaikäisetkin tytöt ovat humalassa. Itse en näihin irstaisiin rientoihin osallistu. Usein toimisto näiden illanistujaiset jälkeen oksennuksessa tai muuten huonossa kunnossa. Ei auta vaikka puku päällä porukka tekee esittelyjä kuinka, ei oo silti sivistynyttä porukkaa. Kouluttamattomia nuoria unelmaa etsimässä. Oikotietä onneen ja miljooniin euroihin. Monia ilmainen viina myös inspiroi.
Briteistä saapuu aika ajoin iso pomo näyttelemään omaisuuttaan. VIP-matkoilla (eli työmatkoilla) juotetaan porukka känniin, tavataan muutamia menestyneimpiä kirbyläisiä ja saadaan maistaa pala luksusta (oikeasti perushotelleja missä nämä on ja usein halvoissa maissa, kuten Latvia). Perseillään tietysti kännissä siellä matkallakin. Rikotaan paikkoja ja hässitään työkavereita. Monilla (kaikilla) perheet hajonnut työn myötä, ei voi olla muuta kuin se myyntityö. Ei voi olla ulkopuolisia kavereita tai suhteita. Parempi kaikille että ne on siellä toimistolla, tehokkaampaa. Eikä kukaan täysjärkinen perheenjäsen aivopeseydy samalla tavalla ja jaksa kuunnella imurimyynnin hienouksia kuukaudesta toiseen ja odottaa rahaa tilille. Ei kukaan voi elättää työllä itseään saati muita. Silti jännä että työpäivät ovat monesti 10 tuntisia 6krt/vko.
Nuorten myyjien on vaikea irrottautua firmasta, varsinkin jos siellä on kerennyt roikkua vähänkään kauemmin. Aina jaksetaan tsempata että kyllä se kohta siitä, pian susta tulee rikas. Osalla onnistuukin ja saavat oman toimipisteen avattua, tosin en tiedä yhtäkään jolla menisi taloudellisesti hyvin. Monet uupuvat työssään, töissä ollaan kokoajan. Pomo soittelee myöhään illalla (yöllä) ja kyselee mukavia ja miten mennyt, antaa rohkaisevia vinkkejä, kertoo että välittää. Nuoret, joilla ei ole ketään jää helposti tähän sairaaseen työympäristöön, jossa hyväksikäytetään ja esitetään kaveria. Whatsapp-ryhmässä heitetään hauskaa läppää keskenään, yöllä.
En sitä sano, että eikö firmassa voisi myös menestyä ja tätä kautta saada itselleen miljoonia euroja. Kaikki on mahdollista. On ollut jännittävää nähdä miten niin moni suhtautuu erittäin intohimoisesti imurikauppaan. Ehkä se on sitten joidenkin juttu. Olen pitkään seurannut touhua itse ja kuullut juttuja myöhemmin muilta. Ihmiset muuttuvat firmassa, hyvistä tyypeistä tulee mulkkuja. Valehtelu on arkipäivää ja siihen turtuu. Asiakkaille pitää sepittää ties mitä juttuja myynnin edistämiseksi. Liikutaan harmaalla alueella. Sanotaan, että sitä se myyntityö on. Itse myynnin ammattilaisena tiedän, että ei sen sitä tarvitse olla. Toimistolla on draamaa milloin mistäkin.
Kuitenkin hyvä että syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla on edes joku paikka jossai heistä "välitetään" ja jossa he kokevat itsensä merkityksellisiksi. Vaikka siinä menisikin sitten samalla luottotiedot ja kaikki muu elämä kun palkka on mitä on. Jos on. Sitten hoetaan että sitä se yrittäjänä oleminen on. Yrittäjänä oleminen on myös voittojen saamista aika ajoin, ei niiden kerryttämistä toisen pussiin. Mistäpä nämä nuoret sitä tietäisivät kun ei ole mitään mihin verrata. Surullista.
Töihin metsästetään tienvarsikylteillä ja netin kautta. Myös sivutoiminimillä, siis näiden nuorien toiminimien avulla. Saavat siitä jotain bonusta jos joku tulee töihin ja myy. Nettisivut ovat "keskeneräiset" ja epäselvät, tarkoituksella. Näin mahdollinen uusi työntekijä ei pääse kartalle mistä on kyse ennen kuin menee firman tiloihin. Siellä sitten hakija saadaan puhuttua mukaan toimintaan. Sama firma siis esiintyy monella eri nimellä eri paikoissa.
Älkää päästäkö lapsianne töihin tämmöisiin paikkoihin. Opettakaa heille mitkä ovat heidän oikeutensa työntekijöinä. Mikä on ok ja eettisesti oikein ja mikä ei. Tukekaa lastenne itsetuntoa, jotta heidän ei tarvitse pönkittää sitä tällaisissa paikoissa. Kannustakaa opiskelemaan.