imukupista

Minkälaiset "vammat" teille jäi imukupista?Mulla ei alapää ole entisellään eikä varmaan ikinä tule olemaankaan,sen verran rajusti revittiin paikat auki..väliliha leikattiin syvältä ja ihan vinoon.Lantiopohjan lihakset ovat tosi huonot,tulee aine kiire vessaan ja lisäksi hirveet peräpukamat!!Ihanaa!!!

 

Voi itku, toi on yksi niistä suurimmista syistä, miksi en tule tod. näk. ikinä uskaltamaan synnyttämään . Tietääkseni on eri kulttuureita eri maissa siinä, että leikataanko vinoon vai suoraan alaspäin. Suomessa harrastetaan tätä vinoa, kun ajatellaan, että se repeää vähemmän todennäköisesti peräsuoleen asti. Ylipäätään episiotomian teossa on jo Suomen sisällä eri sairaaloilla isot erot prosenteissa, että kuinka paljon tehdään. Ensisynnyttäjille usein. Onko sulla kuinka pitkä aika tuosta? Kyllä ne kai ajan kanssa useimmiten nimittäin paranee (siis olen lukenut). Olen itsekin miettinyt, että miksi sitä imukuppia käytetään niin paljon nykyään, kun tiedetään, mitä jälkiä se voi jättää. Eikö toi olisi jo sektion syy? Lisäksi olen miettinyt, että tuleeko noita repeämiä (tai episiotomian tarvetta) nykyään jotenkin enemmän kuin ennen vai eikö tästä vaan ole puhuttu? Jostain olen kuullut, että kun lasten päänympärys on kasvanut viime vuosikymmeninä, niin se olisi syynä. Tietäisiköhän joku, pitääkö paikkaansa vai onko vain huhua?

Onhan niitä korjausleikkauksia ja sitten lihaksia voi yrittää jumpata geishakuulilla. Virtsan pidätysjuttuihin voi saada myös fysioterapiaa. Eli että apua pitäisi kyllä löytyä! Pikaista paranemista!

 

Mulle ei jäänyt mitään vammoja imukupista. Koko synnytys kesti 19h 45min. Olin lopussa niin poikki et päättivät auttaa imukupilla. Sitä ennen lääkäri "repi" käsin kohtua lapsen pään yli. Tuli mullekin todella isot pukamat, mut ajan kuluessa ne hävisi. Aluksi meinasi pisut tulla pöksyyn ja samoin aivastaessa, mut nyt jo parempi. Synnytyksestä on 8kk. Leikattiin väliliha ja sekin ihan ok.

 

mulla leikattiin väliliha ja se leikkaushaava repesi vielä entisestään, sitten survottiin vielä imukuppi tuonne jonnekkin että saatais tyttö maailmaan kun äidillä ei enää voimat riittäny ja vauvan sydänäänissä oli muutoksia. kaikesta tästä seuras tosi paljon tikkejä(en tarkalleen tiiä monta mutta jotain tunnin se tikkas), hematoomaa runsaasti ja älytön turvotus.tuntu kuin ois ollu omenan puolikas alapäässä. istua en voinut kahteenviikkoon. nyt on onneksi paikat ihan kunnossa, ja ei ole virtsanpidätys ongelmiakaan ilmaantunut. mutta silti, järkyttävä kokemus toi synnytys.

 

välilihan leikkaushaava repesi ja häntäluu huutaa hoosiannaa vieläkin,taisi hiukan venyä kun väkisin revittiin vaavi ulos.olin jo ponnistellu 1½h...nyt synnytyksestä 8viikkoa.

 

Mulla synnytyksestä yli 8kk.Yli puoltoista tuntia kesti ponnistusvaihe..seksikin tuntuu aivan erilaiselta kuin ennen.Enpä halua kokea samaa enää uudestaan!kaikesta huolimatta elämäni parhaita päiviä!

 

Itse synnytin toisen lapseni sairaalassa, jossa tehdään episiotomia 5 %:ssa synnytyksiä. Esikoisen synnytyksessä se tehtiin rutiininomaisesti Yliopistosairaalan tyyliin, vaikka pakottavaa tarvetta ei olisi ollut.

Toisen lapseni synnytyksessä repesin hiukan, mutta niin vähän, että tikkejä ei tarvittu. Ponnistusasennolla on merkitystä, sekä sillä, miten rauhallisesti ponnistusvaihe etenee, ja onko välilihaa ehditty /viitsitty kätilöiden toimesta lämmitellä ja pehmitellä.

Monesti itsestään repeytynyt välilihahaava paranee nopeammin, kuin lihassyitä vastaan saksilla leikattu episiotomia. Tokihan merkitystä on repeämän suuruudella. Mutta olen oikein tyytyväinen, että episiotomiaa ei toistamiseen tehty vaikka repesinkin hiukan.

Toipuminen oli todella ripeää tästä toisesta synnytyksestä verrattuna edelliseen. =)

 

Kun ite hermoilen ihan hulluna tuon seksiasian kanssa noiden repeämisten jälkeen, niin voisitko Tia kertoa tarkemmin, miten erilaiselta seksi tuntuu? Huonompaa, parempaa, sattuu, ei tule orgasmia vai mitä? Ite koen, että en varmaan voisi miehen mieliksi harrastaa yhdyntöjä, jos en nauttis entiseen malliin, ja mitä se sitten tekeekään parisuhteelle...

 

Itselläni juuri vajaa kaksi viikkoa sitten autettiin tyttö maailmaan imukupin avulla... Ponnistusvaihe kesti about 1,5 h. Ei meinannut tulla imukupillakaan, olisivat ilmeisesti leikanneet ellei ihmettä olisi tapahtunut. Väliliha leikattiin, ja sain lisäksi 2. asteen repeämiä joita lääkäri tikkaili jonkin aikaa... Tällä hetkellä (kop kop) vointi on ihan hyvä, ja istuakin pystyy jonkin aikaa. Ihana tyttövauva oli paras palkinto! Itse siinä vaiheessa kun lääkäri kysyi toivoinko että hän auttaisi imukupilla olin jo sellaisessa tilassa että mikä tahansa apu kelpasi. Koko synnytyksestä eniten sattui juuri imukupin laitto, ponnistusvaiheen kivut oli helpompia jollain lailla. Mutta, vaikka imukuppi oli suht epämiellyttävä kokemus, ottaisin vieläkin sen mieluummin kuin leikkauksen siihen rääkin päälle. Onneksi palkinnot ovat tässä niin ihania... =)

 

kysit et miltä seksi tuntuu..eipä juuri miltään.ei satu mut ei siis tunnu yhtähyvälle kuin ennen.

 

Tyttöni syntymästä on jo kolme vuotta. Ponnistusvaihe kesti norm. puolituntia, mutta sydänäänten heikkenemisen vuoksi tyttö autettiin imukupilla ulos.
Repesin vaikka leikattiin (en tiedä miten) mutta kätilö sai melko hyvin kursittua kasaan. Pariin viikkoon en pysytnyt istumaan kovalla tuolilla. Ja tuosta ompelusta jäi muistoksi yksi sauma alapäähän.
Hyppynarua en pysyt hyppimään, koska housuihin lirahtaa, jos rakko on vähinkin enemmän täynnä. Samoin käy aivastaessa.

 

Imukupilla poika myös autettiin ulos, äiti oli niin väsynyt siinä vaiheessa, mutta jaksoi sentään huutaa kauhusta, kun näki sen imukupin... Eikä se tietenkään laakista paikalleen mennyt. Välilihaa leikattiin, mutta silti vähän repesinkin. Lääkäri kursi kotvasen kasaan tuota alakertaa. Ihme kyllä paranin mielestäni tosi Ok. Ei mitään pissaongelmia ym. Nyt kun synnytyksestä aikaa 1v 2 kk ja olen rv 24:lla vähän arveluttaa miten paikat kestää ja mitä synnytyksen jälkeen... No aika pian se taas nähdään.

 

Hei pikkuruu,

samanmoiset ovat omat kokemuskeni ja tuntemukseni edellisestä synnytyksestä!

Mulla nyt rv 37+2 ja edellisestä synnytyksestä 1 v. 1 kk. Mä toivon todella paljon, että tämä synnytys olisi sitten miellyttävämpi ja että niin minä kuin kohtukin jaksaisimme loppuun asti ja ponnistus tapahtuisi ilman apuja ja vieläpä mahd. nopeasti (edellinen ponnistus 1h40min). Aika paljon pyydetty, katsotaan sitten miten todellisuudessa synnytys sujuu.

Pissa on kyllä tosi löyhässä nyt kun vielä uusi vauva potkii ja paukuttaa masussa. Joskus on tosi kiire laskea housut.

Tuossa välillä, kun en ollut raskaana, ehdimme jo aloittaa taas "normaalin" seksielämän. Kun tästäkin puolesta joku kyseli. Mä olin kuvitellut, että sen venyttämisen ja kivun jälkeen en enää koskaan edes halua harrastaa seksiä. Että jonkin verran on kyllä psyykkeenkin juttu tuo seksin haluaminen ja aloittaminen. Tuntuuhan se hieman luonnottomalta työntää taas jotain sisään juuri kun on saanut sieltä edellisen (yli 4 kg) ulos. Ja kipuakin pitää osata sietää ehkä alussa jonkinverran ja miehen on oltava extra herkkä aistimaan naisen tuntemuksia. No toisin kävi, olen osannut aina nauttia paljon seksistä ja saanut orgasmeja ja mikään ei kyllä tuntunut muuttuneen sitten kun paikat olivat taas kunnossa ja seksiin tottuneet. Ja mieskin sanoi, että ei huomaa eroa entiseen, ja sitä pidän kyllä isoimpana mittarina. Että eipä voi mistään raskauteen/synnytykseen liittyvästä varmasti vastata, mutta näin minulla.

 

Kiitoksia peruna, juuri tuollaisia seikkaperäisiä vastauksia toivoinkin.

Tia, harrastatko silti vain seksiä, vaikka se ei (niin) hyvältä tunnukaan? Mulle sellainen ajatus tuntuu tällä hetkellä ihan mahdottomalta, kun olisin niin kateellinen sen toisen tyydytyksestä, minkä itse olisin menettänyt... Toivottavasti suurentelen asiaa, ettei se ihan näin kamalaa ole oikeasti :'( .