Imukupilla maailmaan

Poikki ja pinoon nyt kaikki imukupin avulla synnyttäneet :wave:

Lähinnä kiinnostais kuulla kokemuksia tästä toipumisesta, eli kauanko kesti et paikat suunnilleen parantui, koska seksiä ja kaikkea sen sellaista.
 
Kuopusta autettiin vähän kiwi-kupilla, olisko ollu yhden ponnistuksen ajan, avotarjonnan takia. Välilihaa leikattiin tietääkseni kummaltakin puolelta. Tikkien määrää en tiedä, mutta KAUAN se opiskelija ompeli :whistle: Paranin tosi hyvin ja nopeasti, vaikka muutamat tikit repesi auki kotona. Seksiäkin taidettiin harrastaa jo ennen jälkitarkastusta :D
 
Esikoinen näki päivänvalon imukupin avulla.. Vauvan sydän äänet heikkeni niin sen takia jouduttiin käyttämään imukuppia.. Toipuminen oli ainakin omasta mielestäni itselläni nopeampaa kuin luulin.. Leikkaus haavva oli pari ekaa päivää kipeä ja piti turvautua kipu lääkkeisiin. Suihkuttelin haavaa useaan kertaan päivän aikana ja parantui suht nopeasti.olisko suunnilleen kuukauden kuluttua ollu paikat suht normaalissa kunnossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MySelene:
Alkuperäinen kirjoittaja lumihiutale82:
poikaa yritettiin imukupilla mutta sitten sydänäänet loppui ja tuli hätäsektio...saatiin kuitenkin elvytettyä.pisteitä sai 1/1/5 :(
oi ei! :eek: onko kaikki nyt ok? :hug:
tähän mennessä ainakin kaikki ok.ikää hänellä nyt 1v10kk.lasten neurologin seurannassa oltiin 1v6kk ja fysioterapiassa käytiin myös siihen asti kaksi kertaa viikossa.jatkossa käydään kerran vuodessa fysioterapeutin arvioinnissa.mutta poika on tosiaankin kehittynyt tähän asti normaalisti...eihän sitä tulevaisuudesta tiedä mitä tulee mutta luottavaisin mielin mennään. =)
 
Juu esikko ryysettiin imukupilla ja tikkejä tuli eppariin parikymmentä :eek:

Hoitajat päivittelivät toosaani, kun sitä vilkaisivat että "onpas pahan näköinen".Kyllä siinä oli huumorintaju koetuksella.

Olin viikon laitoksella synnytyksen jälkeen kun toivuin niin hitaasti ja hemppa oli hirveen alhainen. Vielä kotiinlähtöpäivänä yksi hoitsu vilkaisi alapäätäni ja totesi ettei ole noin pahaa nähny-ja olin sentäs toipunut jo viikon verran !!!!!!!!!!!!!!!!!!! :x
 
Imukupilla poikaa yritettiin maailmaan vetää, kerran kuppi irtosi ja eikun uutta kehiin. Olin sen jälkeen aikas kipee, tarkalleen en kyllä muista miten kauan kesti ennen kuin paikat oli ok. Seksiä kokeiltiin vissiin pojan ollessa muutaman kuukauden..en muista tätäkään ihan tarkkaan.....
 
Kiwi-kuppi synnyttäjä täälläki :wave: Typykkä oli väärässä tarjonnassa joten lopulta tuskastuttavan puoltoistatuntisen ponnistamisen jälkeen lääkäri avitti vauvan ulos! Eppari parantui aika nopeesti, viikon päästä pystyi jo istua ja kävellä normaalisti. Kannattaa tosiaan suihkuttaa tosi usein! Noin kuukausi synnytyksen jälkeen olo oli jo kuin ei olisi mitään leikattukkaan.
 
Imukuppi mullakin esikoisella. Ei pahaa sanotavaa, tuntui vaan helpotukselta saada apua turhiin ponnistuksiin. Paranin tosi nopeesti, istuin hyvin puutuoleilla jo osastolla. Kakkosesta ei tarvittu mutta en olisi kauhistunut vaikka siihen olisi päädytty.
 
vieras
Kakkonen syntyi imukupilla. Synnytys tosi kivulias ja ponnistusvaihe ei edennyt. Vauvan sydänäänet heikkeni enkä jaksanut ponnistaa yhtään...Vauva oli tulossa ulos pää vinossa, ei raivotarjossassa. Ilman imukuppia olis varmaan ollut aika toivotonta. en tiiä olinko imukupin takia kipeämpi vai pitkittyneen ponnistusvaiheen, mut kippurassa kävelin muutaman päivän kun häntä kipeä. Toipuminen muuten ihan yhtä nopea kuin ekasta normaalista synnytyksestä.
 
imukupilla autettii kun syke hidastu..mulla puudutus autto hyvin et en tunteny mitää..väliliha leikattii ja jumakauta ku oli kolme viikkoo kipee alapää :/
Mies sano et ku olis katujyrän alle jääny tuo paikka..eli ei kiva näky...
 
Esikoinen syntyi siten 1h45min ponnistuksella. Imukupin asetus sattui ihan järkyttävästi. Mulle sanottiinkin sitä ennen et oletko varma et haluat imukuppiapua sillä siitä voi saada sekä lapsi että äiti trauman. Pakkohan se oli ku ei muuten mahtunu ulos. Tehtiin iso eppari ja sit autettiin imukupilla joka ensin hajos ja vaihdettii uuteen. Ison epparin lisäksi repes kohdunkaula ja emätin. Alapää ei niinkään kipee mut murtunut häntäluu kyllä. 6kk meni et suostuiin kokeileen yhdyntää :/
Emättimeen jäi kipeitä kohtia ainakin yli vuodeksi.
 
Imukupilla kyllä.
Ei oikein tiedetty että onko vauvalla häikkää siellä masussa kun STAN kuitenkin piippaili ja lapsivesi oli vihreää. Jouduin aina välillä olemaan myös kontillaan kun sykkeet heikkeni.
Niin alhallahan tuo oli ettei olisi ilman kuppia tullutkaan lopulta.
Kaksi tuntia ponnistelin ja sitten VIHDOIN lääkäri päätti käyttää imukuppia hätäsektiovalmiudessa kun anelin jo armoa.

Väliliha leikattiin ja lisäksi tuli II-asteen repeämät. Mutta ei olleet kipeät kuin kaksi ekaa päivää, pystyin sairaalassa jo istumaan. Pikkasen haava kyllä pääsi tulehtumaan kun sitten halusin imetellä istualtaan :ashamed:
Fyysinen kunto oli kyllä huono kun menetin niin paljon verta (epparihaava meni johonkin suoneen että sieltä oikein suihkusi).
Seksiä vasta useiden useiden kuukausien jälken, koska ei vaan hotsittanut vaikka paikat kyllä olis kestänyt.
 
:eek: Ei oo tainnu olla suurimmalle osalle oikein mukava kokemus. Tosin ei mullekaan, epiduraalin saannin jälkeen oli yhtäkkiä huone täynnä ihmisiä ja poika ulkona 5minuutissa. Muutaman kerran kai ponnistin, mutta kertaakaan en ilman imukuppia, se lykättiin suoraan paikoilleen ja se repi syvimmät haavat.
Sydänäänten takia meilläkin, mulla nousi melkein 40kuume ja jätkän sydän löi sellasta reilua 200 kokoajan ja sit lopussa sahas 60:stä yli 200 taas.
Napanuorahan se siellä löysästi kaulan ympärillä, mutta siitä se ei kai sitten johtunut. Pisteet oli tosin 9-9-9 ja poika ok, mut itselle jäi traumat :/
 
No mulla riipastiin kakkonen maailmaan kupin kera, kun tuli aika hätä het ponnistusvaiheen alussa. Sydänäänet katos ja kätilö pisti hälyn päälle ekasta harjoitusponnistuksesta. Mä jotenkin häkläännyin ja vaik olis ollu lupa ponnistaa, niin missasin ainakin yhden supparin kun en uskaltanut.

Poika tuli pihalle hetkessä, koko ponnistusvaiheen kesto oli vartti, ja siinä ajassa ehti pikkumies olla hartioistakin jumissa hetken, niin että mun kinttuja käännettiin kohti kattoa.

En revennyt kovin pahasti I-II asteen repeämää tuli, niinkuin kaikissa kolmessa. Toipuminen tosi nopeaa, mutta ei me sekstailemaan alettu kuin ihan vähän ennen jälkitarkastusta (oli 5 vk:n kuluttua synnytyksestä).
 
meidän kolmosta kans avitettiin kiwi-kupilla. ilokaasun johdosta vauvan sydänäänet heikkeni ja lääkäri hälytettiin paikalle, lääkärin tullessa sydänäänet oli jo ok, mutta lääkärin sanojen mukaan vauva oli tulossa nenä edellä maailmaan =) , joten auttoi mua hieman. mitään repeämiä ei tullut, enkä saanut mitään puudutuksiakaan, kerran ehdin ilokaasua imaista. synnytys kesti 2h 40min, josta salissa oltiin 18min. eli ponnistusvaiheen ajan. traumoja ei jäänyt ja seksiäkin harrastettiin ennen jälkitarkastusta,
 
anski77 pikaseen
meillä esikoinen syntyi imukupin avulla. mulla heikkeni just ponnistusvaiheessa supistukset enkä saanut ponnistettua ja tytöllä laski sydänäänet. mulla kesti vuoden parantua kun tuli arpiongelmaa ja siis tosi pahasti repesin vaikka väliliha leikattiin.
 
vieras
meilläkin neiti jouduttiin auttaa kupilla maailmaan, ku ei oikein meinannut mahtua poikkeavan asennon takia ulos.Ponnistusvaihe kesti koknaisuudessaan melkein tunnin ja siitä ajasta vartti söhlättiin sen kupin kanssa.Se kun irtosi kaksi kertaa, ja sattui tosi pajon ku sitä laitettiin. Häntäluu oli noin 3 kuukautta tosi kipeä ja vieläkin oireilee aikaajoin. tyttö on nyt 10 kk. istuun pystyin vasta viikon päästä, kun häntäluu oli kipee, muuten paikat suht hyvässä kunnossa. mulla kans nousi synnytyksessä kuume, ja sen myötä myös vauvallakin oli hieman kuumetta synnyttyään.
 
Esikoinen syntyi imukupilla v. 2000. Voimat oli itsellä niin lopussa ettei jaksanut kunnolla työntää. Sit otettiin imukuppi avuksi. Lopulta sit poika syntyi...tunnin ponnistusvaiheen jälkeen. Pää oli ollut väärässä asennossa (tuli otsa edellä). En pystynyt kunnolla kävelemään saati istumaan moneen kuukauteen... tais olla vielä 4 kk:n päästäkin kun istuin tyynyllä. Rappusten kävely oli yhtä tuskaa. Seksiä ei tehnyt puoleen vuoteen mieli kun oli paikat niin arat! Mutta hengissä on siitä selvitty ja toinen synnytys sit olikin maailman helpoin. Tyttö syntyi kun kerran työnsi!
 
Vieras

Juu, meijänki esikko autettiin imukupilla melkein 2tuntii kestäneen ponnistelun jälkeen..voimat oli ihan loppu ja kun tyttö oli ulkona, selvis mikä siellä oli vialla ettei mahtunutkaan tulemaan; painoa oli melkein 4,5kg,(oli tosin etukäteen katsottu että sopii tulemaan yli 4kilonenkin) mutta kun tällä oli viel nyrkki otsalla syntyessään.

Eppari leikattiin, sen lisäks en tiiä tuliko jotain repeämiä tms. mut kipeet oli paikat ja yhdyntä teki kipeetä monta kuukautta..kumma kyllä, kipua tuntui toisella reunalla kuin missä tuo leikkausarpi oli, joten uskoisin että jotain häikkää siellä oli.

Muuten olo oli ihan jees, ite kävelin osastolle jne.
 
hobitt
meillä neiti tuli imukupilla myös kun ponnistin ni vauva vetäyty takasin.Kolmannella yrittämällä lääkäri totesi että jos ei nyt tule joudun hätäsektioon..siellä sitten lääkäri ja kaksi kätilöä huutaen tsemppasi neidin maailmaan :) Mulla ei välilihaa leikattu koska kätilö meinas et paranee paremmin, enpä tiedä, taisin ainakin kolme kuukautta olla maate ku ei istumaan pystyny. Sen jälkeen istuin pitkään toisella kankulla...
 
Neiti tuli imukupilla maailmaan ja nyt siis ikää 2 viikkoa. Väliliha leikattiin, lisäks repeämä ja isooo mustelma kankkuun, joten nyt vasta pystyn istumaan koko painolla. Muusta toipumisesta en vielä osaa kertoa.
 

Yhteistyössä