iMETYSKAMMO???

Hei... Onko muita sellaisia joita imetys tällä hetkellä niin sanotusti kuvottaa? Mulla on ollut koko raskauden ajan sellainen yökkö fiilis imetyksestä. Toivon niin kovasti ettei mun tarttis imettää ollenkaan. Se näyttää niin vastenmieliseltä kun se pieni etsii sitä rintaa ja aukoo suutansa ja sille pitää oikein suuhun se rinta työntää. MIKÄ MUA VAIVAA KUN SE TUNTUU NIIN PAHALTA?? Ensimmäistä odotan ja isosisko on aivan kauhuissaan mun tunteista imetystä kohtaan, itse se imetti kuitenkin vain n.3 kk. Onko pakko imettää jos ei halua? Eikö voisi vain pumpata ja juottaa se pullosta? Taidan kuulostaa ihan kauhealta ihmiseltä...

Odotan mieheni kanssa vauvan tuloa eniten koko maailmassa ja se on meille kaikki kaikessa, mutta mikä siinä imetyksessä nyt minua riivaa?!!! :ashamed:

Rv. 38+3

 

Mä luulen,että kun saat sen vauvan viereesi niin mieli muuttuu. Mulla ei oo ollu kammoo imetyksestä,mutta ekaa imetin vaan 4kk ja tokaa sit 8kk ja se oli kyl ihanaa.Odotan taas et pääsis jo imettään.Siinä vaan tulee sellanen ihanan läheinen fiilis kun oma avuton lapsi ottaa sulta sen ravinnon ja saat olla niin lähellä siinä.Mutta eihän kenenkään ole pakko imettää jos ei halua.Odota nyt rauhassa sitä hetkeä kun vauva syntyy ja katso sitten miltä se tuntuu jne.

 

Joo, niin mun siskokin sanoo kokoajan. Oikeesti toivon että näin tulisi asia olemaan kun se syntyy...

 

Minulla oli esikoista odottaessa juuri vastaavia tuntemuksia. Etenkin vielä kun maitoa tihkui päivittäin jo raskauden puolivälistä asti niin sekin jo inhotti minua. Sairaalassa sitten kun harjoiteltiin sitä vauvan imettämistä niin se jotenkin tuntui luontevalta ja järkeenkäyvältä. Missään vaiheesa en kyllä imettämisestä nauttinut, mutta silti täysimetin poikaa 4 kk ja osittain vielä reilu 7 kk ikään asti. Ja että olin onnellinen kun imetys loppui. Mutta en tosiaan nähnyt mitään järkeä olla imettämättä kun maitoa tuli vaikka useamman lapsen tarpeeksi ja tietää että se on vauvallehyväksi. Muutaman kuukauden päästä sama homma taas edessä (rv 33+6), mutta tällä kertaa minua ei ainakaan etukäteen inhota imetys niin paljoa vaan näen sen vaan osana sitä vauvavaihetta.

Toivottavasti kokemuksistani oli sinulle mitään selkoa tai apua.

 

Minulla on täysin samanlainen suhde imetykseen kuin sinulla hane84 =)

Ketään 3 lapsestani en ole imettänyt käytännössä yhtään, mutta kaikissa oli syy "imettämättömyyteeni"...tuskin olisin kauaa imettänyt vaikka olisin voinut.
Hyvin sen oman maidon sai pullostakin syötettyä...isäkin
Esikoiselle lypsin ekat 3kk, tokalle 2kk ja kolmannelle n. 2½kk...saa nyt nähdä miten tämän nelosen kanssa sitten käy, en ole vielä koko ruokailuasiaa miettinyt =)

Toisia se vaan kuvottaa, ei voi minkään

 

Mulla esikoista odottaessa oli samat tuntemukset. Oikein ällötti kun maitoa alkoi tihkua. Jotenkin se oli vaan niin... en osaa selittää mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

Mulla tosin jatkui kuvotuksen tunteet lapsia (2 kpl) imettäessä. Ihan oikeasti tuli etenkin parina ekana kuukautena sellainen tosi kuvottava olo ja etenkin silloin kun alkoi imettää. Joskus paha olo tuli siinä vaiheessa jo, kun maitoa alkoi herumaan. Välillä piti taistella niin kovasti pahaa oloa vastaan ettei tullu oksennus. Mies kiikutti jääkylmää vettä tuopissa, se helpotti oloa. Mä luulin että mä olen jotenkin mielenvikainen kun voin pahoin lasta imettäessä mutta sitten täällä keskustelupalstoilla joku tiesi kertoa, että pahoinvointi voi johtua hormoneista. Joku lääkäri oli kertonu että se hormoni, mitä erittyy silloin kun maitoa alkaa herumaan (olikohan se oksitosiini?) saattaa aiheuttaa juuri tollasia oireita. Oletin että näin on sitte mulla, etenkin kun se paha olo iski juuri silloin kun alkoi imettää. Muutaman minuutin päästä meni yleensä ohi ja mitä isommaksi lapsi kasvoi niin alkoi helpottaa.

 

pumppaa pulloon ja juota pullosta. toimi hyvin!

 

Hassua, että joku ajattelee imetyksestä näin päin. Itte näkisin asian pikemminkin niin, että en mitenkään jaksa ajatusta pulloon lypsämisestä, se vasta vaivalloiselta ja epämiellyttävältä kuulostaa. Olen lapsiani imettänyt toista puoli vuotta ja toista ("vahingossa" ) vuoden, tältä pohjalta uskon, että sullakin tuo pelko tai kuvotus kyllä unohtuu, kun saat sen ihanuuden rinnalle. Sairaaloissa on muutenkin tapana, että heti synnytyksen jälkeen perhe jätetään ihan keskenään, kolmestaan, tutustumaan toisiinsa - kaikkein ihaninta on, kun se pieni tuhnuttaa alastomana siinä sun rintaa vasten... Ei se tissin hamuaminen ole inhottavaa! :heart: :heart: :heart: Lykkyä pyttyyn, että rauhoittuu sun mieli-

Nimimerkillä Millä Jaksan Odottaa Loppusyksyyn (kolmas tulossa)

 

Ei sun tunteet mitään poikkeuksellisen kummallisia ole, ei sen kummempia kuin nuo "imetys on ihanaa ja luonnollista". Saattaa olla, että sun mielesi muuttuu, kunhan pääset itse asiaan, mutta ei se välttämättä koskaan ole "ihanaa". Ihan kivaa tai ainakin siedettävää se voi kuitenkin olla. Mutta ei sitä itkien kannata loputtomiin jatkaa, jos se tuntuu jollain lailla tosi pahalta tai ahdistavalta.

Itselläni on 2 lasta, ekaa imetin 3 kk ja se oli todella raskasta ja työlästä koko ajan, ja kertaakaan en lasta saanut kylläiseksi. Ja korvikettahan ei saa antaa kun se on niiiiin paha, ja kyllä maito riittää kun vaan imettää. Ehkä maito riittää, mutta tunnit vuorokaudessa ei riitä..
Ei ollut ihanaa, ei.

Ja ahdisti, kun uudessa tilanteessa mummut hyökkää jo synnärillä kimppuun : "no anna tissiä sille ny, tissiä se haluu". Kun itse ei vaan pysty esim. miehen isovanhempien edessä läväyttään "utareita tiskiin", vaikka olis kuinka luonnollista..

Toisen kanssa sujui jo paljon mukavammin, kun en ottanut mitään paineita koko imetyksestä ja päätin jo etukäteen, että jos ei vauva 1-2 tunnin imemisen jälkeen ole kylläinen, niin ei kun pullo suuhun.
Ja nyt tyttö on 8kk ja edelleen imetän
Hyvin kelpaa, vaikka synnäriltä asti pulloa saanut (oon synnyttänyt n. 2.5kg lapsia, joten kovin herkästi on pulloa annettu).

Mutta oikeesti, vaikka kuinka hyväksi imetys onkin , niin ei sillä omaa elämäänsä ja mielenterveyttään kannata pilata!! Pakko ei ole imettää, ei edes synnärillä, mutta vähän ikäviin katseisiin/kohteluun voi sitten varmaan varautua, jos jo synnärillä ilmoittaa, ettei imetä. Vaikka se onkin täysin asiatonta käytöstä henkilökunnalta.

 

Onko pakko imettää jos ei halua? Eikö voisi vain pumpata ja juottaa se pullosta?

No pakko nyt ei ainakaan ole =) Ainakaan vielä missään laissa ei lue että imettäminen on pakollista...(vaikka tietynlaiset imetysfanaatikot niin varmaankin toivoisivat).

Itsestänikin ajatus imettämisestä tuntui vastenmieliseltä, mutta kun en vauvoista ja niiden hoidosta mitään tiennyt ei mielessä edes käynyt että imettämiselle olisi jokin vaihtoehto...Kaikkihan imettävät, ja kyllähän minä korvikkeesta kai olin kuullut mutta varmaan ajattelin että se oli tarkoitettu orpolapsille tai jotain...

Minulle kävi kuitenkin sellainen "tuuri" että maitoa ei tullut(juu, ja olen kyllä kuullut enemmän kuin tarpeeksi että maitoa tulee kyllä kaikilta kunhan haluaa tarpeeksi...). No en varmaan sitten halunnutkaan tarpeeksi, mutta sillä tahdonvoimalla en kyllä ensimmäisen viikon aikana saanut tuotettua pisaraakaan maitoa ja sen jälkeen lopetin yrittämisen. Ja lapsi pärjäsi vallan mainiosti pelkällä korvikkeella :saint:

 

mä en ollut imetykseen erityisen ihastunut odotusaikana mutta sitten kun sen käärön sai viereen niin se tuntui luonnolliseslta.ja jatkui vuoden verran ja nautin joka hetkestä.lopetus oli jopa haikeaa.

mutta imetyshän on joakisen oma valinta ja teet niinkuin sinulle,vauvalle ja koko perheelle on parasta.

 

Ei siun ole mikään pakko imettää, jos se tuntuu pahalta. Varaudu vaan siihen, että saat tuta nahoissasi kaikenlaista ihmettelemistä ja paheksuntaa synnytyssairaalassa ja neuvolassa :/ Luulisi, että "väkisin" imettäminen vaikuttaa negatiivisesti vuorovaikutussuhteeseen vauvan ja äidin välillä, kun vauva vaistoaa, että hänen ruokailunsa on äidille inhottavaa.

Toivottavasti saat tukea päätöksellesi, jos pysyt siinä myös synnytyksen jälkeen :wave:

 

Tää ei välttämättä liity mitenkään tuohon varsinaiseen asiaan, mutta pahaolon tunteeseen miadon noustessa kylläkin. Mä pidin imetyksestä, mutta alussa olin ihan kauhuissani kun aina ennen maidon nousua tuli sellainen pahan olon tunne ja aloin jo miettimään, että olenko jotenkin masentunut kun aina tulee yhtäkkiä se fiilis päälle. Sitten tosiaan hokasin, että se liittyy siihen maidon nousuun. Ystävällä samoin jolta tiedustelin asiaa. =) Näytti jollakkin muullakin tuossa ylhäälllä olleen samanlaisia fiiliksiä, joten älkää yllättykö jos sellainen tunne tulee. Nää ei siis liittyneet aina noihin imetys tilanteisiin vaan saattoi tulla vaikka kaupassa ennen maidon nousua. imetin poikaa yhteensä 6,5kk ja sitten lopetin ennen kuin mulle tehtiin pieni operaatio. Toivottavasti tätä seuraavaa voin imettää vähän pidempään.

Lellu

kovasti tsemppiä Hane84 sulle. Toivotaan, että vauvan kainaloon saadessasi pystyisit edes kokeilla imetystä!!!

 

moi!

mulla on 13v ja 15v tytöt ja kolmatta odotan syntyväksi syksyllä.
esikoista imetin n kuukauden,en enää edes muista että miten pitkään.ja aina piti antaa pullosta lisää.50-100ml.ja niin hiivatisti koski imettäminen tuntui että niskavillat lähtee irti.

sama homma oli toisen tytön kanssa,hän oli yli 4kg syntyissä,ja vaikka imetit niin pullosta piti joka kerta antaa se lähes 100ml lisää.
häntä taisin myös sen kuukauden päivät imettää.

mulla rinnat ollu aina sellanen arka paikka,ei tartte miehenkään paljon niitä nykiä,kun jo koskee..saati sitten jos joku vielä niihin oikein kunnon imulla tarttuu kiinni niin auts tosiaan..

olen kyllä miettinyt nyt imetystä,ja imetystä silloin 15v sitten.silloin ei kyllä paljon ohjausta tullut,ei neuvolassa,eikä sairaalassa.
ehkä sitä ei silloin osannut edes neuvoa kysyä.
toivottavasti nyt sitten osaisi olla vähän viisaampi ja kysyä neuvoa.

 

Mua kans jotenkin inhottaa ajatus imettämisestä, ei muiden vaan omastani. Aion kuitenkin kokeilla sitä, mutta saa nähdä miten käy. Tuntuisi ajatuksena paremmalta lypsää ja antaa pullosta vauvalle.