imetys

millaisia kokemuksia imetyksestä keisarileikkauksen jälkeen? itselläni maitoa riitti noin kolme kuukautta ja silloinkin jouduin täydentämään korvikkeella. esikoistani imetin noin vuoden verran, siihen asti kunnes tulin uudestaan raskaaksi. ja maitoa riitti.
:wave:

 

Osittaisimetystä rintakumin kanssa reilut 3 kk sektion jälkeen. Koko ajan maistui korvike enemmän ja enemmän, viimein vauva itse lopetti rinnan.

Vähän harmitti nykyisen mittapuun mukaan "huono" imetys, mutta toisaalta ei mulla koskaan ollut suurta kunnianhimoa tuon asian suhteen.

Kun nyt aiheesta ryhdyin kirjoittamaan, niin täytyypä tännekin valittaa: Elämäni hirvittävimmät kivut tulivat, kun imettäessä rinnanpäät aukesivat. Kuin olisi neuloja työnnetty nännistä sisään! Itku tuli pakosta pelkän kivun vuoksi ja hammasta piti purra etten huutanut ääneen. Sen rinnalla kalpeni hankala raskausaika, joka päättyi 33 tuntia kestäneeseen, sektioon päätyneeseen, synnytykseen. En halua pelotella tulevia imettäjiä, mutta minun kohdallani synnytys ei todellakaan ollut mitään verrattuna tuohon.

Siis todellakin huono alku imetykselle. Ellei sairaalassa olisi oltu ymmärtäväisiä ja tarjottu rintakumia & pullomaitoa, niin kotiin olisin pinkaissut heti ja pelkälle korvikkeelle olisi lapsemme jäänyt.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

 

Sektiosta on nyt 4,5 kk ja maitoa tulee juuri sopivasti. Vielä kuukausi sitten sitä vaan tuli ja tuli. Joka päivä oli pakko lypsää, että olo oli siedettävä. Vauvakin on saanut sitä riittävästi, koska paino on yli tuplaantunut syntymäpainosta! Kiinteitä aloitellaan varmaan vasta 6kk iässä.

Aiemmat lapset on tulleet alateitse ja maitoa on ollut riittävästi 2-3 kk:n ikään.

 

\

Kun nyt aiheesta ryhdyin kirjoittamaan, niin täytyypä tännekin valittaa: Elämäni hirvittävimmät kivut tulivat, kun imettäessä rinnanpäät aukesivat. Kuin olisi neuloja työnnetty nännistä sisään! Itku tuli pakosta pelkän kivun vuoksi ja hammasta piti purra etten huutanut ääneen. Sen rinnalla kalpeni hankala raskausaika, joka päättyi 33 tuntia kestäneeseen, sektioon päätyneeseen, synnytykseen. En halua pelotella tulevia imettäjiä, mutta minun kohdallani synnytys ei todellakaan ollut mitään verrattuna tuohon.

Siis todellakin huono alku imetykselle. Ellei sairaalassa olisi oltu ymmärtäväisiä ja tarjottu rintakumia & pullomaitoa, niin kotiin olisin pinkaissut heti ja pelkälle korvikkeelle olisi lapsemme jäänyt.

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Mulla kans imettäminen oli yhtä tuskaa, vaikka synnytinkin ihan alateitse ja maitoakin alkoi kohtuullisesti nousta heti. Rinnan päät meni niin rikki, että itkin ja huusin suoraa huutoa kun tyttö alkoi imeä ja en lopulta enää pystynyt olemaan sitä hetkeä paikallani että vauva alkaisi imeä - sattui liikaa. Ilman miehen mahtavaa tukea ja neuvolan tädin kannustusta olisi kyllä pulloon ja korvikkeeseen hyvin äkkiä turvauduttu, aikalailla oli oma usko loppua aivan kesken. Onneksi sitten rasvaamalla ja välillä lypsämällä ja kaikilla mahdollisilla konsteilla parani ja pystyi imettämään taas. En ikinä olisi kuvitellut että imettämisen alkutaival voi olla niin hankalaa - ei tosiaankaan mikään itsestään selvyys, eikä etukäteen kukaan varoitellut.

 

Taitaa mennä nyt alkuperäisen aiheen vierestä, mutta kiitos kun jaoit kokemuksesi lotta! Kukaan ei tosiaankaan varoittanut etukäteen. Tuttavapiirini on ihmetellyt tuskaani, sillä kukaan ei ole tainnut kokea vastaavaa. Ainoastaan yksi ystäväni sanoi muutama päivä ennen lapseni syntymää, että "imetyksen alku on sitten yhtä helvettiä." En tiedä mitä lienee tarkoittanut, mutta vasta n. viikkoa myöhemmin ymmärsin, että yhdenlaista helvettiä se imetys oli.

Kärsimättömänä ihmisenä en lopulta enää uskaltanut imettää ollenkaan ilman rintakumia, kipu tuli heti takaisin, jos jätti rintakumin pois. Lapsikin oli jo ihan sekaisin rinnan, rintakumin ja pullon vaihtelusta.

Miten tuon tilanteen voisi välttää? Ihan vaan siltä varalta, että jos joskus vielä "joutuu" imettämään...

 

Sektion jälkeen kesti vajaa kolme päivää, että maito nousi. Aluksi mulla oli matalat nännit, joten rintakumit oli ahkerassa käytössä. Sitten mies kyllästyi steriloimaan rintakumeja, ja aloin imettää ilman. Vaikeaa se oli, kun lapsi ei meinannut saada kunnon otetta, ja nännihaavatkin tuli. Maitoa kyllä riitti sitten liiankin kanssa, pitkälti yli vuoden.

 

\

Kun nyt aiheesta ryhdyin kirjoittamaan, niin täytyypä tännekin valittaa: Elämäni hirvittävimmät kivut tulivat, kun imettäessä rinnanpäät aukesivat. Kuin olisi neuloja työnnetty nännistä sisään! Itku tuli pakosta pelkän kivun vuoksi ja hammasta piti purra etten huutanut ääneen. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

On! Alateitse tosin molemmat olen synnyttänyt, mutta kyllä imetys sattui aluksi niin ettei mitään rajaa. Tämä on mun mielestä aihe, josta ei jostain syystä puhuta. Vai onko ketään oikeasti varoitettu esim. sairaalassa tai neuvolassa, että aluksi imettäminen sattuu!? Esikoisen synnyttyä kyllä sairaalassa annettiin rasvaa laitettavaksi nänneihin, etteivät aukeaisi, mutta ei kukaan kertonut että siltikin voi tehdä kipeää kunnes rinnat tottuvat ja mukautuvat uuteen tehtäväänsä. kakkosen jälkeen en edes rasvaa saanut ennenkuin pyysin... Niin ja ne jälkisupparit imettäessä, AUTS, AUTS!

Ei ollut tarkoitus pelottaa ketään tulevaa imettäjää, mutta tää on kai mun trauma kun muuten ei ole jäänyt mitään hampaankoloon Ja kyllä se kipu helpottaa ja nännit pysyvät suht' kuosissaan kun muistaa rasvata niitä aina imetyksen jälkeen.

 

Joo, synnytyspeloista kyllä keskustellaan ja hyvä niin! Mutta entä "imetyspelko"? Vai onko korvikkeet niin hyvä "lääke" tuohon, ettei siitä tarvitse keskustella? Sitten syyllistetään äitejä, jotka eivät onnistu täysimetyksessä vähintään kuutta kuukautta. Valitettavasti en pysty vieläkään ymmärtämään nykyajan ylenmääräistä imetysmyönteisyyttä, niin hirvittävää se kipu oli.

Mä kokeilin kaikki rasvat, ilmakylvyt, maitotipan puristamiset syötön jälkeen ja muut konstit, eikä niistä ollut mitään apua. Lypsämällä en koskaan saanut maitoa kuin muutaman tipan, joten sekään ei auttanut. Rintakumi oli ainoa apu. Jos tiedätte muita keinoja niin kertokaa ihmeessä! Kuulin, että joku oli puristanut mehua suoraan sitruunasta auki oleviin rinnanpäihin! Auts! Mutta hyvä jos auttoi.

 

\

Joo, synnytyspeloista kyllä keskustellaan ja hyvä niin! Mutta entä "imetyspelko"? Vai onko korvikkeet niin hyvä "lääke" tuohon, ettei siitä tarvitse keskustella? Sitten syyllistetään äitejä, jotka eivät onnistu täysimetyksessä vähintään kuutta kuukautta. Valitettavasti en pysty vieläkään ymmärtämään nykyajan ylenmääräistä imetysmyönteisyyttä, niin hirvittävää se kipu oli.

Mä kokeilin kaikki rasvat, ilmakylvyt, maitotipan puristamiset syötön jälkeen ja muut konstit, eikä niistä ollut mitään apua. Lypsämällä en koskaan saanut maitoa kuin muutaman tipan, joten sekään ei auttanut. Rintakumi oli ainoa apu. Jos tiedätte muita keinoja niin kertokaa ihmeessä! Kuulin, että joku oli puristanut mehua suoraan sitruunasta auki oleviin rinnanpäihin! Auts! Mutta hyvä jos auttoi.

Joo!!
Rintakumi rulaa! Ilman sitä en ois imettäny päivääkään sairaalasta lähdettyäni. Oon yrittäny ilman, mut täysin mahdotonta. eikä tyttökään enää tunnista rintaa ja ala imeä, jos ei siinä oo kumia päällä. Harmittaa vaan, ku rintakumin avulla ei ilmeisesti tissit saa tarpeeksi stimulaatiota imusta, eikä mun maito näin ollen riitä täysin. Eli nyt pestään rintakumeja ja pulloja ja rintapumppua meidän huushollissa päivät läpeensä!

 

moi,

mulla oli myös imetykseen liittyvä ongelma, jota kukaan ei tuntunut ottavan tosissaan. ekat kolme viikkoa vauvani otti pikkuleuoillaan niin tiukan otteen että häntä ei saanut lainkaan irrotetuksi! se sattui niin mielettömästi että vedet valuivat silmistä. vauva oli kolmanteni eenkä mitään tällaista ollut aiemmin kokenut. uskon vankasti, että maito ei tästä syystä alkanut herua kuin ennen. koska hän ei huolinut myöskään tuttipulloa, niin pakko oli yrittää...

 

Mulle neuvottiin, että laittaa pikkusormi ikenien väliin jos haluaa vauvan irrottavan otteensa. Meillähän pikku-ahmatti vaan imeskeli rintaa, vaikka ei olis enää tullut maitoakaan - käytti siis rintaa "tuttina". Tuo pikkusormi kyllä tehosi, mutta huuto oli sen mukainen, eikä lakannut ennenkuin tuli pullo suuhun.

Liekö sitten meilläkin ollut stimulaation puutetta rintakumin takia, kun ei maito riittänyt.

 

Minulla myös tuo imettämisen alkutaival ollut jokakerta yhtä tuskaa. Rinnat auki ja vielä valtavan kipeät jälkisupistukset, joita kesti melkein viikon verran!