Meillä onnistui täysimetys, vauva sai korviketta ekan kerran 2kk iässä kun mulle tuli oma meno, nämä tissit kun eivät pumpulle oikein heru. Maito nousi kolmantena päivänä, ja kieltämättä se toinen päivä oli aika tuskainen kun lapsi oli tuntikausia käytännössä tauotta rinnalla ja imeminen teki todella kipeää! Tammisaaren hoitajat osasivat onneksi kannustaa ja olla empaattisia, eikä missään vaiheessa myöskään tullut oloa ettei lisämaitoa saisi lapselleen pyytää.
Jälkikäteen kun on puhunut muiden äitien kanssa niin on tullut vähän sellainen olo, että meille oli kyllä todella tarpeen aloittaa pienokaiseemme tutustuminen imetysmyönteisessä sairaalassa. Nimittäin kaikki tuntemani muualla synnyttäneet, joilla maito on riittänyt, ovat olleet sellaisia suihkutissejä ettei lisämaitoon liittyvillä ongelmakysymyksillä ole ollut niin kauheasti väliä. Jokaisen heistä vauvalle on tarjottu tuttipullosta maitoa synnärillä - yhdessä tapauksessa jopa äidin tahdon vastaisesti tilanteessa jossa henkilökunta ei nähnyt tarpeelliseksi perustella lisämaidon tarvetta millään tavalla. Nyt seuraavaa synnytystä pohtiessa mielessä kaihertaakin kovasti, sabotoidaanko minun mahdollisuuteni täysimetykseen jos en tällä kertaa voi lähteä Tammisaareen asti.
Syynä huoleen on lähinnä oma mukavuudenhaluni, sillä vaikka täysimetys onkin sitovaa ja aikaavievää ja usein monin tavoin hankalaa, koen tuttipullojen lämmittelyn keskellä yötä vielä monin verroin hankalammaksi ajatukseksi. Imetyshormoonit myös auttavat jaksamaan katkonaisia öitä, jos maidon tulo loppuu vauvan "laiskuuden" myötä niin miten ihmeessä minä sitten saan nukuttua tarpeeksi?