Imetys ahdistaa!

Mua ahdis e o taa tää imetystouhu ihan koko ajan! Maitoa kyllä tulis mutta en koe imettämistä millään tavalla mukavaksi touhuksi, se on vaan pakollinen paha..
Tyttö on nyt vasta 1,5kk ja ollut rintamaidolla koko ajan. Nyt kun oon jättäny tytön isälle tai mummolle hoitoon muutamaks tunniks on annettu korviketta. Korviketta hurahtaa kerralla 80-120ml ja vauva pysyy kolme tai neljäkin tutia tyytyväisenä. Rinnassa saatetaan roikkua puolentoista - kahden tunnninkin välein! Ja ikinä en tiedä paljonko maitoa rinnasta tulee/ syökö pelkän etumaidon jne. Korvikkeilla ja pulloruokinnalla olis mielestäni selkeempää, mitä siis tekisin?
Kuitenkin tahtoisin lapseni saavan imetyksen tuoman suojan/ hyvät edut (mikäli niitä todellisuudessa on).. kuinka sitten vähentää itse maidon eritystä/ imettämistä?

 

no rintamaitohan on paremmin sulavaa kuin korvike jotta sikskin useemmin syö ja kuten sanoitkin imetys toki ois parempi vaihtoehto niin kauan ku sulla vaan maitoa riittää. ei se aika kauaa kestä. jos vaikka yrittäsit muutaman kuukauden vielä eteenpäin ja sitte korvikkeisiin.

 

mun ensimmäinen lapsi oli heti alusta asti korvikkeella ja hyvin kasvoi! ei allergioita eikä sen enempää kipeenä ku rintaruokitut lapset...

 

Entä jos ottaisit tavoitteeksi jatkaa imetystä vaikka 3kk ikään ja katsoa sitten tilannetta uudestaan, voi olla että rinnalla roikkuminen on silloin jo vähentynyt ja imetys tuntuu muutenkin kivemmalta. Meillä oli just tuon ikäisenä tiheän imun kausi joka meni sit parissa viikossa ohi mutta tuntui rasittavalta. Ekat kuukaudet oli ainakin mulle raskaita, mutta sitten se helpotti ja loppujen lopuksi olen päätynyt taaperoimettäjäksi asti.

 

Minä olen kasvattanut molemmat tytöt pullolla, eikä ole mitenkään kipeämpiä olleet kuin tissimaidollakaan. Mulla ei tosin alkanut maito kunnolla tulemaan kummaltakaan ja todettiin viisaamaksi jättää tisuttelut pois. Eka alkoi pelkälle pullolle 1,5kk ja toinen heti sairaalassa. Enkä tunne olevani mitenkään huono äiti.

Olen sitä mieltä että jokainen saa valita parhaimalta tuntuvan tavan ruokkia lastaan, on se tisuttelu tai pullo. Yhtä paljon varmasti äidit silti lapsiaan rakastaa.

Oletko koittanut pumpata pulloon, niin näkisit paljon sinulta tulee maitoa?

Mutta tsemppiä sinulle ja ratkaisulle mitä sitten teetkin :hug:

 

Tiedän tunteen!Ensimmäiset 2kk imetin ja itkin.Niin epämukavaa ja kipeetä hommaa se oli.Nyt tyttö on 4kk ja imetys sujuu paljon paremmin..
Voisin melkein luvata,että 2 kk jälkeen alkaa helpottaa.Yritä jaksaa vielä!Kasvaa vauva toki korvikkeellakin,mutta tietty imetys olis parasta.
Mun vauva saatto olla tissillä putkeen helposti 8-10tuntia.Järki meinas lähtee! |O
Voithan sä antaa välillä omaa pumpattua maitoa pullosta.Mutta jos vauva ei ole itkuinen ja kiukkunen,niin kyllä se maitoa saa.Jos kovasti huolestuttaa,niin käy punnituttamassa vauva neuvolassa.
Tsemppiä! :hug:

 

minä imetin 3viikkoa tyttöäni,maitoa ois tullu vaikka muille jakaa.mutta se tunne koko päivä oli yhtä imettämistä,koko ajan rinnassa kiinni ahdistavaa..pullosta kun antoi oli pidempää "tyytyväinen".muutenki väsytti,olin silloin yksinhuoltaja.ja sai ite levättyä enempi kun pullosta annoin.sai kerralla tarpeeksi maitoa,ja tyttöki nukku "pidempää".ja se että sanotaan ne ketkä on rintaruokinnassa "voi paremmin".ystäväni imetti vuoden poikaansa,korvatulehduksia jatkuvasti,atooppinen ihottuma,muutama ruoka-allergia.ja usein kipeenä.nyt tyttöni 3.v ei kertaakaan korvatulehdusta ja muutenkin perusterve.

en tässä mitenkään vähättele imetystä mutta en myöskään pulloruokintaa.jokainen tekee omat päätökset.ja jos ja kun toisen lapsen saan,aijon kokeilla imettämistä tiedä vaikka onnistuis..eikä enää tuntuisi ahdistavalta.

mutta voimia karita86 :hug:

 

Oletko koittanut pumpata pulloon, niin näkisit paljon sinulta tulee maitoa?

Tähän vaan puutun sen verran että pulloon kyllä heruu maitoa ihan eri tavalla eli paljon vähemmän kuin tehokkaammin ja "luonnollisemmin" imevälle vauvalle. Jos pumppaa vaikka vauva sylissä niin heruu paljon paremmin kuin jos on eri huoneessa tai vauva on kauempana. Ja pumpuissakin on niin paljon eroja; ite sain vartissa Ainun pumpulla 10ml kun Aventin pumpulla siinä ajassa täyttyy koko pullo.

 

mun ensimmäinen lapsi oli heti alusta asti korvikkeella ja hyvin kasvoi! ei allergioita eikä sen enempää kipeenä ku rintaruokitut lapset...

Samoin täällä. Imetystä yritettiin, mutta kun ei tullu maitoo niin ei tullu. Ja toisaalta meidän perheelle ihan toimiva ratkaisu. Nyt odotan toista ja en ota stressiä imetyksestä, jos maitoa nousee niin kokeillaan, mutta en ota paineita sen onnistumisesta. Oma äitinikin on meidät kolme lasta korvikkeilla ruokkinut ja terveitä ollaan oltu.

 

Miksi et pumppaisi kuitenkin sitä rintamaitoa? Ei se suuri vaiva ole. Okei, pumppaamalla tulee todennäköisesti vähemmän -tai sitten ei. Kokeilu kannattaa. Huomaa että vauva tankkaa samalla myös läheisyyttä rinnalla ollessaan, ei pelkkää ravintoa. Pienen ihmisen riippuvuus vanhemmistaan ja etenkin äidistään saattaa olla ajoittain ahdistavaa. Se ei kuitenkaan muutu mihinkään vaikka lopettaisitkin imettämisen.

 

Täällä myös alussa hirveästi ongelmia imetyksen kanssa - ensin hajosivat nännit ja imuote oli ihan persiillään. Se korjaantui parin viikon iässä kun käytin jonkin aikaa rintakumeja. Sitten jätin ne pois ja kyllä se siitä alkoi suttaantua. Alussa se oli tosiaan sitä että vauva saattoi olla rinnalla hirveän pitkiä aikoja kun "harjoitteli" ja noita tiheän imun kausia oli meilläkin just tuossa 6-8vkon iässä. Eli jospa se ois sitä teilläkin! Kehottaisin minäkin vielä ainakin jonkin aikaa kokeilemaan, 3kk iässähän sitten voi antaa vaikka velliä päälle jos tuntuu ettei maito riitä. Mä en kauheesti pumppailis kun siinä voi sit käydä niin et maidontulo loppuu kun ei se pumppu samalla lailla stimuloi kuin vauvan imeminen ja varsinkin jos teillä on tiheen imun kausi menossa niin maitomäärien nousu voi häiriintyä sit siitä. :|

Mutta tsemppiä!

 

Minua ahdisti kans imettäminen aluksi, ja se oli niin älyttömän vaikeeta, kun vauva ei hoksannut imuotetta. Mie lypsin sit vauvalle melkein kaikki maidot 1½kk(sai toki korvikettakin silloin tällöin kun en jaksanut lypsää ), ja sit rupesin uudestaan pikkuhiljaa tissiä tarjoilemaan, ja sit se lähtikin luistamaan!
Nyt vauva on pian 5kk, ja saa jo kiinteitäkin ihan reippaasti ja tisua tarjoon aina ruoan päälle, syö muutaman minuutin ja se on siinä! Ihanan helppoa, kun ei tarvii pullojen kans pelautua. Nyt oon niin tyytyväinen siihen, kun en silloin alkuun heti luovuttanut.

Tietysti jos sua kovastikin ahdistaa, niin ei kannata väkisin imettää, mut toisaalta kun ajattelee, niin ei oo kun pari kuukautta, niin voit ruveta vauvalle kiinteitä syöttelemään, niin sit siihen syömiseen tulee sitäkin kautta mukava rytmi

 

Mulla oli kans alkuun samanlainen fiilis imetyksen kanssa.En kokenut sitä mitenkään miellyttäväksi touhuksi.Olin vakaasti päättänyt imettää niin kauan kun maitoa riittää ja aika pitkään jaksoinkin(lopetin 7kk iässä).Jälkikäteen oon ollu tyytyväinen että jatkoin imetystä sillä päivinä jolloin tyttö joi pullosta olivat vatsavaivat paljon pahempia.Pahimmillaan joskus 2-3 kuisena.Mutta mihin ratkasuun päädytkään niin tsemppiä.Kasvaa se lapsi korvikkeellakin i =)

 

Minusta oli kiva huomata tällainen ketju, jossa kuulee, että imettäminen on ahdistanut muitakin. Yleensä kun lehtiä ja palstoja lukee niin tulee tunne, että kaikille, joilta tulee riittävästi maitoa, imettäminen on ongelmaton juttu.

Meidän tyttö on puolivuotias ja olen sitkeästi täysimettänyt häntä, kiinteitä alettiin maistella viiden kuukauden iässä ja yhäti rintamaidolla mennään. Flunssia ja korvatulehdus on ollut, sekä pientä ruoka-allergiaa, eli ei tässä tapauksessa ole niitä ehkäissyt. Mutta minä en koskaan ole tuon imettämisen kanssa oikein päässyt sinuiksi. Ja nyt kun voi syöttää kiinteitä ja pumpattua maitoakin nokkamukista (tyttö ei ole koskaan suostunut tuttipullosta syömään vaikka sitä tarkoitusta varten pumppailinkin, niin että pakastin on yhä maitoa tulvillaan) niin nautin äitiydestä selvästi enemmän. Ja korvikkeen suuntaan ollaan menossa jos vaan tyttö suostuu sitä syömään.

Minäkään en väheksy imettämistä, enkä korviketta. Kummallakin kasvaa varmasti, eli jos kovasti ahdistaa niin ei ole pakko jatkaa. Tiedän nimittäin, miltä se ahdistus tuntuu enkä ole vieläkään ollenkaan varma kumpiko ratkaisu olisi omalla kohdallani ollut oikea.

Voimia sinne :heart:

 

Vaihtoehtona on myös osaimetys; imetät, mutta harvemmin, osan syötöistä saa korviketta.
Maidontuotanto pysyy käynnissä mutta vauva ei ole niin riippuvainen tissistä.

 

Minun esikoinen eli korvikkeella, imetys tuntui ensimmäisen lapsen aikana ihan kauhean hankalalta. Plus, että samaan aikaan oli kaikki muut stressitekijät samassa sopassa. Ja vauva oli sairaalassa teholla, jossa sai maidon pullosta, joten imetys ei oikein vain lähtenyt millään käyntiin, vauva ei saanut kunnolla maitoa rinnasta, vaikka maitoa siis tuli yli äyräiden ja niin paljon, että sitä oli kaikki paikat täynnä! Mutta hän ei vain oppinut syömään ja hermostui eikä siitä tullut sitten sitäkään vähää.. Ja kun itse oli ihan loppu.. soppa oli valmis. Meillä kasvoi sitten korvikkeella.
Nyt tämä toinen on sitten ollut täysin päinvastoin, ikää on nyt yli 8kk ja pulloa ei ole nähnytkään, eikä siis korvikettakaan. Alku oli helppoa ja jotenkin imetys tuntui heti jo sairaalassa luonnolliselta ja helpolta. Nyt on harmittanut todella paljon, etten jaksanut esikoista imettää. Vähän jo helpottaa, mutta olin pitkää siitä todella pahoillani esikoiselle, siis itsestä tuntui pahalle. Itse olisin toiminut toisin, jos sen voisi vielä jotenkin korjata. Mutta ilman tukea ja apua ja yksin ei paljon silloin ollut tehtävissä.

Onhan se aina niin, että imetys voi olla hankalaa ja esikoisen kanssa kun kaikki on uutta, imetyskin voi tuntua vieraalta. Ja apua on aika vaikea saada, itsellä ei ainakaan ollut ketään neuvomassa eikä auttamassa imetyksen opettelussa esikoisen kanssa. Uskon, että sekin vaikutti päätökseeni lopettaa imetys. Jokainen tekee niin kuin itselle tuntuu parhaalta, rakkautta voi antaa samalla tavalla vaikka vauva pullosta maitonsa saisikin.

 

Minä suorastaan vihasin imetystä aluksi... rinnanpäät rikki, rintakumit apuna, puolentoista tunnin välein vähintään 1/2tunnin imetyksiä ja siitä huolimatta lapsi jatkuvasti tyytymätön Kun olin jaksanut sen 2-3kk alkoi tilanne helpottua. 4kk imetys alkoi olla ihan mukavaa ja 5kk olin todella tyytyväinen että olin jaksanu ikävän alun. Vajaat 8kk sit loppujenlopuks imetin, alkuun ajattelin että 3kk jos kestän ni sit riittää!!

 

Ahdistus on ollu koko ajan.. Ei mulla sen kummempia ongelmia ole edes ollut, aluksi käytin rintakumia muutaman päiän koska rinnan päät oli rakkuloilla, mutta ei sen kummempaa.. En todella osaa selitää mistä ahdistus juurensa juontaa Ahdistus ei ole ainoastaan näillä tiheänimunkausilla..
Oon pumppailu ja kerralla tisusta tulee 30-50ml, 50ml jos käy hyvä tuuri.. Voishan sitä pumpattuakin maitoa antaa pullosta.
Eilen annoin vuorotelen korviketta ja rintaa, eikä nurissu sen enempiä. Voisihan tota "osittaisimetystä". Helpottais edes vähän ja pysyisin järjissäni.. Harmi vaan et tisseihin kuienkin jonkin verran maitoa nousee koska varsinkin toinen rinta tuntuu rähähtävän välillä Kauankohan siihen mnee että maidon tuotanta tasaantuu jos jätän aluksi joka toisen imuttelun pois?

 

Tyttö on kasvanu ihan normaalisti koko ajan.. =)

 

Meillä on poika nyt pian 6,5kk ja täysimetyksellä on menty, vaikkakin välillä todella hankalaa ja vaikeaa on ollut. Meillä on myös jouduttu käyttämään rintakumia, on ollut suihkutissiongelmaa, todella pahoja rintaraivareita, pitkiä syömälakkoja jne jne. Jostainsyystä en kuitenkaan ole ollut halukas luopumaan imetyksestä, en tiedä oikein miksi. Mikään imetysfanaatikko en todellakaan ole ja mielestäni sekä imetys että korvike ovat ok, kuitenkaan en ole halunnut luovuttaa imetyksen suhteen. Ahdistus oli kova täälläkin alkuun. Sanotaanko näin, että ensimmäinen kuukausi meni täysin imetyksen saloja opetellessa yhdessä vauvan kanssa, toinen kuukausi sujui jo vähän paremmin ja kolmantena kuukautena homma meni jo rutiinilla ja olin tyytyväinen, että olin jaksanut jatkaa. Nyt tosiaan poika jo 6,5kk ja edelleen imetyksellä mennään eikä loppua näy. Siis en ole asettanut mitään takarajoja imetyksen päättymiselle.
Pulloa ja korviketta poika ei huoli lainkaan. Minulle suurin ahdistuksen syy imetyksen suhteen olikin varmasti se, että se on kovin sitovaa puuhaa. Mies tai kukaan muukaan ei siinä asiassa ole voinut olla avuksi. Seuraavan lapsen kohdalla olenkin vakaasti päättänyt opettaa vauvan sekä rinnalle että pullolle.

Suosittelen sinnittelemään kuitenkin vielä hetken imetyksen kanssa, ehkä juuri sinne 3. kuukauteen. Olen monen suusta kuullut, että juuri niillä main on homma alkanut sujua ja tuntua mielekkäältä. Toisaalta jos kovasti ahdistaa, ehkä parempi siirtyä korvikkeeseen. Vauvat herkästi aistivat äidin mielialoja ja uskoisin, että huomaavat kyllä jos äiti stressaa tai ahdistuu imetyksen takia. Mihin ratkaisuun tahansa päädytkin, se on varmasti teille se sopivin ratkaisu!

 

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia..Mutta kaikki ollaan erilaisia ja joillekkin sopii toisenlainen tapa ja toisille toisellainen. Jos tuntuu pahalta niin lopeta imetys ja anna vauvalle korviketta. Imetyksessä myöskin ois suotavaa että molemmat osapuolet nauttivat siittä. Minä olen täysimettänyt vauvaa melkein 4kk asti, laitoksella tosin sai alussa hieman lisämaitoa pullosta kun itsellä ei vielä herunut niin hyvin, mutta kotona jätin lisämaidon kokonaan pois. Mulla myös hetkittäin ahdisti se jatkuva rinnassa kiinni oleminen ja välillä myös se että ei oikein päässyt mihinkään. Alussa vauva imi todella pitkiä aikoja ja saattoi olla tunteja tosiaan kiinni rinnalla. Tuntui tosiaan välillä ett päivät on pelkkää imettämistä, kun vielä itse jouduin vauvan pienen koon takia herättään sen yölläkin 3h välein syömään, raskasta oli. Kaikki mielialan vaihtelut kuuluu asiaan ja on normaalia, itsellä ainakin tunteet heotti vuoristorataa. Mutta usko tai älä se helpottaa, jos päätät jatkaa imettämistä niin uskon että sullakin se helpottaa..En tosin kokenut imettämistä koko ajan hankalaksi tai pakonmaiseksi, mutta välillä.
Pikkuhiljaa imetys ajat lyheni ja välit piteni, kun maitoakin alkoi tulemaan enemmän, vauvahan itse lisää maidon eritystä juuri tuolla tiheällä imemisellä, eli sekin kuuluu asiaan =)
Nykyään maillä vauva saa jo kiinteääkin ruokaa, lisäksi rintamaidolle, ja tosiaan enää viettää rinnalla 5-10min kerralla, todella helppoa ja ihanaa on nykyään. Helppo lähteä kun on appeet mukana, mihin vaan. Ja nykyään mulla on kääntynyt tää asia niin päin että pelkään maidon tulon vähenevän liikaa, kun haluan imettää pitkään sen helppouden, halpuuden ja läheisyyden vuoksi..
Tsemppiä sulle mitä ikinä päätätkään tehdä ja täys imetys on alkuun raskasta, itse en ainakaan kuvitellut sen ennen olevan niin raskasta..kyllä se siittä. Toivottavasti oli edes jotain apua...

 

Ja mitä tuohon pumppaamiseen tulee, niin itsellä ei herunut pumpulle ollenkaan ja meinasin jo lopettaa koko touhun, koska luulin ettei maitoa tule tarpeeksi! Sitten soitin imetystukipuhelimeen ja sieltä sain paljon hyviä neuvoja, mm. sen että kannattaa pumpata silloin kun vauva imee niin heruu paljon paremmin pumpullekkin ,ja testasin ja sitten tuli oikein ruiskuamalla...Muutenkin nuihin määrin kommentoisin, että meillä vauva oli tosiaan pieni syntyessä, eikä vieläkään ota maitoa samoja määriä kuin ns.normikokoiset ja ei kyllä myöskään huoli pulloa oikein ollenkaan...

 

Mua myös ahdisti imetys ihan hirmupaljon ja olin jo melkein siirtymässä pulloon. Jotenkin se ahdistus vaan yht'äkkiä helpotti ja nyt en vaihtais imetystä. Meilläkin roikuttiin tossa vaiheessa tissillä koko ajan, mutta nyt kun poju on kohta 4kk ei meinaa tissille ehtiä ollenkaan, kun on niin paljon muuta kivaa.

Rintapumpuista. Mulla oli ensin Emman pumppu, joka oli ihan susi. Hajosikin aika nopeasti. Ostin sitten "kalliilla" Aventin manuaalipumpun ja hui kun sitä maitoa tuli! Vartissa saa sellaisen 260ml pullon täyteen ihan heittämällä. Enkä oo huomannu, että vaikuttais kauheasti niin, että maidontulo vähenis. Toisaalta, en oo kyllä ihan älyttömän paljon pumpannutkaan, sillon tällöin vedän rinnat tyhjäksi.

Sanoisin, että koita jaksaa vielä hetki (vaikka se ihan vatun vaikeaa onkin, tiedän sen kyllä), koska tilanne helpottaa ja sun ajatukset saattaa hyvinkin muuttua, nimim. Elävä esimerkki :wave: Ja jos kuitenkin päätät lopettaa imetyksen, niin hanki hyvä rintapumppu jo hyvissä ajoin ja esim. pakasta omaa maitoa niin paljon kuin pystyt. Tosiaan, ei siitä pullosta tartte korviketta antaa vaan voi antaa omaa maitoakin. En ala paasaamaan oman maidon eduista, sillä kyllä ne edut on jokaisen tiedossa. Välillä tuntuu, että on haittaakin. Meillä on meinaan meinattu tukehtua liian nopeasti virtaavaan maitoon ja pojan elimistö reagoi, jos syön suklaata tai pähkinää.

Tsemppiä kovasti, tiedän että tossa vaiheessa sitä tosiaan kaipaa! Ja muista, että päätös on loppuviimeks sun. Kun sä voit hyvin, sun vauva voi hyvin, riippumatta siitä syökö korviketta tai maitoa.

 

kiitos tästä pinosta.
saman asian kanssa taistelen täällä.
voimat alkaa loppumaan tissillä roikkujaan pian.
edelliset 3,5v ja 5v pojat kärsivät äidin "poissaolosta" kovasti kun vauva kitisee ja haluaa olla rinnalla TOSI páljon.
yritän punnita vaihtoehtoja, mutta en tiedä mitä tehdä.
vauva nyt 6 viikkoa, viikon verran olen antanut 1-2 kertaa korviketta pullosta ja ollut paljon tyytyväisempi sen jälkeen- nukkunut jopa 15 min pidempään

olen yrittänyt väsymykseni keskeltä tsempata itseäni että jaksaisin edes 3kk saakka, uskon että sit helpottaa. tai luulen niin ainakin..

edelliset 2 olleet lähes täysin pulloruokinnassa, joten kyllä mä koen tämän ihan vaativaksi haasteksi itselleni :ashamed:

joten tsemppiä kohtalontovereille vaan. ja hatun nosto niille joilla imetys onnistunut pitkään.. :flower:

 

Minäpä tein ratkasun; annan tissiä aamuin iloin ja muuten pullosta korviketta. Paljon tyytyväisempi on nyt tyttö sekä äiti =) Tisut on ok jo näin mutaman päivän "imettämättömyyden" jälkeen.. Olen tyytyväinen päätökseeni..
Hatun nosto tosiaan niille jotka pystyvät ja jaksavat imettää pitkään :flower: