Imetyksen lopettaminen

Hei!
Tyttäremme on nyt 11 kk ja hän syö edelleen öisin useita kertoja. Tuttia eikä tuttipulloa hän ei huoli. Lisäksi hän nukkuu erittäin usein välissämme, sillä hän ei tahdo rauhoittua sänkyynsä - äidin tissi tuttina on varmin tapa nukkua.

Viime yönä otin itseäni niskasta kiinni sen jälkeen, kun tyttö oli pitänyt tissiä tuttina noin tunnin verran. Päätin olla antamatta enää ko. yönä tissiä. Kävelimme tytön kanssa ympäri huushollia ja välillä aina istuimme soffalla, sillä hän ei rauhoittunut omaan sänkyynsä. Sängyssään hän vain seisoi ja jutteli iloisesti. Tarjosin vettä, tuttia ja purulelua korvikkeeksi - välillä kelpasi ja välillä viskasi kiukuissaan lattialle. Välillä tyttö oli aivan hiljaa silmät auki ja välillä taas huusi todella lujaa. Reilun kahden tunnin valvomisen jälkeen tyttö vihdoin nukahti syliini. Kannoin tytön omaan sänkyynsä ja jätin vielä päivällä käyttämäni t-paidan seuraksi, jotta olisi äidin tuoksut lähellä. Tyttö heräsi aamulla vasta siinä 6 nurkilla syömään ja tällöin jo otinkin hänet väliini. Nukuimme sitten tyytyväisinä 8 nurkille aina välillä tissutellen kuten ennenkin.

Nyt kaipaisin pikaisesti neuvoja, vinkkejä imetyksen lopettamisessa. Erityisesti tämä yösyötön lopettaminen tulee olemaan haasteellista. Yösyötöistä olisi siis tarkoitus päästä heti eroon ja muutoin lopettaa imetys tytön täyttäessä vuoden.

Lämmin kiitos kaikille jo etukäteen!

 

Heippa!
Yösyöttöjen lopettaminen kysyy kanttia. Meillä tilanne oli aika lailla pakonsanelema, koska vauva nukkui TODELLA huonosti ja heräsi TODELLA usein vielä seitsenkuisena. Uuteen uneen päästiin vain tissin avulla, vaikkei nälkä ollutkaan. En enää kerta kaikkiaan jaksanut moista. Kerron nyt tarkkaan, mikä toimi meillä. Eräänlainen pehmeä unikoulu, jos nimeä metodille halutaan.

Paljon ruokaa ja läheisyyttä päivisin. Iltaan tarkat rutiinit, vauva omaan huoneeseen. Kahdet tarpeeksi pitkät päiväunet.
Nukkumaankäydessä rauhoittuminen tapahtuu rinnalla, ei kuitenkaan nukuteta vaan varmistetaan, että vauva tiedostaa siirtämisen omaan sänkyyn. Hyvänyön toivotukset, silitykset tms. ja pois. Vaikka jää itkemään (alussa jää) lähdetään silti. Odotetaan hetki oven takana ja kuunnellaan itkun sävyä. Jos ei vaimene (alussa ei todellakaan) muutaman minuutin päästä mennään huoneeseen, silitetään, toivotetaan hyvää yötä ja lähdetään taas pois. Meillä lapsi sai aina pahemman hepulin, kun mentiin luokse. Halusimme kuitenkin, että vauva tietää, ettei häntä ole hyljätty. Meillä siis toimi se, ettei häntä jääty rauhoittelemaan saati nukuttamaan. Toisilla toimii rauhoittelu tassun avulla. Jostain syystä meillä tassuttelu sai vain aikaan pahemman raivarin. Siispä muutaman minuutin, max viiden minuutin välein käytiin luona ja poistuttiin saman tien. Jos itku oli vaimeaa tai taukosi välillä, kuunneltiin. Ei siis rynnätty huoneeseen heti vaan vasta, kun kuultiin, että ilman ei selvitä. Tätä niin kauan, kun nukahtaa illoin ja öin, meillä myös päiväunilla, jos uhkaavat jäädä ihan pätkäksi. Ei sängystä nostamista, ei kantelua tai pyllylle taputtelua. Ne ovat vain uusia asioita, joihin ehdollistua ja joita vaatia tulevaisuudessa.

Nykyisin, kuukautta myöhemmin, meillä nukutaan n. 20.30-6, sitten syönti ja unia vielä 7.30 asti. Lähtötilanteessa alettiin heräillä puoli tuntia nukahtamisen jälkeen aina puolen tunnin välein ja yöllä sitten tunnin välein. Hohhoijaa... Meillä kaiken a ja o oli se, että vauva oppi nukahtamaan itse omaan sänkyyn. Siihen sitä uskaltaa sitten nukahtaa öisinkin herättyään, samaan turvalliseen paikkaan. Oma huone takaa rauhan ympärillä. Joskus yhä herää yöllä itkemään, mutta ei kaipaa toimenpiteitä. Huomatessaan olevansa turvallisessa paikassa, nukahtaa uudelleen itsekseen muutamassa minuutissa. Aamukuutta kannattaa pitää rajana aamuheräämiselle.

Huh, huh, tulipa selostus! Jos jäi jotakin epäselväksi, kysele lisää.
Onnea matkaan! :flower:

 

Vielä yksi juttu.
Yön pimeinä tunteina epätoivon ja syyllisyyden iskiessä sain apua eräästä kirjasta lukemastani ajatuksesta.

Vauvan herätessä hänen ajatuksensa ovat seuraavanlaisia:
minua pelottaa, en osaa nukahtaa, en selviä yksin, kuolen tänne.

Aikuinen voi toimillaan viestiä vauvalle seuraavilla tavoilla:
olet oikeassa, kuolet ilman minua, et selviä. Tule syliin, niin tuuditan sinut uneen.

Tai näin: Et tietenkään kuole, tottakai selviät, katso nyt, ei mitään pelättävää, äitikään ei pelkää, oma sänky on ihan turvallinen paikka!

 

esikoinen ol n.9kk ku imettämise lopetin ,alotin työt,neiti hoidon.. toista imetin 2kk

 

Meillä voisi sanoa että aivan samanlaiset kokemukset kuin nimimerkki Kimalainen tuossa aikaisemmin kertoi. Meillä on 6kk vanha tyttö ja toinen lapsi. Hänen kanssaan ei tullut niin herkästi lähdettyä jokaisen itkun perään katselemaan vaan tosiaankin kuunneltiin itkun sävyä. Kun alkoi mennä "yli" niin käytiin rauhallisesti silittämässä, pusutelemassa ja sanomassa hyvää yötä. Meilläkin pidettiin aina iltarutiinit samoina jotta vauvalle tulisi turvallinen olo ja jotenkin tiedostaisi että nukkumaan ollaan menossa.

Toivon että teilläkin päästään tuloksiin jos tätä koitat. Ole vain tarpeeksi "kova", vauva ei tosiaankaan kuole pieneen itkuun mutta ei häntä tarvi jättää sinne sänkyyn itkemäänkään niin että tulee turvaton olo. Usko siihen mitä teet, se ei varmasti yhdessä yössä toimi. Jaksa kokeilla muutama yö.

Paljon onnea teille yritykseen ja hyviä unia :hug: