Iltatähden tehneille kysymys

Meillä on kaksi lasta, tehty suht. pienellä ikäerolla (2,5 v). Haluaisin kolmannen lapsen mutta en vielä moneen vuoteen, koska olen todella uupunut tästä pikkulapsivaiheesta.

Miltä iltatähti on tuntunut vanhemmalla iällä? Onko ollut entistäkin rankempaa vai onko sujunut "vanhasta tottumuksesta"?

 

Iltatähdestä on osannu nauttia enemmän kuin ekoista siis siitä vauva vaiheesta, taapero ei oo kiire sille et mitä se seuraavaksi oppii vaan sillee että olis nyt vaan vauva mahdollismman pitkään =) ja paljon paljon rennompi ote äitiyteen sekä vauvan hoitoon =) ei tule kuin positiivisia puolia mieleen =)

 

On ollut rankkaa - rehellisesti sanoen olisin tyytynyt kahteen, jos olisin tajunnut, miten rankkaa... Silti rakastan suuresti kaikkia lapsiani.

 

Toisaalta iän myötä väsyy helpommin mutta sitten taas se harjaantuminen ja rutinoituminen auttaa siinä eli hienosti sanottuna kompensoi tilannetta..

 

Iltatähdestä on osannu nauttia enemmän kuin ekoista siis siitä vauva vaiheesta, taapero ei oo kiire sille et mitä se seuraavaksi oppii vaan sillee että olis nyt vaan vauva mahdollismman pitkään =) ja paljon paljon rennompi ote äitiyteen sekä vauvan hoitoon =) ei tule kuin positiivisia puolia mieleen =)

Juu toi on totta, että suhtautuminen paljon rennompaa!

 

Toisaalta iän myötä väsyy helpommin mutta sitten taas se harjaantuminen ja rutinoituminen auttaa siinä eli hienosti sanottuna kompensoi tilannetta..

Tämä on totta, ainakin mun kohdallani ollut ja näin ajattelisin olevan tulevankin pikkuisen kohdalla.Ja mulla ikää nyt 41v.

 

aika samanmoista ollut kuin aikaisempien kanssa. tosin nukkuu yöt.

 

hoitaminen oli kyllä raskasta, saatiin yökukkuja kahden hyvin nukkuvan lapsen jälkeen. Siinä oli kyllä joskus vitsit vähissä. Mutta muuten ollut kyllä ollut aivan ihana tapaus Harmittaa kovasti vaan kun laitoin liian pian piuhat poikki, oltais vielä haluttu yksi lapsi...

 

Toisaalta iän myötä väsyy helpommin mutta sitten taas se harjaantuminen ja rutinoituminen auttaa siinä eli hienosti sanottuna kompensoi tilannetta..

Tämä on totta, ainakin mun kohdallani ollut ja näin ajattelisin olevan tulevankin pikkuisen kohdalla.Ja mulla ikää nyt 41v.

Juu mullakin ikää 40v. ja kolme pientä ympärillä pyörimässä. Lisäksi yksi murkkuikäinen omine kotkotuksineen.. Ja tässä just jännityksellä odotan, että olenko jälleen raskaana..

 

Meillä on kolme ja MINÄ haaveilen neljännestä. En vielä edes tiedä miehen kantaa asiaan, mutta jaksaako 35 vielä hoitaa vauvan ja kolme muuta lasta. Oma jaksaminen mietityttää.

 

Iltatähti oli odotettu, ihana ja ihmeellinen, ja hänen äitiytensä on ollut suloista. Kuin elämän ylimääräinen lahja, kun teinitrion taas aikanaan otti aikanaan vastaan sellaisena mukavana itsestäänselvyytenä.

Synnytyksestä ei toivu ihan yhtä nopeaan ja melkein nelikymppisen vähäisellä tarmolla 2-vuotiaan energiamäärään on toki haasteellista vastata, mutta se miten pienestä lapsesta ja hänen äitiydestään nauttii, on uskomatonta.

Ja niin joo. Iltatähtemme saa pian seuraa eli meille tulikin sitten iltasarja...

 

Minkä ikäisinä vastailijat ovat saaneet iltatähtiä? Meillä on kaksi tyttöä, mutta vielä toivoisin kolmatta lasta, itse olen 31v ja lapset 5v ja 2v. Kolmosta haluaisin vuoden kuluttua alkaa tosissaan yrittämään, jos ei nyt sitä ennen tärppää (ehkäisyä on kyllä, mutta ei kovin luotettavaa). Meillä ei kait oikein iltatähdestä voisi puhua, mutta olisin kyllä 7v vanhempi kuin esikoisen syntyessä.

Laittakaa lisää kokemuksia!!

 

Toisaalta iän myötä väsyy helpommin mutta sitten taas se harjaantuminen ja rutinoituminen auttaa siinä eli hienosti sanottuna kompensoi tilannetta..

Tämä on totta, ainakin mun kohdallani ollut ja näin ajattelisin olevan tulevankin pikkuisen kohdalla.Ja mulla ikää nyt 41v.

Juu mullakin ikää 40v. ja kolme pientä ympärillä pyörimässä. Lisäksi yksi murkkuikäinen omine kotkotuksineen.. Ja tässä just jännityksellä odotan, että olenko jälleen raskaana..

Meillä lapset 18v,16v,13v,9v ja 2v ja tämän määrän piti riittää, mutta sitten hormonikierukka petti ja alkushokista toivuttuani päätin, että uusi tulokas on vielä tervetullut.Koko perhe on suhtautunut hienosti asiaan

 

Ihan hyvältä on tuntunut. Kuopuksen sain 42-vuotiaana, lapsi on jo 7-vuotias. Mulla on yhteensä viisi lasta, vanhin 21-vuotias. Jaksamisen kanssa ei ole ollut ollenkaan heikkoa, vaikka kuopus olikin koliikkivauva, eikä muutenkaan mikään maailman helpoin lapsi.

 

Meillä on esikoinen 20v ja seiska eli iltatähti syntyy aivan pian.

Kyllä sitä jaksaa jos niin tahtoo.

 

Meillä on kolme ja MINÄ haaveilen neljännestä. En vielä edes tiedä miehen kantaa asiaan, mutta jaksaako 35 vielä hoitaa vauvan ja kolme muuta lasta. Oma jaksaminen mietityttää.

35 vuotiashan on vielä NUORI,,jaksaa jaksaa..

itsellä oli tossa iässä kolme lasta....39 vuotiaana sain neljännen.
Ja hyvin jaksoi..

Sanotaan että nyt joskus tulee mieleen..että mitäs jos olis jättänyt kolmeen...olisi NYT vihdoin sitä omaa aikaa...vaan mitään en kadu.Aikansa kutakin..ja tyttö on aivan iiiiihana

 

Kiitos vastauksistanne, oli kiva lukea kokemuksistanne!

 

Kiitos vastauksistanne, oli kiva lukea kokemuksistanne!

 

Meidän esiteini täyttää juuri kohta 12 ja pieni neiti on pian puolivuotias. Meillä vanhemmilla on ikää 34 ja 35 vuotta eikä mitään valittamista. Okei, tyttö on erittäin helppo vauva, perustyytyväinen, nauravainen ja tätä hampaidentekovaihetta aiemmin myös nukkui hyvin.

Esikoisen vauva-aikana pelkäsin kaikkea, stressasin kaikkea, yritin olla superäiti. Nyt olen oma itseni, suhtaudun asioihin rennommin ja toisaalta tiedän + ymmärrän enemmän. En koe olevani niin vanha, ettenkö jaksaisi - pahemmin väsytti nuorena, kun ensi kertaa joutui sovittamaan uni-valve-rytminsä ja muun elämänsä jonkun toisen tarpeiden mukaan.

Ainoa, mikä hirvittää, on se, että hetken päästä meillä on täällä murros- ja uhmaikäinen yhtä aikaa...

Suosittelen antamaan iltatähdelle tilaisuuden.

 

Meillä on kolme ja MINÄ haaveilen neljännestä. En vielä edes tiedä miehen kantaa asiaan, mutta jaksaako 35 vielä hoitaa vauvan ja kolme muuta lasta. Oma jaksaminen mietityttää.

35 vuotiashan on vielä NUORI,,jaksaa jaksaa..

itsellä oli tossa iässä kolme lasta....39 vuotiaana sain neljännen.
Ja hyvin jaksoi..

Sanotaan että nyt joskus tulee mieleen..että mitäs jos olis jättänyt kolmeen...olisi NYT vihdoin sitä omaa aikaa...vaan mitään en kadu.Aikansa kutakin..ja tyttö on aivan iiiiihana

Kiitos ihanasta vastauksesta. Otin härkää sarvista ja kysäsin miehen mielipidettä asiasta. Hän vaan kysyi, että mikäs sit laitetaan nimeksi. Arvatkaa kuka on onnellinen, kun ajatusta ei jyrätty heti maantasalle.

 

Mä oon 38 v, lapset 16,14 ja 1v. Kyllä täytyy sanoa että tämä meidän yksi vuotias on koko perheen lemmikki, aivan ihana hoitaa vauvaa tässä iässä. En ole ollut sen väsyneempi kuin silloin nuorena kun sain ekat lapset. Ja jos tarvii lapsenlikkaa niin noista isommista on jo kummasti apua. Suosittelen iltatähden tekoa, kyllä hänestä osaa nauttia enemmän kuin silloin nuorena tyttönä, nyt mennään ihan tän pienimmän ehdoilla. Sanoin päivällä miehelleni että olisi pitänyt aloittaa tuo iltatähden tekeminen muutama vuotta aikaisemmin niin olisi ehtinyt saada vielä neljännen pienen.

 

Sain iltatähteni tammik.-09, eli 41 vuotiaana, pojilla 10 vuotta
ikäeroa, ja oikein hyvin mennyt, voisi jopa sanoa että paremmin
kuin ensimmäisellä kerralla ja jaksettu oikein hyvin..
Ihanaa aikaa tämä ollut =)

 

Minä sain iltatähteni 40 vuotiaana ja en kyllä valita väsymystä. Oli mikä ikä tahansa, niin yövalvomiset verottaa omansa, eikä vielä nelikymppisenä ole mikään ikäloppu, virtaa riittää edelleen. Enemmänkin se on asennoitumiskysymys.

 

Meidan iltatahdet syntyivat kun olin 32 v. Monta vuotta jahkasimme sita kolmatta....kohtalo paattikin sitten , etta kerralla tulikin kaksi. Isompiin sisaruksiin oli ikaeroa 8 ja 6 v.

 

Meidän esiteini täyttää juuri kohta 12 ja pieni neiti on pian puolivuotias. Meillä vanhemmilla on ikää 34 ja 35 vuotta eikä mitään valittamista. Okei, tyttö on erittäin helppo vauva, perustyytyväinen, nauravainen ja tätä hampaidentekovaihetta aiemmin myös nukkui hyvin.

Esikoisen vauva-aikana pelkäsin kaikkea, stressasin kaikkea, yritin olla superäiti. Nyt olen oma itseni, suhtaudun asioihin rennommin ja toisaalta tiedän + ymmärrän enemmän. En koe olevani niin vanha, ettenkö jaksaisi - pahemmin väsytti nuorena, kun ensi kertaa joutui sovittamaan uni-valve-rytminsä ja muun elämänsä jonkun toisen tarpeiden mukaan.

Ainoa, mikä hirvittää, on se, että hetken päästä meillä on täällä murros- ja uhmaikäinen yhtä aikaa...

Suosittelen antamaan iltatähdelle tilaisuuden.

No meillä on murkkuikäinen ja uhmaikäinen täällä yhtaikaa, useamman vuoden. Kun edellinen uhmis kasvaa isommaksi, niin seuraava jo kärsii samasta vaivasta..