Ilo muuttui suruksi :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MäItte
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

MäItte

Jäsen
29.06.2005
78
0
6
Nyt täytyy siirtyä odottajista keskenmeno puolelle.
Aamulla olo oli ok, sit nippaili niinkuin kuukautiskipua.
Tuli verta paperiin ja valui pönttöön. Kivulias vatsa ei ole ollut vain kuukautismaista. Kuukautismaista vertakin, vähä pieniä hyytymiä.

Taisi tulla keskenmeno :( Kohtu varmaan pian rupee supistaan ja alkaa vatsa kivut. Jos olen oikein laskenut viikkoja olisi 5+1.
Menen ensi viikolla verikokeeseen ja oltuaan 1,5vkon päästä jos ei tosi kovia kipuja tule ennen sitä.

Kertokaa omia kokemuksia!!
 
Pahoittelut täältäkin. Itse koin alkuraskauden keskenmenon toissasyksynä. Oli 6+0 kun vuoto alkoi. Elättelin toivoa pari päivää mutta ultrassa näkyi enää pussin jämät. Taisi olla tuulimuna joka tapauksessa... Minulle kävi kuitenkin onnellisesti ja raskauduin pian uudestaan ja nyt on poika 7kk konttaamassa tuossa vieressä.

Pieni mahdollisuushan raskauden jatkumiselle vielä on, vuotoja esiintyy ilman keskenmenoakin. Etköhän saa lisää tietoa sitten verikokeesta ja ultrasta. Kävisin siellä ultrassa joka tapauksessa, tarkistamassa että kohtu on tyhjentynyt kunnolla.
 
Kiitos Millenia :)

Viime syyskuussa tuli keskenmeno viikolla kuusi ja nyt 4kk myöhemmin tuli viidennellä.
Joo menen kokeisiin ja ultraan kyllä!! Haluan varmistua.
Lähdittekö heti yrittämään uutta lasta kun olit tyhjentyny eli tyhjennysvuoto oli loppunu?

Harmittaa se kun eilen olin raskaana ja tiesin että viikonloppuna en voi juhlia kun on juhlat edessä mutta nyt on tieto epäselvä :(
 
Huomasin tulleeni raskaaksi kesällä, aika lyhyen suhteen aikana. Yhdessä oltiin oltu noin 4kk, ja kaiken sen kiukuttelun ja itkeskelyn ja naureskelun jälkeen päätettiin pissata tikulle. Positiivista näytti, vaikken itse sitä halunnutkaan uskoa. Sekaiset tunteet valtas pään. Mitäs nyt? apua? kelle soitan? Nähtyäni miehen ilmeen, tiesin että uutinen oli enemmän kuin hyvä hänen mielestään. Hymy lähti leviämään toisesta korvasta toiseen. Raskausviikkoja kerkesi kertyä 9+2 kun huomasin pientä nipistelyä. Ei muuta kuin soitto töihin ja sairaslomaa viettämään. Pian rupes tiputtamaan verta ja pelästyksissäni soittelin sitten sairaalaan. Käskivät ottaa rauhassa ja levätä mahdollisimman paljon. Jos pahenisi, pitäis lähteä ensiapuun. Yön mittaan kipu oli aivan sietämätöntä. Mies heräsi sitten siihen itkuun, ja hypättiin autoon ja lähdettiin kohti helsinkiä. Nyt oli saatava särkylääkettä. Auto parkkiin keskelle mannerheimintien risteystä ja apteekkiin. Lääke auttoi hieman kipua, ja päästiin kotiin. Tuli olo, että mikä tähän auttaisi. No varmaan sama kuin aina kuukautisiinkin. Suihkuun lattialle. Kuumaa vettä. Pikkuhiljaa huomasin että veren tulo koveni. pian oli sitten pienokainen poistunut viemäriin.. Olo oli ontto. Kamala. Oliko se oma vika? mistä se johtui? .. Mies tuli suihkuun ja lohdutti. Halasi ja suuteli.. Aamulla suuntasimme sairaalalle. Keskenmenon todettua, lääkäri kirjoitti 2viikkoa sairaslomaa. Sen aikana oli aikaa miettiä omia tunteitaan. Miksen surrut enemmän? miksei menetys itkettänyt enää? .. Miksi olen näin tunteeton? .. Aikaa kului.. ja kului.. Läheni laskettu aikani, 18.2.2011 perjantai. Sen piti olla se SUURI päivä,kun tapaisin kaksoseni. Vasta ajan kuluneen näin viikon päähän lasketusta ajasta, suru valtasi mieleni. En saa nukuttua. Mietin miksi näin kävi. Miksi kaikki meni miten meni? Kuinka vasta nyt kaipaan heitä? .. Miksei minua oltu luotu äidiksi? .. Miten joitain ihmisiä voi kaivata näin paljon, vaikkei heitä koskaan päässyt tapaamaankaan? .. tuntuu kuin oma mieskään ei ymmärtäisi.. Eikä ystävät.. Mistä saada nyt se lohtu, kun ei sitä silloin menetyshetkellä ottanut vastaan? ..
 

Yhteistyössä