Ilmeisesti työelämävalmennuksessa oleva ihminen ei ole mitään??

["ulkopuolinen"]

Olen eräässä hoitolaitoksessa työelämävalmennuksessa niin kauan että pääsen takaisin opiskelemaan. Teen siellä kaikenlaista, mutta en saa tietenkään tehdä hoitotyötä. Muuten kyllä osallistun kaikenlaiseen, virikkeisiin, siivoukseen yms. Saan rahaa ruhtinaalliset 9e päivä plus työttömyyskorvauksen. Haluan silti tehdä työtä vaikken tästä paljoa saakaan, koska mitä ihmettä tekisin kotona kaiket päivät kun lapset jo isompia.
Suurin osa porukasta on ihan kivoja, mutta välillä huomaan, että minua ei huomioida ollenkaan esimerkiksi kahvipöydässä, jutellaan vaan sisäpiirin juttuja. Monasti olen myös huomannut, että työpanostani ei arvosteta koska en voi tehdä raskaita hoitotöitä, tuntuu kuin vähän pidettäisiin minua sellaisena turhanpäiväisenä. Lisäksi joudun kysymään neuvoja aika paljon, koska minulle annetaan tehtäviä, joihin ei opasteta, kuten esimerkiksi jonkun uuden tietokoneohjelman käyttö. Silloin tuntuu kuin olisin maan matonen kun joudun häiritsemään hoitajia. Tekisi mieli vaihtaa paikkaa, mutta ei mulla ole enää kuin 4kk tuolla paikassa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

 

[.....]

Onpa harmi . Musta on tosi hienoa, että olet mennyt tuollaiseen valmennukseen. Olen itse sairaanhoitaja ja minusta kyllä jokainen työntekijä on yhtä arvokas. Valitettavasti vain osastoillakin on töissä monenlaista porukkaa, jotka kohtelevat toisin tylysti melkein aina. Koita ajatella, että olet arvokas ja olet menossa koko ajan eteenpäin. Riippumatta siitä mitä muut tekevät. Jaksamista!!!

 

["aapee"]

Olen myös huomannut, että moni olettaa minun olevan joku elämäntapatyötön tai jollain tavalla syrjäytynyt kun olen tällaisessa toiminnassa. Tosiasiassa olen puoliksi suorittanut korkeakouluopintoni, mutta paniikkihäiriö sai minut keskeyttämään opintoni. Nyt olen siis jälleen palaamassa suorittamaan loppuun opintojani.

 

[Keittiönoita]

Mä työskentelin yli 10 vuotta hoitoalalla pätkätöissä ja lähes jokaisessa työpaikassa oli vähintään yksi työntekijä - yleensä vähän vanhempi naishenkilö - , joka suhtautui muihin alentuvasti. Varsinkin laitoshuoltajiin ja opiskelijoihin, mutta myös nuoriin hoitajiin. Ikäväähän se on, mutta ainakaan siihen aikaan ei ollut oikein konsteja saada heitä muuttumaankaan. Koita sinnitellä tuo 4 kk ja sitten pääset paikasta eroon

 

["aapee"]

Niin kai se sama on joka paikassa melkeen. Osa kyllä kiittelee kovasti ja on hyvin iloisia kun olen auttamassa. Mutta osa taas...ihmiset ei selkeesti pidä työelämävalmennusta oikeina töinä edes. Tututkin ovat kyselleet että mitä se on, no siitähän saa aika vähän teitty rahaa, mutta on se silti mun mielestä työtä.

 

["kotiäiti"]

olen myös harkinnut työelämänvalmennusta. Lapset ovat vielä pieniä joista nuorin 3kk. Itselläni on AMK suoritettuna mutta heti valmistumisen jälkeen sain työkkäristä tiedon että alahan opiskelemaan muuta! Tuntuu että 4v meni ihan hukkaan jonkun huuhaa insinöörinpaperin takia. Ikävää että tuollaisissa paikoissa missä pitäisi saada taas "elämää kiinni" on tuollaista halveksuntaa, ihan kun ei olisi mitään. Parempi tuolla kuin kotona neljän seinän sisällä syrjäytymässä vielä lisää!!

koita jaksaa ja onnea tuleviin opintoihin!

 

["aapee"]

[QUOTE="kotiäiti";25974694]olen myös harkinnut työelämänvalmennusta. Lapset ovat vielä pieniä joista nuorin 3kk. Itselläni on AMK suoritettuna mutta heti valmistumisen jälkeen sain työkkäristä tiedon että alahan opiskelemaan muuta! Tuntuu että 4v meni ihan hukkaan jonkun huuhaa insinöörinpaperin takia. Ikävää että tuollaisissa paikoissa missä pitäisi saada taas "elämää kiinni" on tuollaista halveksuntaa, ihan kun ei olisi mitään. Parempi tuolla kuin kotona neljän seinän sisällä syrjäytymässä vielä lisää!!

koita jaksaa ja onnea tuleviin opintoihin! [/QUOTE]

Kiitos kannustuksesta sinulle ja muillekin ketjuun vastanneille. Mun mielestä tää on ihan hyvä juttu tää työelämävalmennus. Minulla on myös amk tutkinto kesken ja tosiaan olisi tarkoitus sitä jatkaa, mutta joudun hakemaan uudelleen sisään kun erosin sieltä sen paniikkihäiriön takia. Nyt on paniikkihäiriö kunnossa. Ihmiset ovat kaiken lisäksi ihmetelleet että miksi jätit kesken tutkinnon ja päivitelleet että eivät itse koskaan jättäisi..niinpä niin, kaikkea kun ei aina viitsi kertoa puolitutuille..Ennen olin toisessa paikassa valmennuksessa, mutta saa olla vain 6kk yhdessä paikkaa. Oli siis samanlainen hoitolaitos. Siellä oli paljon mukavempia ihmisiä töissä.

 

[Labran täti]

Hoitajilla on jo valmiiksi raskas työ jonka lisäksi pitäisi jaksaa säännöllisin väliajoin opiskelijoiden ohjausta ilman mitään lisäpalkkaa. Ja sen lisäksi vielä jotain työelämään valmentautujaa, joka ei voi tehdä mitään raskaita töitä. Ei sympatiaa sinulle, sori.

 

[Mrs Bean]

Mulla ammatin vaihdon yhteydessä nyt juuri oli pätkä työkokeilua, vakuutusyhtiön järjestämänä. Paikka oli hyvä ja tykkäsin kovasti. Takaisin vielä olen menossa sinne ennenkö koulu siihen ammattiin alkaa. Mua ihmetyttää vaan kovin monen läheisen kyselyt ja kommentit siitä, että "Saatko sä ees palkkaa siellä?" "Miks meet sinne kun ei siitä edes sulle makseta?" Saan siis tältä ajalta ennen koulua vakuutusyhtiöltä sairaseläkettä, olen työkokeilussa tai kotona..

 

[älä häpeä itteäs]

älä ota henkilökohtaisesti, jos siellä on jotain ongelmia ja kahnausta, niin yhteinen vihollinen yhdistää ja semmoiseksi käy hyvin joku vaihtuva harjoittelija.

ja onhan se stressi, jos työporukka vaihtuu. ja kaiken järjen mukaan sua ennen on ollut kymmenen ja jälkeen tulee toiset kymmenen. he suojelee itseään siltä stressiltä pitämällä sua syntipukkina ja kieltäytymällä tutustumasta kunnolla, koska sitten ei myöskään tartte kokea haikeutta kun lähdet.

voit tietty yrittää rikkoa tuon kaavan ja pakottaa heidät ottamaan sinut ihmisenä, ja saada siitä voimaa itselles. tai sitten hyväksyt asian ja teet hommasi ja opiskelet sen ajan sitä, miten häpeä taltutetaan ja hyväksytään toiset ihmisinä omine tarpeineen ja puutteineen. se tietty etäisyys voi olla hyväkin opeteltava. ettei ole niin vereslihalla ihmisten kanssa, vaan antaa tilaa heille ja itselleen. sieltä etäämpää voi sitten sopivasti flirtata ja opiskella sitä, miten luodaan suhteita sosiaalisesta paineesta huolimatta.

 

["aapee"]

No minua ei kyllä tarvitse kenenkään ohjata niinkuin opiskelijoita. Joudun tietenkin välillä kysymään neuvoa, koska en voi mitenkään osata samoja hommia heti, niin ne uudet työntekijätkin kysyvät. Kyllä minusta mielestäni siellä enemmän apua kuin vaivaa on, koska hoidan usein yksin kaikki viriketoiminnat, tiskit, pöytien pyyhkimiset, ruuanjakelut yms..luulisi lisäavun kelpaavan jos niillä hoitajilla kerran on raskasta. Se etten voi tehdä hoitotöitä ei oikeuta minun mielestä kohtelemaan kuin ilmaa.

 

[Sagapaga]

Labran täti: Kukas sulle ne "palkalliset ohjaukset" järjesti kun itse opiskelit?
Ja miten sun käy jos vaikka sairastut ja joudut pois opiskelemaltasi alalta? Tai jäät työttömäksi. Ilmeisesti selviät ilman mitään ja ketään.

 

[Anatolia]

Hoitajilla on jo valmiiksi raskas työ jonka lisäksi pitäisi jaksaa säännöllisin väliajoin opiskelijoiden ohjausta ilman mitään lisäpalkkaa. Ja sen lisäksi vielä jotain työelämään valmentautujaa, joka ei voi tehdä mitään raskaita töitä. Ei sympatiaa sinulle, sori.

Juuri tällaisesta paska-asenteesta juteltiin tänään etiikan tunneilla hoitoalan oppilaitoksessa.

Onneksi omalle kohdalleni on osunut tällaista kohtelua todella vähän, 7 eri harjoittelua plus 2 kesätyöpätkää on jo takana. Päinvastoin, monessa paikassa on opiskelijatkin tajuttu voimavaraksi ja suhtautuminen on ollut sen mukaista

 

[häh]

[QUOTE="kotiäiti";25974694] Itselläni on AMK suoritettuna mutta heti valmistumisen jälkeen sain työkkäristä tiedon että alahan opiskelemaan muuta!
[/QUOTE]

Siis miksi? Miten ne voivat vaatia, että vaihdat alaa, jos sulla jo jotkut insinöörin paperit on taskussa?

 

["mä"]

Eiköhän sitä lähes joka paikassa ole muutama, jotka kyräilevät uusia tulijoita. Itsekin vaihdoin juuri työpaikkaa ja vaikka olenkin ns. oikeissa töissä niin sama kohtelu se on alkuun minullekin. Älä ota itseesi vaan ole ylpeä omasta työpanoksesta niin muutkin huomaavat sen nopeammin

 

["mona"]

Onpa outoa! Itse olen kaupallisella alalla ja mä oon ainakin aina ihan innoissani jos saadaan jonkun näkönen harjoittelija tai joku muu lisäkäsi joka voi auttaa.

 

[Rieputarallaa]

Työelämävalmennuksessa olen minäkin, alan vaihtaja. Olen päässyt tekemään heti alusta saakka oikeita kustannustoimittajan töitä ja saanut työskentelystäni erittäin positiivista palautetta. Myös työyhteisö on ottanut todella hyvin vastaan.

Eli ei se siitä harjoittelija-statuksesta kyllä johdu, vaan joku muu siellä työpaikalla mättää.

 

["aapee"]

Niin tuossa edellisessä paikassa meni loistavasti ja kehuja sateli niin asukkailta kuin henkilökunnaltakin. Mutta tässä toisessa paikassa suhtautuminen nuivempaa, ehkä siksi kun tässä paikassa on hoitajilla raskaammmat työt asukkaiden kunnosta johtuen ja tosiaan minusta ei ole niihin apua. Samalla tavalla täällä teen hommia kuin toisessa paikassa ja kyllähän nämä asukkaat täälläkin kaipaavat virikkeitä. Voihan olla että en ole vaan sopeutunut vielä, vikahan voi löytyä myös itsestä vaikkei sitä heti huomaisikaan