Ilman puudutusta synnyttäneet!

Minkälainen kokemus se oli teille kivun kannalta?
Olen miettinyt että en ottaisi puudutusta, koska vievät minulta aina tunnon suppareista kokonaan, jolloin on hankala ponnistaa. Mutta askarruttaa se, että onko kipu sitten jatkuvaa. Puudutuksen kanssa on aina mennyt hyvin siihen asti, kun vauvan pää on alkanut syntymään. Se on ollut yhtä tuskaa!
Mutta jos ei ole puudutusta, onko se silloin yhtä tuskaa koko ajan!?

 

No mä vastaan tähän vaiken ihan luomuna synnyttänyt mutta lähes 19 tunnista vain reilu 1 tunnin oli kohdunkaulapuudute.
Synnytykset on niiiiin erilaisia että toisten vastauksiin tässä asiassa ei kannata nojata.
Mulla oli niin s.aatanalliset kivut että luulin kuolevani siihen paikkaan. Kipua lisäsi runsaan mitoin suoneen lisätty oksitosiini joka saa siis kohdun supistumaan kovempaa.
Kaikilla eri kokemukset, eri pituset synnytykset, eri kivunsietokyky, eri syyt kivun kovuuteen ymym...
:wave:

 

Luepas tuota luomusynnytys -ketjua, siellä aika monta vastausta tähän

 

Ykkösellä avautumis vaihe sattui jonkin verran muttei mitenkään sietämättömästi (pari tuntia), paitsi ihan lopussa jolloin olisin ollut jo valmis ottamaan mitä vaan mutta oli jo liian myöhäistä kun piti alkaa ponnistamaan- joka ei enää tuntunut yhtään niin pahalta, ja ponnistusten välissä ei sattunut oikeastaan ollenkaan.

Kakkosesta ei varmaan kannata edes mainita kun se ei oikeasti juuri edes sattunut (enkä minuutti ennen kun piti ponnistaa alkoi oikeasti sattumaan, ponnistin kerran ja vauva ulkona).
Jälkisupistukset oli pahemmat.


Mutta tuo on ihan yksilökohtaista, kannattaa varmaan lähteä synnyttämään niin että katsoo sitten tilanteen mukaan ja tarpeen vaatiessa ottaa jotain?

 

\

Minkälainen kokemus se oli teille kivun kannalta?
Olen miettinyt että en ottaisi puudutusta, koska vievät minulta aina tunnon suppareista kokonaan, jolloin on hankala ponnistaa.

Kuulostaa siltä, että olet saanut aika tujua puudutetta ja vähän liikaa. Ainakin epiduraalin totaalisuus riippuu ihan siitä, kuka lääkkeen annostelee. Parhaimmillaan se vain vie kivun, sen kanssa voi hyvin liikkua ja tuntee supparit edelleen, pahimmillaan se todellakin vie kaiken käsityksen suppareista ja saattaa myös estää liikkumisen. Käsittääkseni nykyään joissain sairaaloissa on jopa mahdollista laittaa sellainen annostelupumppu, jonka lääkäri asettaa paikalleen ja sitten synnyttäjä voi itse säätää saamansa puudutteen määrää. Varmaan kannattaisi käydä etukäteen synnärillä keskustelemassa asiasta?

Mulle laitettiin kohdunkaulanpuudute. Jälkikäteen olen miettinyt, että seuraavaa voisi ehkä yrittää ihan luomuna, mutta ainakin ekassa synnytyksessä se kasvava kipu oli niin kamalaa, etten tiedä miten olisin jaksanut ilman. Toisen kanssa saattaisi jaksaa paremmin, kun on suurempi varmuus siitä, että kovaa kipua seuraa pian ponnistusvaihe.

 

...no kyllä oli tuskaa! Alkoi avautumisvaiheesta ja jatkui lapsen syntymään saakka. Ponnistusvaiheessa oli vain 1min taukoja, jolloin pysty hengittämään ja sanomaan miehelle että kipeetä tekee niin pirusti. Kipu oli niin karseeta, että olin ihan omissa sfääreissä tietämätön mistään muusta kun omasta tuskasta.

Omalla kohdallani ottaisin ehdottomasti jotain lievitystä, mutta näemmä ei voi luottaa siihen että ehtii. Ensimmäinen synnytys kesti reilut 3h, joten nopeastihan se oli sitten ohikin. ...ja toiveena olisi että vielä toisen kerran "pääsisi" synnyttämään, mutta kynnys on kieltämättä aika korkealla, juuri tuon kipumuistikuvan takia...

 

Suosittelen että otat jos synnyttämässä siltä tuntuu. Ei kannata etukäteen tällaisia päätöksiä tehdä. Itse en kerennyt saamaan puudutusta ja kivut oli niin kovat avautumisvaiheen loppupuoliskolla että en juurikaan muista siitä ajasta mitään. Hyvä puoli oli se että ponnistaminen oli mielestäni helpompaa kun tunsi selvästi milloin supistus alkaa ja päättyy. Jälkikäteen olin tyytyväinen tuskista huolimatta että en ottanut/saanut kipulääkettä. Uskon että sen vuoksi synnytys sujui paremmin. Esim. epiduraali saattaa lopettaa luonnolliset supistukset ja synnytys tyssää siihen paikkaan ja joudutaan käynnistämään lääkkeillä. Eli pitkittyy herkästi. Kipu oli pahimmillaan niin rajua että luulin kuolevani ja lapsen kuolevan... kyllähän sen kestää kun jos on pakko.

 

Itse olen synnyttänyt sekä puudutteen (epiduraali) avulla,että täysin luomuna.Minä koin molemmissa synnytyksissä kaikkein kivuliaimmaksi ponnistusvaiheen ja sen alapäähän kohdistuvan "paineen" ja repeämisen tunteen.Koko avautumisvaiheen koin hyvin siedettäviksi myös ilman kivunlievityksiä.Jos vielä kolmannen lapsen joskus saan yrittäisin ehdottomasti uudelleen ilman epiduraalia,mutta harkistsisin mahdollisesti jotakin muuta,joka auttaisi tuohon ponnistusvaiheen kipuun.Luomuna synnyttäessä oli hyvää se,että tunsin kaiken aikaa mitä kehossani tapahtui ja pystyin keskittymään itse asiaan jotenkin paremmin,ts.tunsin olevani paremmin läsnä synnytyksessä.Epiduraalin kanssa kaikki kivut hävisivät,enkä tiennyt esim.millon ponnistaa ja olisin vain tahtonut nukkua...

 

Kahdessa ekassa synnytyksessä sain epiduraalin, ja ne oli tosi hyviä kokemuksia.
Kolmannessa en kerennyt saamaan kuin kohdunkaulapuudutteen, mutta se ei onnistunut. Elikkä voi siis varmaan sanoa synnyttäneeni luomuna.
Kokemus oli aivan kauhea. Huusin ja kirkuin yhtäkyytiä (jälkeen päin kyllä hävettää), mutta luulin kuolevani. Supistuksissa ei ollut mitään taukoa, ja kipu oli sanoinkuvaamatonta. En voinut liikkua milliäkään niiden rajujen ja kipeiden supistusten vuoksi. Onneksi ei kestänyt kauan tämä synnytys. En olisi kestänyt tajuissani varmaan kovin paljon pidempään. Muistan vain kun mieskin oli hätääntyneen näköinen, kun anoin helpotusta eikä kukaan voinut auttaa. Hän sanoikin, ettei tuu enää mukaan synnytykseen tämän kokemuksen jälkeen.
En kyllä itsekkään halua enää synnyttää, jos vaikka en kerkeisi taas puudutusta saamaan.
Tämä minun kokemus synnytyksestä ilman puudutuksia. Voin sanoa, että kahden ensimmäisen synnytyksen jälkeen en tiennyt mitä synnyttäminen oikeasti on, kun niin "helpolla" silloin pääsin.

 

Mulle ei keretty puudutteita pistämään ja kipeää hommaahan se oli. Mutta kun kätilö sanoi, että nyt on 10cm auki, olin melkolailla ihmeissäni, kun ajattelin että paljon kauemmin aikaa olisi pitänyt vielä kärvistellä ja että saan puudutteita.

 

Krista!

Mulla ei ollut puudutuksia avautumisvaiheen aikana: vaikka kivut olivat kovat tunsin selviäväni ilman - ja selvisinkin. Ponnistusvaiheen kipua pelkäsinkin etukäteen ja pyysin pudendaalipuudutusta, joka auttoi juuri tuohon ponnistuskipuun. Ihana ponnistusvaihe tulikin!! T: Melkein luomu

 

Synnytin ilman puudutuksia, lämmin suihku auttoi avautumisvaiheessa. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 5h, eli nopeeta oli, ensisynnyttäjä olen. Kipu oli minulla aaltomaista. Supistuksen tullessa toki sattui, mutta se kesti hetken ja meni ohi. Sillä tiedolla jaksoi melko pitkään. Kun alkoi tuntua sietämätömältä, olikin jo aika ponnistaa. Ponnistusvaiheen kipu oli erilaista kuin avautumisvaiheen. Minulla ponnistusvaihe kesti tunnin, eli melko kauan, mutta se ei jäänyt mitenkään kammottavana mieleen. Huusin tietysti ja sattuihan se, mutta oli sietokyvyn rajoissa. Mielestäni synnyttäessä saakin huutaa, en sitä kyllä yhtään häpeä.

 

\

Minkälainen kokemus se oli teille kivun kannalta?
Olen miettinyt että en ottaisi puudutusta, koska vievät minulta aina tunnon suppareista kokonaan, jolloin on hankala ponnistaa. Mutta askarruttaa se, että onko kipu sitten jatkuvaa. Puudutuksen kanssa on aina mennyt hyvin siihen asti, kun vauvan pää on alkanut syntymään. Se on ollut yhtä tuskaa!
Mutta jos ei ole puudutusta, onko se silloin yhtä tuskaa koko ajan!?

Olen synnyttänyt jokaisen lapsemme ilman puudutteita. Koska synnytykset on olleet niin nopeita. Esikoisen synnytys kesti 4,5h. Toinen 2,5h. Kolmas 2h9min. Ja vajaa neljä viikkoa sitten poikamme syntyi sairaalan aulaan heti kun päästiin sairaalaan sisälle. Synnytys kesti 1h36min.

Koska synnytykseni on olleet aika nopeita, on kivut tullut melkein heti todella kovina. Minä olen kokenut ponnnistusvaiheen jotenkin helpottavana vaiheena. On saanut alkaa ponnistaan, sen sijaan että odottelisi vain mitään tekemättä seuraavaa vieläkin kipeämpää supistusta.

Mutta jokaisen kohdallahan se on ihan yksilöllistä miten sen synnytyskivun kokee... Minulla on pelkästään hyvää sanottavaa omista synnytyksistä. Kivut on olleet ainakin jollain lailla siedettävät. Vaikka kyllä ponnistusvaiheessa on huuto päässyt. Mutta siis oikein hyvä mieli on jokaisesta synnytyksestä jäänyt.

 

Tuosta pudendaalipuudutuksesta olisin vielä halunnut tietää enemmän.Eli laitetaankos se itse kohtuun vaiko mihin?Ja missä vaiheessa synnytystä?Täytyykö siis esim.kohdunreunaa olla jäljellä tms?

 

Kolme kertaa olen ilman puudutuksia synnyttänyt.Kyllähän ne kivut on kovia,varsinkin juuri ennen ponnistusvaihetta,mutta olen kokenut luvan ponnistamiseen suorastaan helpotuksena ja kroppa on aina tiennyt mitä tehdä

 

Pudendaalinpuudutus laitetaan ponnistusvaiheen alkaessa. Kaksi piikkiä laitetaan, mutta en kyllä osaa sanoa, mihin ne laitettiin
Mulla oli tosi iso apu tästä puudutteesta. Ne tajuttomat kivut helpottuivat, vain siedettävä kipu jäi jäljelle. Suosittelen.
Laittaminen oli kyllä kurjaa, kun oli niin kipeitä supistuksia, mutta sen jälkeen helpotti.

 

Yhdyn kassun kokemuksiin, kolme luomu synnytystä takana, kaikki olleet niin nopeita, että lääkkeet ovat jääneet saamatta.
Ponnistusvaihe tuntunut tosiaan jo helpotukselta! Koviahan ne kivut ovat olleet, mutta mitään traumoja ei ole jäänyt..

 

Kahden synnytyksen kokemuksella; vaikken mikään ns. "luomuilija" olekaan, kumpikin on syntynyt ilman minkäänlaisia kivunlievityksiä. Tai kyllähän elimistö itsekin tuottaa omaa "kipulääkettään". Ensimmäinen synnytys kesti 4,30 min ja toinen 1,30 min. Kivunlievitystä olisi kyllä ollut mahdollisuus ensimmäisellä ottaa, mutten halunnut, koska tunsin hyvin pärjääväni ilmankin. Ja olen erittäin onnellinen, etten ottanutkaan.... Muistona kaksi aivan ihanaa synnytyskokemusta.... Ja tosiasiahan on se, että jos on ns. normaaliraskaus ja synnytys, luontohan sen synnytyksen hoitaa, kun vain annetaan se mahdollisuus, eikä mennä sotkemaan siihen elimistön ulkopuolisia juttuja. Mutta toinen asia on tietysti se, pystyykö äiti rentoutumaan ja mukautumaan niin, että synnytys myös edistyy...

Mutta nämä asiat ovat kyllä sellaisia, että niihin todellakin vaikuttaa ihmisten yksilöllisyys, kivunsietokyky ym ym.

Eli makuasioista ei voi eikä kanaatakaan tässäkään asiassa kiistellä