Ilman puudutuksia synnyttäneet...

Olen yhden lapsen synnyttänyt ja käyttänyt apuna epiduraalia ja kohdunkaulan puudutetta. Supistukset kestin kuitenkin hyvin ja olisin mielestäni pärjännyt loppuun asti ilmankin mutta ponnistaminen pelotti. Eli siis, eikö se ole hirveä kipu kun paikat repeää vauvan tullessa ulos?

Itselläni ponnistettaessa en tuntenut minkäänlaista kipua vaikka muutaman tikin arvoiset repeämät tulivatkin. Olisi kiva synnyttää ensi kerralla luomuna mutta tämä asia todella pelottaa...

 

itse synnytin kolmannen ilman kivunlievitystä, synnytys oli nopea ja sain pojan ulos "syöksystä" kolmannen asteen repeämät. en silti tuntenut pojan ulos tullessa kuin pientä kipua.

 

Kyllä mun mielestä ne supparit oli paljon kivuliaammat, kuin ponnistusvaihe. Ei siinä tuntunut enää varsinaista kipua ollenkaan. Johtuisko siitä, että sitä on niin keskittynyt siihen punnertamiseen. Ponnistusvaihe on ollut mielestäni helpointa koko synnytyksessä ja ilman puudutuksia olen 2 lasta synnyttänyt. Eka kerralla olisin tarvinnut kivunlievitystä avautumisvaiheeseen, mutta en ehtinyt saada. Ponnistus ei repeämisestä ja epparista huolimatta sattunut.

 

minä taas kestän supistuskivun, olen synnyttänyt 2 kertaa ilman lääkkeitä, vaikka toinen käynnistettiin. Ekasta sain epiduraalin eikä se auttanut ponnistuskipuun :/

ponnistamista juuri pelkäänkin koko synnytyksessä , muuten pärjään kyllä.

 

mä olen synnyttänyt kolme kertaa ilman puudutuksia. Ekassa leikattiin vähän, toisessa ei ja repesin ihan vähän, kolmannessa ei tullut alapäähän suunnilleen mitään jälkiä :hug: Mun mielestä ponnistusvaihe oli kaikista vähiten kivuliain, mutta johtuneeko lyhyistä ponnistuksista.. Ekassa 8min, tokassa 4min ja kolmas 3min, ja tämä olisi ollut vain minuutín ellei napanuora olisi ollut pahasti vauvan ympärillä->jouduttiin loppujen lopuksi leikkaamaan kun vasta pää oli ulkona.

Se miksi en ole puudutetta ottanut, on johtunut pääasiassa siitä että aluksi kivut ovat olleet hallittavissa. Sitten vasta kun on alkanut kunnolla tapahtua, ja supparit tuntua, niin olen ollut jo melkein täysin auki. (+joka kerta olen ehtinyt olla sairaalassa vain 3-4 tuntia)

Eikä se repeäminen mun mielestä tuntunut missään, en sitä edes huomannut muuta kuin ommellessa. Ja mitä useampi synnytys, sitä vähemmän repeää (tai ei yhtään). Toivottavasti auttoi vähän :saint:

 

Neljä olen synnyttänyt ja kaikki ilman puudutuksia.Ponnistusvaihetta en ole pitänyt pahana tai kivuliaana.Mulla on tosin ollut myös nuo ponnistusvaiheet nopeita,esikoisesta 13min,2x2min ja kuopuksesta minuutin.Vauvat ovat kuitenkin olleet suht isoja,suurin 4620g ja ponnistusvaihe siitä 2min.
Kivuliain ponnistusvaihe oli ehkä kolmosesta,kun siinä vaiheessa kun pää oli tullut,niin hengitystiet imettiin puhtaiksi ja kätilö syystä,joka ei mulle koskaan selvinnyt,pyöritteli siinä sitten vauvan päätä.Se tuntui ilkeänä kirvelynä ja tytöltäkin murtui solisluu,mutta ei onneksi pahasti,vaan parani ilman mitään hoitoa.Kuopus,4400g,syntyi minuutissa ja siinä myös puhdistettiin hengitystiet pään vasta ollessa pihalla,mutta se ei sattunut.

 

Minustakin supistukset olivat se kauhein kokemus. Ponnistus ei sattunut lainkaan voisin sanoa, kesti 2 min.

 

Kaikki 5 syntynyt ilman puudutuksia. Yhdestä oli tunne, että repeän, muttei se varsinaisesti sattunut. Enkä kyllä edes revennyt.Luonto hoitaa synnytyskanavan puuduttamisen ellei vauva nyt ihan syöksy ulos, mitä kai harvemmin kuitenkin sattuu. =)

 

Mulla ponnistusvaiheen kipu on kaikissa neljässä synnytyksessä ollut koko synnytyksen kipein vaihe. Kaksi viimestä tullut syöksyllä ja kipu oli sanoin kuvaamaton. Mulla ponnistusvaiheet aina lyhyitä.

 

Synnytin veteen ilman puudutuksia ja supparit oli kyllä kipeitä mutta tosi kipeää kävi sekin ku paikat veny ja repes. Tunsin ihan selvästi miten alapäässä tuossa virtsarako lähettyvillä ja muutenki tuossa etupuyolella repeili. Ja vaikka nuo repeämät oli vaan Iasteen repeämiä niin silti tuntu tosi pahalta. Seuraavalla kerralla pyydän että ennen ponnistusvaihetta kätilö ruiskuttaa sitä samaa puudutetta tuohon alapäähän mitä laitetaan ku aletaan tikkaamaan.

Yleisesti ajatellaan ettei repeäminen tunnu koska paikat on venyny niin kireelle mutta minä kyllä tunsin. No se oli kuitenkin pieni hetki minkä ajan se kipu tuntui.

Ponnistusvaihe mulla kesti 35 min.

 

Supistukset tuntuivat ilkeimmiltä, mutta kyllä nekin kesti, kun tiesi että supistusten välissä helpottaa.
Ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia, mutta ei aiheuttanut kipua...
ainut vaan, että meinasin jo väsähtää.
Tuli 3. asteen repeämät, joita en tuntenut laisinkaan.

Synnytin siis täysin luomuna.

 

Heippa,

Meikäläisellä kesti ponnistusvaihe 1,5 h ja kyllähän ne supistukset sattui, kun ei ehditty epiduraalia antaa, mutta en kyllä sanois että pojan tullessa ulos olisi sattunut sen enempää kun avautuiminen tai muut supistukse. Hieman leikattiin ja kait joku pieni repeämä, mutta tosi pientä. Oman kokemuksen perusteella voisin sanoa että antaa palaa vaan =) Ja voin kertoa että olen tosi kipu- ja piikkipelkoinen, mutta hyvin selvittiin.

 

Mä synnytin tyttöni eli ainokaiseni ilman minkäälaista kivunlievitystä. parin tikin verran repesin mutta en sitä kyllä yhtään tuntenu. Ponnistuvaihe oli kyllä vaan 5 minuuttia niin voi olla et en siksi tuntenut. Aijon kyllä seuraavankin synnyttää ihan luomuna. Vauvakin oli ihan pirtee kun ei kivunlievitystä käytetty.

 

Mielestäni ponnistusvaihe oli paljon kivuttomampi kuin avautumisvaihe. Helpotti kun sai ponnistaa. Repesin leikkaamisesta huolimatta, mutta en kyllä muista siitä mitään. Olen kuulemma älähtänyt ääneen kun on leikattu. Jos toinen synnytys joskus tulee, täytyy miettiä haluanko puudutusta kuitenkaan. Jos näin nopeasti menee kuin ensimmäinen, tuskin haluan. Nyt ponnistus kesti 5 min.

 

2 luomusynnytystä takana. ensimmäiseltä en kerennyt saada mitään, toiselta en tarvinnut, olisin saanut ja kerennyt. mahdolliselta seuraavaltakaan en ota jos ei nyt ihan pakollista tarvetta tule....
Hyvin selvitty ja toivuttu. =)
Tältä toiselta oli ponnistusvaihe niin lyhyt, kun muutamalla ponnistuksella vauva rääkyi jo maailmassa niin ei siinä paljon kipuja kerennyt aattelemaan!

 

Minulla oli toisen lapsen kohdalla niin nopea synnytys etten kerennyt saada mitään kivunlievitystä, mutta ei se kipu ollut silti kamalaa. Ensimmäiseltä oli epiduraalia, ilokaasua, ja monta muuta ja sen synnytys oli paljon kivuliaampi.
Mahdolliselta seuraavalta olen niin kauan kuin pystyn, niin ilman lääkkeitä.

 

Mulla oli kanssa nopea synnytys ja en saanut mitään lievityksiä kun lääkärit ei uskoneet heti että sattuupi =) kun menin sairaalaan.Minusta ponnistaessa kivut oli suuremmat ja tuntui juuri kun paikat repeis mutta ponnistus kesti vaan 11min joten oli nopeasto ohi =)

 

Minäkin liityn tähän joukkoon eli ilman puudutuksia putkahti poika maailmaan. olin jo 8cm auki kun päästiin sairaalaan, eipä siinä ehtinyt puudutuksia saamaan. Mut niinhän ne jotkut asiat menee, ennalta arvaamattomasti, ehkä hyväkin niin. Mulla oli kivut kovat supistuksissa ja selkä oli kuin tulessa, mutta ponnistusvaihe meni nopeasti ja aika kivuttomasti enkä minäkään kyllä mitään tuntenut vaikka 2 tikkiä tulikin, kai oli paikat jo puutuneet siihen kipuun.. Tsemppiä vaan ja voin kyllä (ylpeänä) sanoa että hieno kokemus se oli!