Alppilan seurakunnan vähävaraisten ruokailu
Kotkankatu 2. Hinta: 2 e. Avoinna: ti klo 11.30-12.30. Arvosana: 7.
Ratikka 3T on myöhässä kymmenen minuuttia, tai sitten minä olen myöhässä minuutin.
Kirkon sali on kaikuva, kivilattiainen. Annan kolikon ja otan lihapataa, perunamuusia, salaattia, leipiä ja mehua. Perussettiä.
Vieressäni huonokuntoinen, kenties päihtynyt, mies juttelee seurakunnan naisen kanssa. Mies saa ilmaiset ruoat, koska ei ole syönyt kolmeen päivään.
Kämppää hänellä ei ole ollut kuulemma 30 vuoteen. "Kun Kekkonen eli, asiat oli toisin. Koivistosta se lähti, ja Ahtisaari oli toinen. Halosella olisi valta, se voisi tarjota pojille asunnot", mies uhoaa.
Elokolo
Toinen linja 31. Avoinna: ma-su klo 9-12.30. Hinta: 0 e (tee 20 snt, kahvi 50 snt, hillo 30 snt, keksi 60 snt). Arvosana: 9.
Elämäntapaliiton kohtaamispaikassa Elokolossa tarjotaan joka päivä ilmaista aamupuuroa.
"Tuleeko sokeria?" kysyy ruokaa annosteleva nainen.
Ei, omenahilloa, kiitos. Vasta sitten huomaan lapun: hillo maksaakin 30 senttiä.
Puuro on hyvää, tavallista kaurapuuroa. Hillon kanssa se on erinomaista, mutta menisi ilmankin. Aterian jälkeen haluan hemmotella itseäni. Haen kahvin (50 senttiä) ja otan sen kanssa keksin. Keksi maksaa kokonaiset 60 senttiä!
Erityisdiakonian ruokailu
Hämeentie 73. Avoinna: ke, pe klo 12-13. Hinta: 1 e. Arvosana: 8.
Ilmassa on erilaisia hajuvyöhykkeitä, lähinnä hien ja vanhan viinan eri variaatioita.
Ruokana on perunalihavuokaa ja ruokalusikallinen suolakurkkuviipaleita. Viereisessä pöydässä sanotaan: "Tässä on ainakin hinta-laatu-suhde kohdillaan."
Niin onkin. Perusruokaa, ei häikäisevää, mutta ajaa asiansa.
Katselen houkuttelevaa mainosta seinällä: "Kahvi 25 c".
Ei hullumpi diili.
Menen raha kourassa kahviostoksille, mutta kahvia ei saakaan ruokailupäivinä.
Pettymys.
Hare Krishna -temppeli
Ruoholahdenkatu 24 D, 3. krs. Avoinna: su klo 16, kasvisruokaklubi la klo 12-16. Hinta: 0 e, kasvisruokaklubilla 6 e. Arvosana: 10.
Tapaan Asematunnelin portailla erään hare krishnan, jonka olen tavannut monesti aiemminkin. Mies ehdottaa - kuten monesti aiemminkin - että tulisin heidän sunnuntaijuhlaansa.
Ei huono ajatus. Krishnajuhlassa tarjotaan ilmaista ruokaa.
Sunnuntaina Ruoholahden temppelin avarassa salissa on noin 40 ihmistä, ja lisää tulee: hippejä, gootteja, pukumiehiä.
Juhla alkaa.
Mukana saa laulaa, jos haluaa. Laulua, tanssimista, rummuttelua ja kilistelyä jatkuu noin 45 minuuttia.
Sen jälkeen tulee puhe krishna-aatteesta - 50 minuuttia.
Viimein koittaa juhla-ateria.
Ja se totisesti on juhlaa!
Ruokana on riisiä, jonkinlaisia sooseja, etäisesti tsatsikia muistuttavaa salaattia ja intialaista leipää, jonka päälle laitetaan maustettua omenahilloa.
Kaikki on erinomaisesti maustettua. Kuin intialaista ruokaa, mutta keskivertoa parempaa. Jälkiruokana on mausteinen ja marjaisa seos. Sen maku on jännittävä.
Ruuan jälkeen käymme erään bhaktin kanssa pientä keskustelua elämän tarkoituksesta. Bhakti tarkoittaa krishna-tietoisuuden harjoittajaa.
Mutta miksiköhän tämä paikka ei ole sosiaalitoimiston monisteessa?
Heikki Hurstin ruokajono
Helsinginkatu 19. Avoinna: ke ja pe klo 12; opiskelijoille joka kuukauden viimeinen ti klo 17. Hinta: 0 e. Arvosana: 10.
Olen paikalla 45 minuuttia etuajassa, mutta edelläni on jo 20-30 ihmistä: ensimmäiset saattavat saada jotain erikoisempaa.
Odotus kestää tunnin.
Takanani oleva virolaismummo kertoo, että Virossa saa eläkettä 234 euroa kuussa, jos on ollut 45 vuotta töissä.
Jotkut vetävät jonossa viinapullon ykkösellä alas ja oksentavat perään. Sitten riidellään.
Sisällä jaetaan ensin leivät, sitten banaani tai päärynä, sitten porkkana tai lanttu, lihapullia, lenkkiä. . . ja lopuksi vaatteet.
Kaikki on ilmaista.
Ulkona katson kassin sisältöä:
- 2 banaania
- 3 porkkanaa
- päärynä
- 8 purkkia Vitalinea-jogurttia
- uunilenkkiä
- paketillinen lihapullia
- karkkipussi
- 2 Fazerin pullaa
- villasukat
Ympärilläni mutkittelee yhä parinsadan ihmisen jono.
Joku oksentaa metrin päässä. Toinen huojuu ja on kaatua päälleni, kolmas juo viinaa ja jaffaa vuorotellen, neljäs kiroilee.
Jonossa on juoppoja, nistejä, eläkeläisiä, maahanmuuttajia ja työttömiä.
Joku on kaatua päälleni.
Lienee paras jatkaa matkaa.
Lauttasaaren seurakunnan lounas
Myllykallionrinne 1 B. Avoinna: ma-to klo 12-13. Hinta: lounas 4 e, jälkiruoka 1 e. Arvosana: 5.
Ruoka maksaa käsittämättömät neljä euroa! Siskonmakkarakeitossa ei ole mitään vikaa, mutta Helsingin kalleimmasta seurakuntaruuasta olisi odottanut jotain spesiaalia. Kahvi sentään kuuluu hintaan.
Ortodoksinen seurakunta
Unioninkatu 39 B (sisäpiha). Avoinna: ti klo 12. Hinta: työttömät 1 e, muut 2 e. Arvosana: 10.
Ortodoksisen seurakunnan pihalla odottaa pieni joukko.
Eräs venäläinen mummo kertoo katkeraa tarinaa. Häneltä vietiin kaikki. Pistettiin laittamaan nimi paperiin, muuten olisi tapettu. Perintö meni.
Ennen ruokaa lausutaan Isä meidän -rukous ortodoksiseen tyyliin. Ehkä en vain huomaa, mutta en näe kenenkään tekevän ortodoksista ristinmerkkiä.
Olen unohtanut työkkärin ja Kelan laput kotiin. Se ei haittaa. "Me uskomme täällä sanaan."
Maksan ruoasta siis euron.
Ruoka on yksinkertaista ja hyvää: marinoitua kalaa, perunamuusia, fetasalaattia ja punajuurisalaattia - kaikki tuoretta.
Pelastusarmeijan leipäjono
Castreninkatu 24. Avoinna: ma-pe klo 9-15, la 9-13. Hinta: 0 e. Arvosana: 10.
Käyn jonoon vähän yhdeksän jälkeen. Edelläni on noin kymmenen ihmistä.
Joku aloittaa keskustelun: "Pulu oli villi ennen kuin ihminen kesytti sen, ja nyt kun se on kesytetty, ihminen vihaa sitä. Tai en minä vihaa, vihaatko sinä?"
Sanon, etten vihaa.
Mies tulee leipähuoneesta ja huutaa maireasti hymyillen "kiitoksia!" Sekunnissa hänen ilmeensä muuttuu. Sitten mies huutaa: "Saatanan kusipäät, perkele!"
On minun vuoroni.
Lapan kassiini Vaasan Alfred -sekaleivän, Fazerin ruispuikulat ja Kaura 100 -minireikikset. Kaikissa on parasta ennen -päivä tänään.
Työntekijät heittävät säkistä jatkuvasti lisää leipää pöydälle.
Pelastusarmeijan ruokala
Alppikatu 25. Hinta: tee ja pieni purtava 0 e, puuro 50 snt, lounas 3,50 e, keitto 2,20 e. Avoinna: aamiainen ma-pe klo 8-10, lounas ma-pe klo 10-15. Arvosana: aamiainen 9, lounas 7.
Ruokalan kymmenessä pöydässä istuu kussakin yksi mies. Joku heistä pitää saarnaa tai puhetta, en ole aivan varma kumpaa.
Oven vieressä joku puhuu loputonta yksinpuhelua.
Haen ilmaisen teen ja ostan puuroa 50 sentillä.
Joku yhtyy yksinpuhujan puheeseen, mutta keskustelijat eivät reagoi toisiinsa. Puhe on ilmeisesti politiikasta.
Viereisessä pöydässä joku alkaa mumista.
Puuro onkin velliä, mutta hyvää. Sekaan saa kiisseliä, sokeria ja kanelia.
Henkilökunta puhelee iloisesti. Tunnen oloni oudon kotoisaksi.
Testaan ruokalan myös lounasaikaan. Lunta sataa. En haluaisi olla asunnoton, ainakaan talvella.
Kaalikeiton hinta, 2,2 e, on työttömien asteikolla kova. Mutta niin on laatukin. Keitto on lähes täydellistä. Kaalia on runsaasti, samoin lihaa. Kiinteitä aineita on enemmän kuin lientä.
Jälkiruuaksi otan kahvin (50 snt) sekä ison ja paksun letun mansikkahillolla (myös 50 snt).
Tuomiokirkon seurakunta
Tehtaankatu 26. Avoinna: ti klo 12. Hinta: 1 e. Arvosana: 8.
Yritän haistella ruoan tuoksua, mutten onnistu, koska edelläni oleva mies haisee virtsalta, hieltä ja liuottimilta.
Pöydässäni istuu sekava mies, jolle tuodaan ruoka pöytään tarjottimella, koska hänen pelätään pudottavan sen matkalla. Mies ahmii ruokaa kuin ei olisi viikkoon syönyt. Ehkei olekaan.
Jauhelihakeitto tuo mieleen ala-asteen. Mietin, että kasvisvaihtoehtoja näissä paikoissa on harmillisen vähän. Voisin kuvitella, etteivät kaikki vähävaraiset ole lihansyöjiä. Ja entä allergikot?
Omena jää syömättä. Kaipaan kahvia, mutta euron ateriaan sen ei voi olettaakaan sisältyvän.
Töölön seurakunta
Välskärinkatu 13. Avoinna: ma ja pe klo 12. Hinta: 3 e. Arvosana: 5.
Kello on pari minuuttia yli 12. Muut laulavat jo siunausvirttä.
Kysyvät: "Tuletko syömään?"
Vastaan: "Jos mahdollista."
Sanovat: "Kolme euroa."
Tunnen katseet selässäni, kun kävelen salin poikki. Istun.
Minulla kävi tuuri, sanoo joku, koska meidän pöytämme pääsee hakemaan toisena.
Jättäydyn jonon viimeiseksi, jotten herättäisi katkeruutta.
Lautaselle annostellaan pari perunaa, vähän riisiä, lohta ja kastiketta. Salaatti on jännittävä yhdistelmä uuniomenaa, porkkaraastetta ja jäävuorisalaattia. Ruoka on kouluruoan tasoista.
Lopuksi laulamme kiitosvirren Herralle. En osaa sanoja enkä säveltä, joten en laula mukana.
Vapaaseurakunnan soppakirkko
Annankatu 1. Avoinna: to klo 11. Hinta: 0 e. Arvosana: 10.
Virret ja saarnat kestävät noin 25 minuuttia. Sitten julistetaan: "Ja kukaan ei lähde nälkäisenä!"
Kalasoppa tuodaan lautasella suoraan pöytään. Se on herkullista, ehkä jopa parasta, mitä olen seurakunnissa saanut.
Viereeni istuu nainen muutaman muovipussin kanssa. Hän on usein Asematunnelissa pyytämässä kolikkoa sanoen: "Herra, herra." Kerran tarjosin hänelle banaanin. Hän nappasi sen, mutta ei tyytynyt siihen, vaan pyysi: "Rahaa, rahaa."
Ruokailun lopuksi keski-ikäinen nainen kyselee kuulumisia. Hänen neuvonsa on, että alkaisin käydä jossain seurakunnassa.
No, onhan niissä tullut käytyä.
Toinen neuvo on: pysy poissa huumeista. Pitänee pysyä.
Lopuksi hän tuo pussillisen leipää ja purkillisen kalakeittoa kotiin viemisiksi.
Veripalvelu
Yrjönkatu 30 ja Kivihaantie 7. Avoinna: ma-ti, to, pe klo 11-19, ke klo 8-13. Hinta: veri. Arvosana: 8.
Maksaa ateria verellään. Ajatus on järisyttävä.
Veripalvelun toimistolla ihmisiä makaa luovutuspedeillä. Pelkään hieman.
Menen tiskille kyselemään.
"Haittaako, kun poltin juuri tupakan?"
"Ei haittaa."
"Haittaako, jos menen nyt polttamaan askin tupakkaa?"
"Ei haittaa, mutta oloon se saattaa vaikuttaa."
"Haittaako, kun join eilen kaksi annosta alkoholia?"
"Kunhan et ole nyt päihtynyt etkä koe olevasi krapulassa."
Palkan saa etukäteen: edessäni on keksejä, monivitamiinimehua, kuppi cappuccinoa ja vesipullo.
Lomakkeessa on kysymyksiä sairauksista, matkustelusta ja sukupuolielämästä. Miehiltä kysytään: "Oletko koskaan harrastanut seksiä miehen kanssa?"
Elinikäinen luovutuskielto seuraa, jos mies mieheen kajoaa.
Menen sairaanhoitajan koppiin haastateltavaksi. Hoitaja on mukava. Olen innoissani. Imekää jo vereni!
Mutta kaikki kaatuu rastiin väärässä ruudussa:
"Onko sinulla ollut uutta sukupuolikumppania kolmen viime kuukauden aikana?"
"1,5 kuukauden päästä uudestaan", hoitaja sanoo, mutta lupaa, että ruokaa voi vielä ottaa.
En kieltäydy, vaan otan lasin mehua ja kolmioleipää evääksi.
Työttömien ruokailu Vuosaaren kirkossa
Satamasaarentie 7. Avoinna: to klo 11-12. Hinta: 1 e. Arvosana: 7.
Vuosaari näyttää aivan siltä kuin se olisi annettu arkkitehtikokelaille testialueeksi ja hylätty sitten.
Taas makkarakeittoa. Se on keskinkertaista.
En valita, sillä en itse kykenisi parempaan. Syön kymmenessä minuutissa, otan lahjoitustiskiltä luomuruisleivän ja poistun.
Vuosaaressa sataa ja on harmaata. Eikö toisaalta kaikkialla Suomessa?
Kirpputorit kutsuvat, on sentään veronpalautuspäivä.
http://www.hs.fi/nyt/20090227/artikkeli/Lounas+1+euro/1135243848899